Isoäiti koulumummuna, ei isoäitinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vapaaehtoistyö, jossa isoäiti kokee antavansa panoksen yhteiskunnalle.

Kokoontuu säännöllisesti -sisältöä elämään.

Saa tietoa nykykoulusta.

Aikuiskontakteja opettajilta.

Arvostus

Vastuu opettajilla, isoäiti pääsee vain nauttimaan.

Vieraista lapsista voi nauttia ilman perheiden mahdollisia kielteisiä toimintamalleja.

Eli haluaa päteä ja näyttää hyvälle muiden silmissä sen sijaan, että aidosti tekisi jotakin pyytteettömästi omien läheistensä hyväksi. Egoistista.

Ei ole. Isoäiti on ihminen, joka saa osallistua yhteisön toimontaan. Ei hän ole pelkkä mummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitteko läheisiä ennen kun sait lapsia? Miten paljon näitte silloin? Ei se suhde välttämättä miksikään muutu yhtäkkiä, kun lapsenlapset astuvat kuvioon. 

Ei kovinkaan läheisiä, muutamia kertoja vuodessa. Ihmetytti vain, kun aloitti tämän koulumummuna olemisen muutamia kuukausi lapsenlapsen synnyttyä. Jotenkin outoa minusta.

Tämä saattaa mennä jo asian edelle, mutta: onko äidillä marttyyritaipumuksia? Ehkä on ollut pettynyt teidän suhteeseen syystä ja toisesta, ja nyt yrittää jotenkin kääntää asian niin että sinä olet syypää asiaan, eikä hän, koska katso nyt: autanhan minä muita!! Oma äitini on pahin marttyyri, eikä pysty hyväksymään että se on osasyy siihen, ettei meillä ole läheiset välit.

Tämä voisi hyvinkin pitää paikkansa! Kiitos näkökulmasta.

Koulu-mummu, kirjasto-kääkkä, päiväkotivara-vanhus......mitä vielä...

Enemmän hämmentää aloittaja. Miksi kukaan kieltää toista ihmistä tekemästä vapaaehtoistyöyä? Ei isoäiti ole kenellekään mitään velkaa. Voi olla monia syitä, miksi omien lasten perheiden kanssa on vaikea olla. Aloittajan kanssa on varmasti hankalaa, mikään ei riitä eikä saa ole oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vapaaehtoistyö, jossa isoäiti kokee antavansa panoksen yhteiskunnalle.

Kokoontuu säännöllisesti -sisältöä elämään.

Saa tietoa nykykoulusta.

Aikuiskontakteja opettajilta.

Arvostus

Vastuu opettajilla, isoäiti pääsee vain nauttimaan.

Vieraista lapsista voi nauttia ilman perheiden mahdollisia kielteisiä toimintamalleja.

Eli haluaa päteä ja näyttää hyvälle muiden silmissä sen sijaan, että aidosti tekisi jotakin pyytteettömästi omien läheistensä hyväksi. Egoistista.

Ei ole. Isoäiti on ihminen, joka saa osallistua yhteisön toimontaan. Ei hän ole pelkkä mummo.

Saa osallistua yhteisön toimintaan, mutta jos se alkaa juuri silloin, kun syntyy lapsenlapsi ja hänestä tulee ihan oikeakin mummu, niin herättäähän se ihmetystä. Miksi juuri nyt käytät aikaasi muiden lasten kanssa, et oman lapsenlapsesi?

Ymmärtäisin paremmin, jos olisi esim. aiemminkin tehnyt vapaaehtoistyötä tai ollut mukana hyväntekeväisyydessä.

Tonne kouluun varmaan ajetaan myös 1,5h?

Ja takaisin sama?

Mun arveluni on se, että koulussa saa aivoille virikkeitä. Jotkut tykkää tehdä töitä ja eläkkeellä sitten vapaaehtoistöitä.

Koulussa mummosta tykätään. Sinä et mummosta tykkää, koska mielestäsi mummon valinnat ovat täysin väärät.

Ajaa puolitoista tuntia omiin harrastuksiin ja takaisin on kuitenkin eri asua kui n kyläillä paikassa, jossa tiedät, että susta ei tykätä, eikä sua arvosteta. Lisäksi lspsiperhe-elämä voi olla kovinkin uuvuttavaa vanhalle.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hämmentää aloittaja. Miksi kukaan kieltää toista ihmistä tekemästä vapaaehtoistyöyä? Ei isoäiti ole kenellekään mitään velkaa. Voi olla monia syitä, miksi omien lasten perheiden kanssa on vaikea olla. Aloittajan kanssa on varmasti hankalaa, mikään ei riitä eikä saa ole oma itsensä.

