Kokemuksia, jos läheisellä on yleinen edunvalvoja?

Äitini edunvalvoja nosti omaisuuden arvoa myymällä asunnon, auton jne. ja sijoittamalla rahat.

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä hoitolaitoksessa. Eräs asukas sai omaa rahaa vain 20 € / viikko. Vaatteet oli surkeita jne. Ei päässyt käymään missään.

Vahingossa sanoin käymässä olleelle omaiselle että sääli kun joutuu olemaan vaan täällä kaiket ajat. Se sukulainen sano sitten että sillä on noin puolen miljoonan omaisuus.

Virkaholhooja vaan piti sen omaisuudesta hyvää "huolta". Sitten se laitto vähän liikettä siihen byrokraattiin niin sai se holhottu pari viimestä vuotta vähän nauttia rahoistaan

Millaista virkistystä omaiset tai yleiset edunvalvojat sitten järjestävät hoitokotien asiakkaille? Minä olen vain nähnyt että tuodaan suklaata tms.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aiemmin yleinen edunvalvoja, ammattilainen siis. Oli kovasti vaikeuksia hänen kanssaan joten käräjäoikeuden päätöksellä vaihdoimme edunvalvojaksi isäni. Huomattavasti helpompaa, hän ei ota palkkaa toisin kuin tämä alkuperäinen, joka mm. veronpalautukseni piti itsellään.
Jos edunvalvoja siis on tarpeen niin en suosittele noita ns. ammattilaisia joilla on myöskin useampi asiakas ja jotka eivät vaikkapa sen takia vastaa yhteydenottoihin. Jos löytyy siis lähipiiristä sellainen joka on valmis tällaiseen tehtävään.

Ei yleinen edunvalvoja voi "pitää veronpalautusta itsellään". Mitä ihmeen sekoilua tämä ketju on täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään ongelmaa. Oli hyvä edunvalvoja.

Meneekö 2% omaisuudesta vuosittain, vai enemmän vaiko vähemmän? Jostain luin että 2% menee ainakin, ja yllätyskulut sen päälle vielä.

Edumvalvojan palkkiomaksulaskuri (tai ainakin kaavake) löytyy DVV:n sivuilta. Palkkio riippuu sekä tuloista että omaisuudesta.

Yleisten edunvalvojien laatu vaihtelee. Osa on oikein hyviä, mutta osalla on liikaa asiakkaita eivätkä he ehdi paneutua asiakkaan asioihin tai toiveisiin. Osa on myös turhan pihejä eli siinäkin tapauksessa, että asiakkaalla olisi reilusti omaisuutta, edunvalvoja saattaa olla turhan tarkka siitä, mihin sitä saa käyttää. Ilmeisesti edunvalvoja pelkää, että perilliset myöhemmin syyttäisivät häntä omaisuuden tuhlaamisesta.

Toimin itse yli 10 vuotta omaiseni edunvalvojana, kunnes hän kuoli. Asuin omaisestani yli 100 kilometrin päässä. Edunvalvonnan takia minun piti käydä paikan päällä tasan kaksi kertaa. Toki kävin sitten muuten tapaamassa omaistani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään ongelmaa. Oli hyvä edunvalvoja.

Meneekö 2% omaisuudesta vuosittain, vai enemmän vaiko vähemmän? Jostain luin että 2% menee ainakin, ja yllätyskulut sen päälle vielä.

Edumvalvojan palkkiomaksulaskuri (tai ainakin kaavake) löytyy DVV:n sivuilta. Palkkio riippuu sekä tuloista että omaisuudesta.

On muuten melkoinen summa, jos on hyvä eläke ja omaisuutta holhottavalla.

Paljon on tuurista kiinni. Ja omaisissakin on eroja, mitä he arvostavat. Joistakin on hyvä asia, jos edunvalvoja pihistelee rahojen käyttöä ja perinnöksi jää enemmän. Toiset taas pitävät siitä, jos edunvalvottavan omaisuutta käytetään nimenomaan edunvalvottavan hyväksi ostamalla vaikka hemmottelua vanhainkotiin tms.

