Lue keskustelun säännöt.
Olen tyytymätön omaan elämääni ja sitten kun menen ihmisten ilmoille, niin en ihaile heidänkään elämää
20.09.2026 |
Kenenkään elämä ei vaikuta tavoittelemisen arvoiselta, mikä tuntuu aika surulliselta. Jos olisi joku suunta, mikä vaikuttaisi tavoittelemisen arvoiselta, voisi elämä olla mielekästä.
Kommentit (10)
Minä en ymmärrä sitä, miten ihmiset ihailevat toisten elämää, hehän eivät tiedä mitä siellä sen ihmisen elämässä ja mielessä oikeasti tapahtuu.
Itse siihen omaan elämään pystyy vaikuttamaan, jo pelkästään omaa asennettaan korjaamalla. Jokainen elää omaa elämäänsä, ja kohtaa omat vaikeutensa, jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä muitten elämä sovi sulle, eikä sun elämä muille.
Muuta sitä omaa elämääsi paremmaksi, askel kerrallaan, tai sitten rysäytät kunnolla, mutta siinä on sitten se riski, että jos tekee täydellisen muutoksen, se ei olekaan sitten sitä mitä odotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löydät onnellisuuden, kun mietit vaikka musiikkia. Kuuntele sellaista musiikkia, josta itse tykkäät. Älä mieti sitä, että mikä nyt on muotia.
Vierailija kirjoitti:
Löydät onnellisuuden, kun mietit vaikka musiikkia. Kuuntele sellaista musiikkia, josta itse tykkäät. Älä mieti sitä, että mikä nyt on muotia.
Kun mietin musiikkia, mieleeni tulee vain menneet ajat.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä sitä, miten ihmiset ihailevat toisten elämää, hehän eivät tiedä mitä siellä sen ihmisen elämässä ja mielessä oikeasti tapahtuu.
Itse siihen omaan elämään pystyy vaikuttamaan, jo pelkästään omaa asennettaan korjaamalla. Jokainen elää omaa elämäänsä, ja kohtaa omat vaikeutensa, jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä muitten elämä sovi sulle, eikä sun elämä muille.
Muuta sitä omaa elämääsi paremmaksi, askel kerrallaan, tai sitten rysäytät kunnolla, mutta siinä on sitten se riski, että jos tekee täydellisen muutoksen, se ei olekaan sitten sitä mitä odotti.
Mutta kun mikään muutos ei muuta elämääni paremmaksi. Olen käynyt kouluja, vaihtanut työpaikkoja, kokeillut uusia harrastuksia. Olen aina tyytymätön ja kun katson ympärilleni hakien inspiraatiota, en oikeasti halua kenenkään heidänkään elämää.
Mulla on vähän sama ja olen miettinyt, että josko pitäisi yrittää tulla uskoon. Saisiko siten jonkun merkityksellisyydentunteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä sitä, miten ihmiset ihailevat toisten elämää, hehän eivät tiedä mitä siellä sen ihmisen elämässä ja mielessä oikeasti tapahtuu.
Itse siihen omaan elämään pystyy vaikuttamaan, jo pelkästään omaa asennettaan korjaamalla. Jokainen elää omaa elämäänsä, ja kohtaa omat vaikeutensa, jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä muitten elämä sovi sulle, eikä sun elämä muille.
Muuta sitä omaa elämääsi paremmaksi, askel kerrallaan, tai sitten rysäytät kunnolla, mutta siinä on sitten se riski, että jos tekee täydellisen muutoksen, se ei olekaan sitten sitä mitä odotti.
Mutta kun mikään muutos ei muuta elämääni paremmaksi. Olen käynyt kouluja, vaihtanut työpaikkoja, kokeillut uusia harrastuksia. Olen aina tyytymätön ja kun katson ympärilleni hakien inspiraatiota, en oikeasti halua kenenkään heidänkään elämää.
Pitäiskö sun alkaa miettiä muitakin ihmisiä? Oman navan kaivelu tekee harvan onnelliseksi.
Kokeile mitä tahansa uutta suuntaa, edes rutiinin rikkomista, niin ehkä se muutos siitä sitten lähtee etenemään. Jos ei lähde, niin kokeile sitten jotain muuta suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa negatiivinen. Jokin masennus, vai vaan luonnevika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä sitä, miten ihmiset ihailevat toisten elämää, hehän eivät tiedä mitä siellä sen ihmisen elämässä ja mielessä oikeasti tapahtuu.
Itse siihen omaan elämään pystyy vaikuttamaan, jo pelkästään omaa asennettaan korjaamalla. Jokainen elää omaa elämäänsä, ja kohtaa omat vaikeutensa, jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä muitten elämä sovi sulle, eikä sun elämä muille.
Muuta sitä omaa elämääsi paremmaksi, askel kerrallaan, tai sitten rysäytät kunnolla, mutta siinä on sitten se riski, että jos tekee täydellisen muutoksen, se ei olekaan sitten sitä mitä odotti.
Mutta kun mikään muutos ei muuta elämääni paremmaksi. Olen käynyt kouluja, vaihtanut työpaikkoja, kokeillut uusia harrastuksia. Olen aina tyytymätön ja kun katson ympärilleni hakien inspiraatiota, en oikeasti halua kenenkään heidänkään elämää.
Pitäiskö sun alkaa miettiä muitakin ihmisiä? Oman navan kaivelu tekee harvan onnelliseksi.
Miten ajattelet muita ihmisiä?
Minusta mielekästä on toimia sen eteen, että on elanto ja riittävän hyvä olla. Iloa ja nautintoa tulee luonnosta, liikunnasta, ystävistä ja musiikista. Ja kun saa vaan olla.
En ole ikinä ollut lellityssä tai kermapeppuasemassa. Ehkä siksi tavallinen elämä on minusta todella hyvää.