Ei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ihmetystä herätti isoäidin toiminta, ajankäyttönsä vieraiden lasten parissa mieluummin kuin oman lapsenlapsen (puheistaan huolimatta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitteko läheisiä ennen kun sait lapsia? Miten paljon näitte silloin? Ei se suhde välttämättä miksikään muutu yhtäkkiä, kun lapsenlapset astuvat kuvioon. 

Ei kovinkaan läheisiä, muutamia kertoja vuodessa. Ihmetytti vain, kun aloitti tämän koulumummuna olemisen muutamia kuukausi lapsenlapsen synnyttyä. Jotenkin outoa minusta.

Miksei aloittaisi? Viihtyy vapaaehtoisena eikä ole omaan lapseen kummoisia välejä. Kun näin on, ei ole lapsenlapsenkaan tapaaminen helppoa.

Ap on joka viestissä kuvautunut hankalana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hämmentää aloittaja. Miksi kukaan kieltää toista ihmistä tekemästä vapaaehtoistyöyä? Ei isoäiti ole kenellekään mitään velkaa. Voi olla monia syitä, miksi omien lasten perheiden kanssa on vaikea olla. Aloittajan kanssa on varmasti hankalaa, mikään ei riitä eikä saa ole oma itsensä.

Ei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ihmetystä herätti isoäidin toiminta, ajankäyttönsä vieraiden lasten parissa mieluummin kuin oman lapsenlapsen (puheistaan huolimatta).

Miksei hän saa viettää aikaa vapaaehtoisena?? Tällä ei ole mitään tekemistä omien sukulaisten kanssa. Me kaikki ihmiset olemme muutakin kuin "äiti", "mummo" ym.

Vierailija kirjoitti:

Tonne kouluun varmaan ajetaan myös 1,5h?

Ja takaisin sama?

 

Mun arveluni on se, että koulussa saa aivoille virikkeitä. Jotkut tykkää tehdä töitä ja eläkkeellä sitten vapaaehtoistöitä.

Koulussa mummosta tykätään. Sinä et mummosta tykkää, koska mielestäsi mummon valinnat ovat täysin väärät.

 

Ajaa puolitoista tuntia omiin harrastuksiin ja takaisin on kuitenkin eri asua kui n kyläillä paikassa, jossa tiedät, että susta ei tykätä, eikä sua arvosteta. Lisäksi lspsiperhe-elämä voi olla kovinkin uuvuttavaa vanhalle.

Tässä voi olla osa totta. On kivempi olla "kiva mummu" vieraille lapsille ja esittää muutama tunti halutessaan täydellistä kuin olla aidosti oma itsensä, "heittäytyä" ja olla tukena omille läheisilleen. Samalla saa arvostusta muilta koulun aikuisilta ja kokee olevansa hyvä ihminen. Läheiset eivät välttämättä samalla tavalla pönkitä egoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vapaaehtoistyö, jossa isoäiti kokee antavansa panoksen yhteiskunnalle.

Kokoontuu säännöllisesti -sisältöä elämään.

Saa tietoa nykykoulusta.

Aikuiskontakteja opettajilta.

Arvostus

Vastuu opettajilla, isoäiti pääsee vain nauttimaan.

Vieraista lapsista voi nauttia ilman perheiden mahdollisia kielteisiä toimintamalleja.

Eli haluaa päteä ja näyttää hyvälle muiden silmissä sen sijaan, että aidosti tekisi jotakin pyytteettömästi omien läheistensä hyväksi. Egoistista.

Ei ole. Isoäiti on ihminen, joka saa osallistua yhteisön toimontaan. Ei hän ole pelkkä mummo.

Saa osallistua yhteisön toimintaan, mutta jos se alkaa juuri silloin, kun syntyy lapsenlapsi ja hänestä tulee ihan oikeakin mummu, niin herättäähän se ihmetystä. Miksi juuri nyt käytät aikaasi muiden lasten kanssa, et oman lapsenlapsesi?

 

Ymmärtäisin paremmin, jos olisi esim. aiemminkin tehnyt vapaaehtoistyötä tai ollut mukana hyväntekeväisyydessä.

Luultavasti sinulle kaikki hänen tekemiset on väärin.

Tuolla koulumummoudella ei ole mitään tekemistä suvun kanssa. Eikä siinä ole mitään kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on valintansa jostain syystä tehnyt. Ei siinä.

Mikähän sekin syy voisi olla?

Maantieteellinen etäisyys?

Kokee hyväntekeväisyyden tärkeämmäksi kuin itsekkään omien geenien hyysäämisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vapaaehtoistyö, jossa isoäiti kokee antavansa panoksen yhteiskunnalle.

Kokoontuu säännöllisesti -sisältöä elämään.