Vierailija kirjoitti:

Äitini edunvalvoja nosti omaisuuden arvoa myymällä asunnon, auton jne. ja sijoittamalla rahat.

Missä päin Suomea tällaista tapahtuu? Isoissa kaupungeissa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette itse ryhdy hommaan ja sitten murehditte moista?

Kaikilla ei oma elämäntilanne anna myöten, vaikka halua olisi. Ei ole pikkujuttu hoitaa toisen ihmisen pankkiasioita/laskuja, hänen käytännön asioitaan, terveydenhuollon kanssa yhteydenpitoa jne. Tällaiseen voi mennä useita tunteja kuukaudessa, jos on paljon holhousta tarvitseva ihminen. Hyvin ymmärrän, että jaksamista tällaiseen ei ole esimerkiksi ruuhkavuosia elävällä/sairaalla tai muuten jaksamisensa suhteen rajoittuneelta ihmiseltä. 

Surkeasti hoituu, en avaa enempää tietyistä syistä. En kyllä itsekään ryhtyisi hommaan. Suo siellä, vetelä täällä.😨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette itse ryhdy hommaan ja sitten murehditte moista?

Kaikilla ei oma elämäntilanne anna myöten, vaikka halua olisi. Ei ole pikkujuttu hoitaa toisen ihmisen pankkiasioita/laskuja, hänen käytännön asioitaan, terveydenhuollon kanssa yhteydenpitoa jne. Tällaiseen voi mennä useita tunteja kuukaudessa, jos on paljon holhousta tarvitseva ihminen. Hyvin ymmärrän, että jaksamista tällaiseen ei ole esimerkiksi ruuhkavuosia elävällä/sairaalla tai muuten jaksamisensa suhteen rajoittuneelta ihmiseltä. 

Tämä. Kuinkas moni jaksaisi useita kertoja kuukaudessa hoitaa seuraavia asioita:

-laskujen maksaminen (ei voi tehdä kerran kuussa)

-lääkäriaikojen varaaminen/selvittely, miten ihminen käynneille pääsee ja mitä siellä on juteltu

-lääkkeet apteekista, kauppakäynnit, muut menot

-huonokuntoiselle ihmiselle kotiin siivous, parturi/kampaaja, jalkahoitaja tms

-holhottava tarvitsee uudet kengät/talvitakin, mistä hankit sopivat

-muistisairas soittelee sinulle kymmeniä kertoja, kun on ahdistunut ja ei muista soittaneensa

-kotihoitaja/hoivakodin työntekijä soittelee, miten Eijan toimintakyky on heikentynyt ja mitä asialle pitäisi tehdä

-pohdinta siitä, kykeneekö Vilho asumaan vielä kotona/pääseekö hoivakotiin/pitääkö asunto myydä

Varsinkin osalle voi tulla yllätyksenä, että sairaalla ihmisellä saattaa olla paljon kontaktia terveydenhuoltoon. Hoitaja saattaa käydä kotona (liki) päivittäin, usein voi olla verikokeita, käyntejä hoitajalla, tutkimuksia, lääkärikäyntejä jne. Ja KAIKKI pitäisi selvittää, maksaa ja hoitaa.

Sama pohdinta itselläni käynnissä. Olen ainoa edunvalvojaksi ryhtymistä harkitseva. En tiedä, onko minusta siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette itse ryhdy hommaan ja sitten murehditte moista?

Kaikilla ei oma elämäntilanne anna myöten, vaikka halua olisi. Ei ole pikkujuttu hoitaa toisen ihmisen pankkiasioita/laskuja, hänen käytännön asioitaan, terveydenhuollon kanssa yhteydenpitoa jne. Tällaiseen voi mennä useita tunteja kuukaudessa, jos on paljon holhousta tarvitseva ihminen. Hyvin ymmärrän, että jaksamista tällaiseen ei ole esimerkiksi ruuhkavuosia elävällä/sairaalla tai muuten jaksamisensa suhteen rajoittuneelta ihmiseltä. 

