Isoäiti koulumummuna, ei isoäitinä

Kyllä ihmiset on erikoisia.

Vierailija kirjoitti:

Tonne kouluun varmaan ajetaan myös 1,5h?

Ja takaisin sama?

 

Mun arveluni on se, että koulussa saa aivoille virikkeitä. Jotkut tykkää tehdä töitä ja eläkkeellä sitten vapaaehtoistöitä.

Koulussa mummosta tykätään. Sinä et mummosta tykkää, koska mielestäsi mummon valinnat ovat täysin väärät.

 

Ajaa puolitoista tuntia omiin harrastuksiin ja takaisin on kuitenkin eri asua kui n kyläillä paikassa, jossa tiedät, että susta ei tykätä, eikä sua arvosteta. Lisäksi lspsiperhe-elämä voi olla kovinkin uuvuttavaa vanhalle.

Tämä. Koulussa luultavasti myös ollaan lyhyempi aika kuin kylässä. 

Muutenkin sattumalla on elämässä iso osuus. Ehkä isoäiti vain sattui kuulemaan koulumummutoiminnasta samoihin aikoihin kuin lapsenlapsi syntyi ja koska mummous oli mielen päällä, kiinnostui aiheesta. Saa mummoilla muttei tarvitse pelätä olevansa rasite lapsenlapsen perheelle. 

En ymmärrä miten tämä voi olla kenellekään ongelma. Se isoäiti ei ole tilivelvollinen kenellekään ajastaan. Ei lapsenlapsella tai sen vanhemmilla ole mitään lakisääteistä oikeutta määrät mummon ajankäytöstä. 

Kouluikäiset lapset muuten on ihan eri asia kuin pikkuvauva. Vauva ei mummoa vielä tarvitse. Tämä isoäiti sen varmasti tietää ja koulumummoilee siksi, käyttää hurmosmummuenergian siihen eikä häiritse imetyshuuruissa pesivää tuoretta äitiä. 

Mun äidistäni tuli juuri isoisoäiti. On vinkunut pitkin vuotta ettei ole nähnyt lapsenlapsenlastaan kuin kaksi kertaa, ja nyt kun järjestettiin tapaaminen, ei noteerannut vauvaa ollenkaan.

Mutta ei tämä ihminen välittänyt omista lapsistaankaan, saati sitten lastenlapsistaan. Luojan kiitos hän ei ole tajunnut mennä pätemään ja teeskentelemään vapaaehtoiseksi johonkin kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vapaaehtoistyö, jossa isoäiti kokee antavansa panoksen yhteiskunnalle.

Kokoontuu säännöllisesti -sisältöä elämään.

Saa tietoa nykykoulusta.

Aikuiskontakteja opettajilta.

Arvostus

Vastuu opettajilla, isoäiti pääsee vain nauttimaan.

Vieraista lapsista voi nauttia ilman perheiden mahdollisia kielteisiä toimintamalleja.

Eli haluaa päteä ja näyttää hyvälle muiden silmissä sen sijaan, että aidosti tekisi jotakin pyytteettömästi omien läheistensä hyväksi. Egoistista.

Pyyteettömästi tekee juuri tuota vapaaehtoista koulumummun hommaa. Kyllä pitää peiliin katsoa jos mummolta itselleen jotain "pyyteettömästi" vaatii, mitä itse on tehnyt pyyteettömästi? Miksi ap ei vie lapsiaan mummolassa käymään ? Miksi juuri mummon pitää tulla aloittajan kotiin ? Eikö aloittaja ole kuullut koskaan sanontaa "vuoroin vieraissa käydään" ? 

Vierailija kirjoitti:

Provo?

Onhan näitä koulumumluja ja pappoja olemassa. 

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000012249234.html

77-vuotias Ismo Ylinen löysi eläkepäivilleen parasta mahdollista käyttöä. Hän on joka arkipäivä apuna Aarnivalkean koulun oppilaille Espoon Tapiolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hämmentää aloittaja. Miksi kukaan kieltää toista ihmistä tekemästä vapaaehtoistyöyä? Ei isoäiti ole kenellekään mitään velkaa. Voi olla monia syitä, miksi omien lasten perheiden kanssa on vaikea olla. Aloittajan kanssa on varmasti hankalaa, mikään ei riitä eikä saa ole oma itsensä.

Ei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ihmetystä herätti isoäidin toiminta, ajankäyttönsä vieraiden lasten parissa mieluummin kuin oman lapsenlapsen (puheistaan huolimatta).

Miksei hän saa viettää aikaa vapaaehtoisena?? Tällä ei ole mitään tekemistä omien sukulaisten kanssa. Me kaikki ihmiset olemme muutakin kuin "äiti", "mummo" ym.

