Lue keskustelun säännöt.
Onko paikalla ketään, jolla jokin pitkäaikaissairaus?
29.05.2007 |
Mä olen saamassa diagnoosia pitkäaikaissairaudesta ja tunnen suurta masennusta ajatuksesta, että joudun syömään varmaan aina lääkkeitä.
Kuinka kauan vei hyväksyä ajatus?
Mä tunnen surua ihan hölmöistäkin asioista, kuten siitä, että tähän asti olen aina ollut " perusterve nainen" esim. jossain raskausaikaisissa lääkärikäyntipapereissa ja nyt sitten tästä lähtien siellä lukee mun sairauteni.
Helpotusta diagnoosin saamisesta en tunne. Haluaisin mieluummin vaan olla oireeton.
Kommentit (8)
Enpä juuri ajattele asiaa, tällä hetkellä olen täysin oireeton toisen raskauden " ansiosta" . Tosin tiedän kyllä että todennäköisesti lääkkeet täytyy taas jossain vaiheessa aloittaa. Aika monella on loppujen lopuksi jokin krooninen sairaus, ei se aina päällepäin mitenkään näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitkä oireet sai sut lääkäriin?
Samaa nimittäin mullakin. -ap
aluksi masensi kun tajusin että tätä se nyt sitten on, sivuvaikutuksineen kaikkineen. Nyt olen jo tottunut ajatukseen. Lisäksi vähän kaivelee se, että joudun mainitsemaan kys sairauden aina kun kysytään onko jotain... kun se ei päällepäin näy ja kuitenkin herättää tiettyjä epäluuloja ja fiiliksiä muissa ihmisissä kun sen kertoo...
IC on krooninen kiputauti. Minulla on eri vahvuisia kipuja koko ajan, päivän ja öin, niin paljon, etten saa nukuttua ilman kipu- ja unilääkkeitä. Tautiin ei ole mitään parannusta tai hoitokeinoa, joten näillä näkymin olen lääkkeiden varassa loppuelämäni. Lisäksi ruokavalioni on taudista johtuen todella kapea ja se vaikuttaa myöskin elämänlaatuuni. Hirveintä ovat kivut, jotka painavat mieltä matalalle ja masentavat.
En voi hyväksyä, että olen sairas. Haluan vain olla terve taas niinkuin pari kuukautta sitten olin. Olen vain 30-vuotias. En halua olla sairas loppuelämääni, en halua syödä särky- ja unilääkkeitä.
Haluan vain herätä tästä pahasta unesta ja olla taas kivuton. Olisi myös ihanaa syödä vaikka kirsikoita tai suklaakakkua. Mutta kun ei voi. Kivut ovat sen jälkeen hirveitä.
eli siis krooninen paksusuolentulehdus ja reumaattinen sappiteiden tulehdus.
Jonain päivänä voi tulla isoja leikkauksia...
Ensimmäiset pari vuotta surin diagnoosiani, nyt en enää. Elän ja nautin siitä niin kauan kuin jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nivelreumaa sairastan. Oireet alkoivat päkiöiden kipuiluna aamuisin, myöhemmin myös sormet ja ranteet. Levossa kipua ei ollut, ainoastaan kun niveliä liikutti ja usein kipu katosi muutamassa tunnissa niin että iltaisin ei ollut oireita.
Reumaan on kyllä hyvät lääkkeet nykyisin, esim. mitään invalidisoitumista ei tarvitse enää pelätä.
Alkuun olin tosi maassa diagnoosin saatuani, mutta kaikkeen tottuu.
Se on nyt osa minua, vaikka en sitä haluaisikaan.
että kolmivuotiaana todettin lievä astma ja laajat ruokaaine allergiat sekä koivun ja lepän siitepöly ja eläimet. Lääkkeitä oon syönyt siitä asti säännöllisesti (keväisin joka päivä ja muulloin tarvittaessa) nyt sain lisäksi lääkkeisiin epipen-kynän tarvittaessa kohtaukseen. Masentaa tuo ajatus tuosta piikistä ja siitä ettei nämä koskaan parane ja rajoittaa elämää aika tavalla.