Tämä. Kuinkas moni jaksaisi useita kertoja kuukaudessa hoitaa seuraavia asioita:

-laskujen maksaminen (ei voi tehdä kerran kuussa)

-lääkäriaikojen varaaminen/selvittely, miten ihminen käynneille pääsee ja mitä siellä on juteltu

-lääkkeet apteekista, kauppakäynnit, muut menot

-huonokuntoiselle ihmiselle kotiin siivous, parturi/kampaaja, jalkahoitaja tms

-holhottava tarvitsee uudet kengät/talvitakin, mistä hankit sopivat

-muistisairas soittelee sinulle kymmeniä kertoja, kun on ahdistunut ja ei muista soittaneensa

-kotihoitaja/hoivakodin työntekijä soittelee, miten Eijan toimintakyky on heikentynyt ja mitä asialle pitäisi tehdä

-pohdinta siitä, kykeneekö Vilho asumaan vielä kotona/pääseekö hoivakotiin/pitääkö asunto myydä

 

Varsinkin osalle voi tulla yllätyksenä, että sairaalla ihmisellä saattaa olla paljon kontaktia terveydenhuoltoon. Hoitaja saattaa käydä kotona (liki) päivittäin, usein voi olla verikokeita, käyntejä hoitajalla, tutkimuksia, lääkärikäyntejä jne. Ja KAIKKI pitäisi selvittää, maksaa ja hoitaa.

Olen se vastaaja, joka toimi yli 10 vuotta omaisen edunvalvojana. Listaamistasi asioista yksiselitteisesti edunvalvojan tehtäviin kuuluu vain laskujen maksaminen. Siihen meni minulta aikaa yhteensä alle 15 minuuttia kuukauden aikana. Jos kysymys ei ole laajennetusta edunvalvonnasta, niin edunvalvojana toimiminen ei anna edes oikeutta hoitaa päämiehen terveysasioita. Apteekki- ja kauppaostosten hoitaminen ei missään tapauksessa kuulu edunvalvojan velvollisuuksiin, apteekkilaskujen maksaminen kyllä.

Toki jos omainen on edunvalvoja, niin häntä sote-tahot helposti pitävät sinä yhteyshenkilönä, johon he ottavat yhteyttä silloin, kun pitää ottaa yhteyttä lähiomaiseen. Yhtä hyvin heille voi ilmoittaa toisen yhteyshenkilön, vaikka olisikin edunvalvoja.

Luin ketjun, kun asia kiinnostaa! Olen hyvin huolestunut ja melkein paniikissa, sillä itse olen 8-kymppiä lähestyvä, nyt suht ok kunnossa oleva täysin perheetön ja yksinäinen ihminen. Kyllähän sitä funtsaa, että miten asiat hoituvat, jos elää vielä pitkään. Miten ne ensinnäkin edes saa alkuun hoitumaan.  Olen jo ottanut selvää, että jostakin sos.huollon ja ent. maistraatin kautta ne edunvalvonta-asiat aletaan hoitaa. No joo, Herran huomaan. Halusin vain tämän tähän puheenvuorona, helepottaa sanoa. 

Puolisoni tädin edunvalvoja sijoitti tädin varoja erittäin tappiollisesti. Hänen takiaan myös perunkirjoitukselle piti hakea lisäaikaa verottajalta kun ei toimittanut tarvittavia papereita.

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun, kun asia kiinnostaa! Olen hyvin huolestunut ja melkein paniikissa, sillä itse olen 8-kymppiä lähestyvä, nyt suht ok kunnossa oleva täysin perheetön ja yksinäinen ihminen. Kyllähän sitä funtsaa, että miten asiat hoituvat, jos elää vielä pitkään. Miten ne ensinnäkin edes saa alkuun hoitumaan.  Olen jo ottanut selvää, että jostakin sos.huollon ja ent. maistraatin kautta ne edunvalvonta-asiat aletaan hoitaa. No joo, Herran huomaan. Halusin vain tämän tähän puheenvuorona, helepottaa sanoa. 

Sinulla on ihan järki päässä, et tarvitse mitään edunvalvontaa. Jos joudut hoivapalveluun esim muistisairauden takia, hoitopaikka laittaa asian vireille DVV:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette itse ryhdy hommaan ja sitten murehditte moista?