Saa tietoa nykykoulusta.

Aikuiskontakteja opettajilta.

Arvostus

Vastuu opettajilla, isoäiti pääsee vain nauttimaan.

Vieraista lapsista voi nauttia ilman perheiden mahdollisia kielteisiä toimintamalleja.

Asuvatko lapsenlapset kaukana?

Puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Isoäiti on kuitenkin kovin aktiivinen ja ajelee pitkiäkin matkoja viikoittain. Ei taida vaan kiinnostaa.

Kuinka usein sinä viet lapset isoäidille, jos matka kerran on mukavam lyhyt ajettava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitteko läheisiä ennen kun sait lapsia? Miten paljon näitte silloin? Ei se suhde välttämättä miksikään muutu yhtäkkiä, kun lapsenlapset astuvat kuvioon. 

Ei kovinkaan läheisiä, muutamia kertoja vuodessa. Ihmetytti vain, kun aloitti tämän koulumummuna olemisen muutamia kuukausi lapsenlapsen synnyttyä. Jotenkin outoa minusta.

Tämä saattaa mennä jo asian edelle, mutta: onko äidillä marttyyritaipumuksia? Ehkä on ollut pettynyt teidän suhteeseen syystä ja toisesta, ja nyt yrittää jotenkin kääntää asian niin että sinä olet syypää asiaan, eikä hän, koska katso nyt: autanhan minä muita!! Oma äitini on pahin marttyyri, eikä pysty hyväksymään että se on osasyy siihen, ettei meillä ole läheiset välit.

Tämä voisi hyvinkin pitää paikkansa! Kiitos näkökulmasta.

Saattaa myös tuntea häpeää siitä, ettei teillä ole ns. normien mukaiset läheiset välit, niinkuin äideillä ja tyttärillä automaattisesti oletetaan olevan. Ehkä hän kokee epäonnistumista tästä asiasta muiden ihmisten (etenkin muiden äitien) seurassa, ja yrittää ikään kuin luoda itsestään kuvaa hyvänä ja auttavaisena ihmisenä. Näin hänen ei ehkä tarvitse mielessään kohdata niitä ikäviä tosiasioita, mistä syystä välit eivät ole läheiset omaan tyttäreen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hämmentää aloittaja. Miksi kukaan kieltää toista ihmistä tekemästä vapaaehtoistyöyä? Ei isoäiti ole kenellekään mitään velkaa. Voi olla monia syitä, miksi omien lasten perheiden kanssa on vaikea olla. Aloittajan kanssa on varmasti hankalaa, mikään ei riitä eikä saa ole oma itsensä.

Ei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ihmetystä herätti isoäidin toiminta, ajankäyttönsä vieraiden lasten parissa mieluummin kuin oman lapsenlapsen (puheistaan huolimatta).

Miksei hän saa viettää aikaa vapaaehtoisena?? Tällä ei ole mitään tekemistä omien sukulaisten kanssa. Me kaikki ihmiset olemme muutakin kuin "äiti", "mummo" ym.

Kuvittele itse tilanne, jossa jollekin syntyy ensimmäinen lapsenlapsi. Puheissaan hän on kovin kiinnostunut ja "pitää nähdä useammin" yms. Sitten kun tapaatte harvakseltaan, hän ilmoittaakin aloittaneensa koulumummuna. Käyttäköön kukin aikansa mihin tykkää, mutta hieman erikoisen ristiriitaiset puheet ja teot. Puhumattakaan ajoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tonne kouluun varmaan ajetaan myös 1,5h?

Ja takaisin sama?

 

Mun arveluni on se, että koulussa saa aivoille virikkeitä. Jotkut tykkää tehdä töitä ja eläkkeellä sitten vapaaehtoistöitä.

Koulussa mummosta tykätään. Sinä et mummosta tykkää, koska mielestäsi mummon valinnat ovat täysin väärät.

 

Ajaa puolitoista tuntia omiin harrastuksiin ja takaisin on kuitenkin eri asua kui n kyläillä paikassa, jossa tiedät, että susta ei tykätä, eikä sua arvosteta. Lisäksi lspsiperhe-elämä voi olla kovinkin uuvuttavaa vanhalle.

Tässä voi olla osa totta. On kivempi olla "kiva mummu" vieraille lapsille ja esittää muutama tunti halutessaan täydellistä kuin olla aidosti oma itsensä, "heittäytyä" ja olla tukena omille läheisilleen. Samalla saa arvostusta muilta koulun aikuisilta ja kokee olevansa hyvä ihminen. Läheiset eivät välttämättä samalla tavalla pönkitä egoa.