Tässä asiassa outoa oli se, että tuo harrastustoiminnan aloittaminen ajoittui juuri siihen, kun oma lapsenlapsi oli syntynyt. 

Oletko koskaan kuullut sattumasta? 

Minä ja siskoni aloimme kumpikin harrastaa laitesukellusta samana vuonna toisistamme tietämättä ja eri paikkakunnilla. Minä olen hädin tuskin uimataitoinen, tai olin silloin.

EPÄILYTTÄVÄ SALALIITTO! SATTUMAA EI OLE!

Kolmensadan oppilaan alakoulussa työskentelee 25 ihmistä. Kouluvaari Ylisen lisäksi koulussa on seitsemän koulumummoa.

Sää hyväksyt vaan kielteiset vastaukset. Ootko mummon tytär, poika, miniä vai vävy?

Oletko nykyisessä roolissasi vain vanhempi? Keskityt vain lapseesi, et käy töissä, et harrastuksissa, et näe ystäviä, et tee vapaaehtoistöitä, et opiskele, et matkusta, et lue? Et vastaa naapurin lapsen kysymyksiin. Nimittäin jos jotakin muuta teet, niin pönkität vain egoasi, esität hetken täydellistä roolia vieraille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hämmentää aloittaja. Miksi kukaan kieltää toista ihmistä tekemästä vapaaehtoistyöyä? Ei isoäiti ole kenellekään mitään velkaa. Voi olla monia syitä, miksi omien lasten perheiden kanssa on vaikea olla. Aloittajan kanssa on varmasti hankalaa, mikään ei riitä eikä saa ole oma itsensä.

Ei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ihmetystä herätti isoäidin toiminta, ajankäyttönsä vieraiden lasten parissa mieluummin kuin oman lapsenlapsen (puheistaan huolimatta).

Miksei hän saa viettää aikaa vapaaehtoisena?? Tällä ei ole mitään tekemistä omien sukulaisten kanssa. Me kaikki ihmiset olemme muutakin kuin "äiti", "mummo" ym.

Tässä asiassa outoa oli se, että tuo harrastustoiminnan aloittaminen ajoittui juuri siihen, kun oma lapsenlapsi oli syntynyt. 

No varmaan siksi aloitti kun ei aloittaja on niin laiska, ettei itse käy lapsen kanssa mummolassa vaan odottaa että mummo tulee käymään 

Ehkä siellä koulussa on myöskin helpompaa olla kuin ap:n kodissa jatkuvan arvostelun kohteena. Kuinka monta kertaa olet kertonut mummolle, että hän tekee jotain ihan väärin tai että hänellä on väärät mielipiteet?

Onkohan isoäiti edes aloittajan äiti. Ettei vaan olisi ennemmin miehen äiti. Jotenkin kummasti ne anopithan on aina niin kamalia ihmisiä. 

Toi koulumummo on vaan vapaaehtoisnimitys. Sillä ei ole mitään tekemistä isoäitiyden kanssa. Se on vapaaehtoisuutta. Koska työikäiset ovat töissä, niin eläkeläiset ovat monessa vapaaehtoisuudessa mukana. Siksi tuo mummo/vaari -nimitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitteko läheisiä ennen kun sait lapsia? Miten paljon näitte silloin? Ei se suhde välttämättä miksikään muutu yhtäkkiä, kun lapsenlapset astuvat kuvioon. 

Ei kovinkaan läheisiä, muutamia kertoja vuodessa. Ihmetytti vain, kun aloitti tämän koulumummuna olemisen muutamia kuukausi lapsenlapsen synnyttyä. Jotenkin outoa minusta.

Tämä saattaa mennä jo asian edelle, mutta: onko äidillä marttyyritaipumuksia? Ehkä on ollut pettynyt teidän suhteeseen syystä ja toisesta, ja nyt yrittää jotenkin kääntää asian niin että sinä olet syypää asiaan, eikä hän, koska katso nyt: autanhan minä muita!! Oma äitini on pahin marttyyri, eikä pysty hyväksymään että se on osasyy siihen, ettei meillä ole läheiset välit.

Kukahan tuossa on marttyyri? Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siellä koulussa on myöskin helpompaa olla kuin ap:n kodissa jatkuvan arvostelun kohteena. Kuinka monta kertaa olet kertonut mummolle, että hän tekee jotain ihan väärin tai että hänellä on väärät mielipiteet?