Kaikilla ei oma elämäntilanne anna myöten, vaikka halua olisi. Ei ole pikkujuttu hoitaa toisen ihmisen pankkiasioita/laskuja, hänen käytännön asioitaan, terveydenhuollon kanssa yhteydenpitoa jne. Tällaiseen voi mennä useita tunteja kuukaudessa, jos on paljon holhousta tarvitseva ihminen. Hyvin ymmärrän, että jaksamista tällaiseen ei ole esimerkiksi ruuhkavuosia elävällä/sairaalla tai muuten jaksamisensa suhteen rajoittuneelta ihmiseltä. 

Tämä. Kuinkas moni jaksaisi useita kertoja kuukaudessa hoitaa seuraavia asioita:

-laskujen maksaminen (ei voi tehdä kerran kuussa)

-lääkäriaikojen varaaminen/selvittely, miten ihminen käynneille pääsee ja mitä siellä on juteltu

-lääkkeet apteekista, kauppakäynnit, muut menot

-huonokuntoiselle ihmiselle kotiin siivous, parturi/kampaaja, jalkahoitaja tms

-holhottava tarvitsee uudet kengät/talvitakin, mistä hankit sopivat

-muistisairas soittelee sinulle kymmeniä kertoja, kun on ahdistunut ja ei muista soittaneensa

-kotihoitaja/hoivakodin työntekijä soittelee, miten Eijan toimintakyky on heikentynyt ja mitä asialle pitäisi tehdä

-pohdinta siitä, kykeneekö Vilho asumaan vielä kotona/pääseekö hoivakotiin/pitääkö asunto myydä

 

Varsinkin osalle voi tulla yllätyksenä, että sairaalla ihmisellä saattaa olla paljon kontaktia terveydenhuoltoon. Hoitaja saattaa käydä kotona (liki) päivittäin, usein voi olla verikokeita, käyntejä hoitajalla, tutkimuksia, lääkärikäyntejä jne. Ja KAIKKI pitäisi selvittää, maksaa ja hoitaa.

Nuo eivät ole edunvalvojan tehtäviä! Ei kukaan DVV:n edunvalvoja mitään lääkärinaikoja ja jalkahoitoja varaile! Tällaisessa tapauksessa läheistä ihmistä käytetään vain hyväksi edunvalvonnan varjolla. Älkää suostuko tuollaiseen.

Osa edunvalvojista oli parempia, osa huonompia.

Edunvalvoja oli kuitenkin tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin tapella jokaikisestä edunvalvottavaa koskevasta asiasta vuosikaudet yhden ongelmasisaruksen kanssa kaikkien muiden ollessa yksimielisiä. Sisarus on nimittäin edunvalvottavan kuoleman jälkeen osoittanut juuri sen, mitä kaikki olettivat, ja vängännyt vastaan aivan kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään ongelmaa. Oli hyvä edunvalvoja.

Meneekö 2% omaisuudesta vuosittain, vai enemmän vaiko vähemmän? Jostain luin että 2% menee ainakin, ja yllätyskulut sen päälle vielä.

2 prosenttia omaisuudesta/tuloista on max palkkio ja sen ainakin ottavat, sen päälle vielä  kaikki edunvalvojan muut kulut. Jotkut edunvalvojat käy useammin katsomassa, jotta syntyisi lisää ansioita. Yleiset edunvalvojat haluaisivat mieluiten miljonäärivanhusten edunvalvojiksi, yksi sellainen oikeuden määräämä ja asianajaja ammatiltaan, kertoi tienaavansa yli 200 tonnia/vuosi, kun edunvalvottavalla altzheinmer naisella oli omaisuutta hieman yli 10 miljoonaa.

Mikä on hyvä tai huono, riippuu ihan millainen ihminen sattuu edunvalvojaksi. Melkein suosittelisin että joku sukulainen suostuisi. Olen hoitanut vanhojen sukulaisteni asioita ja ei se todellakaan ole kovin vaikeaa, jos ymmärtää jotain elämästä, laskuista ja budjetista. Toki mennään sen sukulaisen ehdoilla ja katsotaan että rahat riittävät.