??? Miksi hän olisi pelkkä "mummo"??? Smalla tavalla me kaikki teemme muutakin kuin olemme sukulaisten kanssa. Jos se tuo hyvää elämään, on hieno asia. Niin parhaimmillaan käy kaikessa toiminnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hämmentää aloittaja. Miksi kukaan kieltää toista ihmistä tekemästä vapaaehtoistyöyä? Ei isoäiti ole kenellekään mitään velkaa. Voi olla monia syitä, miksi omien lasten perheiden kanssa on vaikea olla. Aloittajan kanssa on varmasti hankalaa, mikään ei riitä eikä saa ole oma itsensä.

Ei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ihmetystä herätti isoäidin toiminta, ajankäyttönsä vieraiden lasten parissa mieluummin kuin oman lapsenlapsen (puheistaan huolimatta).

Miksei hän saa viettää aikaa vapaaehtoisena?? Tällä ei ole mitään tekemistä omien sukulaisten kanssa. Me kaikki ihmiset olemme muutakin kuin "äiti", "mummo" ym.

Tässä asiassa outoa oli se, että tuo harrastustoiminnan aloittaminen ajoittui juuri siihen, kun oma lapsenlapsi oli syntynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hämmentää aloittaja. Miksi kukaan kieltää toista ihmistä tekemästä vapaaehtoistyöyä? Ei isoäiti ole kenellekään mitään velkaa. Voi olla monia syitä, miksi omien lasten perheiden kanssa on vaikea olla. Aloittajan kanssa on varmasti hankalaa, mikään ei riitä eikä saa ole oma itsensä.

Ei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ihmetystä herätti isoäidin toiminta, ajankäyttönsä vieraiden lasten parissa mieluummin kuin oman lapsenlapsen (puheistaan huolimatta).

Miksei hän saa viettää aikaa vapaaehtoisena?? Tällä ei ole mitään tekemistä omien sukulaisten kanssa. Me kaikki ihmiset olemme muutakin kuin "äiti", "mummo" ym.

Kuvittele itse tilanne, jossa jollekin syntyy ensimmäinen lapsenlapsi. Puheissaan hän on kovin kiinnostunut ja "pitää nähdä useammin" yms. Sitten kun tapaatte harvakseltaan, hän ilmoittaakin aloittaneensa koulumummuna. Käyttäköön kukin aikansa mihin tykkää, mutta hieman erikoisen ristiriitaiset puheet ja teot. Puhumattakaan ajoituksesta.

Mitä ristiriitaa tässä on? Sinun kanssa ei voi useammin nähdä. 

Luulisi sinun olevan iloinen, kun hän on löytänyt hyvän harrastuksen. Mutta ei. Kaiken pitää pyöriä sinun ympärilläsi. Ei mumm8n tarvitse pyhittää elämäänsä pelkkään.mummona olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitteko läheisiä ennen kun sait lapsia? Miten paljon näitte silloin? Ei se suhde välttämättä miksikään muutu yhtäkkiä, kun lapsenlapset astuvat kuvioon. 

Ei kovinkaan läheisiä, muutamia kertoja vuodessa. Ihmetytti vain, kun aloitti tämän koulumummuna olemisen muutamia kuukausi lapsenlapsen synnyttyä. Jotenkin outoa minusta.

Tämä saattaa mennä jo asian edelle, mutta: onko äidillä marttyyritaipumuksia? Ehkä on ollut pettynyt teidän suhteeseen syystä ja toisesta, ja nyt yrittää jotenkin kääntää asian niin että sinä olet syypää asiaan, eikä hän, koska katso nyt: autanhan minä muita!! Oma äitini on pahin marttyyri, eikä pysty hyväksymään että se on osasyy siihen, ettei meillä ole läheiset välit.

Tämä voisi hyvinkin pitää paikkansa! Kiitos näkökulmasta.

Saattaa myös tuntea häpeää siitä, ettei teillä ole ns. normien mukaiset läheiset välit, niinkuin äideillä ja tyttärillä automaattisesti oletetaan olevan. Ehkä hän kokee epäonnistumista tästä asiasta muiden ihmisten (etenkin muiden äitien) seurassa, ja yrittää ikään kuin luoda itsestään kuvaa hyvänä ja auttavaisena ihmisenä. Näin hänen ei ehkä tarvitse mielessään kohdata niitä ikäviä tosiasioita, mistä syystä välit eivät ole läheiset omaan tyttäreen. 

Tätä itsekin eniten epäilen syyksi. Näin se on hänelle helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisiaan ei voi valita, ystävänsä voi. Sä oot iha vi tun ärsyttävä, joten sun lapsetkin on.

Eiväthän ne pikkukoululaiset voi valita sitä saatanan ärsyttävää koulumummoa.