Yleensä se menee kyllä toisin päin, eli isovanhemmat yrittävät kouluttaa aikuisia lapsiaan lapsenhoitoon liittyen, sen sijaan että keskittyisivät tukemaan uusia vanhempia käytännön asioissa (jotta he voisivat rauhassa keskittyä pienokaiseensa). Tervejärkinen isovanhempi ymmärtää kyllä antaa tilaa tuoreille vanhemmille, ottamatta asiasta itseensä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äidistäni tuli juuri isoisoäiti. On vinkunut pitkin vuotta ettei ole nähnyt lapsenlapsenlastaan kuin kaksi kertaa, ja nyt kun järjestettiin tapaaminen, ei noteerannut vauvaa ollenkaan.

Mutta ei tämä ihminen välittänyt omista lapsistaankaan, saati sitten lastenlapsistaan. Luojan kiitos hän ei ole tajunnut mennä pätemään ja teeskentelemään vapaaehtoiseksi johonkin kouluun.

Mitä ihmeen pätemistä ja teeskentelyä??? Vauva ja koululainen on eri asia. Ja oma vaativa lapsi on eri asia kuin töissä tai vapaaehtoisina. Ja sinulla se vaativa lapsi vahtii vauvaansa eikä mummo voi mitään tehdä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vapaaehtoistyö, jossa isoäiti kokee antavansa panoksen yhteiskunnalle.

Kokoontuu säännöllisesti -sisältöä elämään.

Saa tietoa nykykoulusta.

Aikuiskontakteja opettajilta.

Arvostus

Vastuu opettajilla, isoäiti pääsee vain nauttimaan.

Vieraista lapsista voi nauttia ilman perheiden mahdollisia kielteisiä toimintamalleja.

Asuvatko lapsenlapset kaukana?

Puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Isoäiti on kuitenkin kovin aktiivinen ja ajelee pitkiäkin matkoja viikoittain. Ei taida vaan kiinnostaa.

Onko kenties niin, että joutuu heti hoitamaan ja täyteen vastuuseen lapsenlapsistaan? Vai saako vain nauttia, kun sinä äitinä kannat vastuun? 

Ottaisin positiivisena asiana. Ihmiset ovat usein parhaimmillaan muiden, kuin läheistensä kanssa. Hyvä juttu kaikille meistä, että saa olla paras versio itsestään. Minäkin voisin käydä jossain vanhainkodissa lukemassa lehtiä vanhuksille, mutta mihinkään hoitovastuuseen omista vanhemmista tai appivanhemmista en ikinä aio suostua.

Minulla ei ole vielä lapsenlapsia. Tiedän kuitenkin varmuudella, etten ole millään tavalla luonteva vauvojen kanssa.  Luultavasti lapseni ei minua siitä syytä tai tuomitse. Eikä ainakaan tuomitse, että teen elämässäni muutakin kuin olen mummo. Voisin olla koulummummokin, jos olisin eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siellä koulussa on myöskin helpompaa olla kuin ap:n kodissa jatkuvan arvostelun kohteena. Kuinka monta kertaa olet kertonut mummolle, että hän tekee jotain ihan väärin tai että hänellä on väärät mielipiteet?

Yleensä se menee kyllä toisin päin, eli isovanhemmat yrittävät kouluttaa aikuisia lapsiaan lapsenhoitoon liittyen, sen sijaan että keskittyisivät tukemaan uusia vanhempia käytännön asioissa (jotta he voisivat rauhassa keskittyä pienokaiseensa). Tervejärkinen isovanhempi ymmärtää kyllä antaa tilaa tuoreille vanhemmille, ottamatta asiasta itseensä. 

Isovanhemmat ei voi tehdä mitään oikein. Joko tekee liikaa tai liian vähän.

Turvallisinta on olla etäällä ja alkaa vaikka koulumommoksi.

Kaikille yhteisesti: isoäiti ei ole vuosiin kutsunut kylään ja siksi siellä ei käydä. Elämänsä on niin aktiivista, että on aina jo hyvissä ajoin etukäteen sovittava, milloin voidaan nähdä. Useamman kerran on tapaaminen jäänyt myös kakkosvaihtoehdoksi eli hän ilmoittaa "mikäli tapahtuma x ei toteudu, niin sitten voidaan nähdä".

Minulla ei ole mitään tarvetta nähdä häntä tai saada häneltä mitään. Välejä olen yrittänyt ylläpitää lähinnä kumppanini eli lapsensa vuoksi. Nyt lapsenlapsen synnyttyä hän vain itse lisäsi yhteydenpitoa ja toi esille, miten pitäisi nähdä useammin. Tästä syystä ajattelin, että välit saattaisivat muuttua. No ei ole muuttuneet. Sitten otti esille tämän koulumummuasiankin, niin ihmettelinpähän vain.

Kai se on vaan todettava, että ei niin paljon kiinnosta, mitä puheissaan tuo esille. Se siitä. Kukin on tyytyväinen tahollaan, se lienee pääasia.

-Ap