ADHD ja opiskelu

adhd ei ole vika, siinä missä nolmiuskaan ei ole vika, ta vasenkätisyys. adhd oireilee, koska hän ei saa olla ja elää normaalin oman vireystasonsa kanssa, koska yhteiskunta ei suostu joustamaan ja olemaan kaikille avoin

samalla lailla nolmi menisi sekaisin, jos eläisimme adhd:lle tehdyssä yhteiskunnassa

adhd lapsi voi itsenäistyä jopa nopeammin kuin ns. nolmi ja onnistua oikein hyvin elämässään

Mul o todettu se jo varmaan syntyessäni, nyt olen 50-v nainen. En käytä lääkkeitä siihen. Ne luokitellaan huumeiksi. Siksi en niitä halua. Ilmankin voi elää hyvin. Mä opiskelin aikoinaan -90 luvulla heti peruskoulun jälkeen eritylislinjalla kokiksi. Arvatkaas, Sainko töitä siltä alalta KOSKAAN ? Noup. En. Vammaisia ei haluta oikeisiin töihin oikealla palkalla. Me ei mukamas osata mitään..........se on täyttä valhetta !!! Kyllä mekin osataan. Nykyelämä on täyttä pjaskoooo. NS töissäni on edelleen kiusaamista. Siihen ei puututa oikein. Ja varsinkin mua kohtaan on paljon kiusaamista. Vaikka kaikki me tääl hullujen huonetta muistuttavassa paikassa (ainoa ero on vain puhelinnumero !!) olemme samassa veneessä, eli liikaa vammaisia ihmisiä. Eikä mun numerot koulussa ja ammattikoulussa olleet kovin hyviä, mutta tyydyttäviä, ja pääsin läpi. Valmistuin. 

Vierailija kirjoitti:

Mul o todettu se jo varmaan syntyessäni, nyt olen 50-v nainen. En käytä lääkkeitä siihen. Ne luokitellaan huumeiksi. Siksi en niitä halua. Ilmankin voi elää hyvin. Mä opiskelin aikoinaan -90 luvulla heti peruskoulun jälkeen eritylislinjalla kokiksi. Arvatkaas, Sainko töitä siltä alalta KOSKAAN ? Noup. En. Vammaisia ei haluta oikeisiin töihin oikealla palkalla. Me ei mukamas osata mitään..........se on täyttä valhetta !!! Kyllä mekin osataan. Nykyelämä on täyttä pjaskoooo. NS töissäni on edelleen kiusaamista. Siihen ei puututa oikein. Ja varsinkin mua kohtaan on paljon kiusaamista. Vaikka kaikki me tääl hullujen huonetta muistuttavassa paikassa (ainoa ero on vain puhelinnumero !!) olemme samassa veneessä, eli liikaa vammaisia ihmisiä. Eikä mun numerot koulussa ja ammattikoulussa olleet kovin hyviä, mutta tyydyttäviä, ja pääsin läpi. Valmistuin. 

Ravintola alalla on kyllä paljon kiusaamista, myös meitä kohtaan ketkä ollaan saatu ammattikoulussa kiitettäviä ja hyviä arvosanoja. Kiusaajat kiusaa kaikkia, niissä on sellainen vika. Korona aikaan mara alalta lähtikin isompi  joukko työntekijöitä pois. Toiset työpaikat on vähän parempia kuin toiset. 

Vierailija kirjoitti:

ADHD-opas aikuisille voi olla hyödyllinen sekä sinulle että lapsellesi. Ymmärrät paremmin mistä on oikein kyse ja lapsesi voi saada siitä apua pärjäämiseensä kun opettelee elämään diagnoosinsa kanssa. Lääkitys olikin ilmeisesti kunnossa. ADHD:n kanssa säännöllinen uni ja päivärytmi syömisineen ovat ehdottoman tärkeitä (vaikka itse koen niiden tylsistyttävän parhaimman terän). Varsinkin ruokailun koen itse hankalaksi, syön ja juon ihan milloin sattuu, jolloin vireystasoni laskee ja oireet puskevat pahemmin päälle.

 

Opiskelussa voisi olla hyvä kokeilla myös body doublea, eli työskennellään yhtäaikaisesti jonkun kanssa samassa tilassa tai etänä saman näytön äärellä vaikka työ ei olisi sama. Ympäristön olisi hyvä olla mahdollisimman virikkeetön, eli ympärillä ei saa olla ainakaan sotkua tai tekemättömiä hommia. Pystyisitkö tarjoamaan lapsellesi sellaisen tilan viikonloppuisin tai pystyisikö hän opiskelemaan silloin tällöin etänä?

 

Hienoa, että haluat auttaa lastasi. Tämän kanssa eläminen on ollut ajoittain raskasta, kun taakkaa on kerääntynyt luullessani olevani laiska, tyhmä ja saamaton johtaen useisiin burnouteihin.  Pieni apu tai edes ymmärtäminen voi olla ratkaiseva tekijä elämässä menestymisessä.

Tätä rinnalla opiskelua nää nykynuoret ei oikein osaa hyödyntää. Niille kuulostaa olevan tosi tärkeää käsite autonomia. Eli toisen tuki voidaan kokea loukkaavana sitä autonomiaa kohtaan ja ihan neutraalitkin neuvot voi tuntua heistä siltä, että pidetään tyhmänä. Ei oikein tosiaan uskalla sanoa kaikille mitään, koska itsetunnot ovat jotenkin myös niin hauraat, että pelkkä työvarusteista muistutus jos ADHD sen unohtaa tuntuu heistä, että pidetään tyhmänä vaikka kyse on normaalista työturvallisuuden huomiosta, jota kaikki "joutuu" kuuntelemaan. Tuo tyhmän kokemus on jotakin väärin ymmärrystä myös. Joillakin ADHD:lla on myös kasvo ja ilme sokeutta, toisten ilmeitä tulkitaan väärin. Omalla lapsellani on tuota eli mietteliään ilmeen hän tulkitsee siten, että toinen ei halua tehdä hänen kanssaan. Kaikkia tämä ei tietenkään kosketa, mutta sen verran mitä olen nuorten kanssa keskustellut niin ainakin tuo autonomia on noussut esille yhtenä asiana ja se tunne, että pidetään tyhmänä. Mutta monessa tilanteessa ei oikeasti pidetä tyhmänä vaan joku vain ohjaa tai muistuttaa. Tuollaisissa tilanteissa etenkin ryhmätöissä voi tulla väärinymmärryksiä ja sosiaalisia haasteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD-opas aikuisille voi olla hyödyllinen sekä sinulle että lapsellesi. Ymmärrät paremmin mistä on oikein kyse ja lapsesi voi saada siitä apua pärjäämiseensä kun opettelee elämään diagnoosinsa kanssa. Lääkitys olikin ilmeisesti kunnossa. ADHD:n kanssa säännöllinen uni ja päivärytmi syömisineen ovat ehdottoman tärkeitä (vaikka itse koen niiden tylsistyttävän parhaimman terän). Varsinkin ruokailun koen itse hankalaksi, syön ja juon ihan milloin sattuu, jolloin vireystasoni laskee ja oireet puskevat pahemmin päälle.

 

Opiskelussa voisi olla hyvä kokeilla myös body doublea, eli työskennellään yhtäaikaisesti jonkun kanssa samassa tilassa tai etänä saman näytön äärellä vaikka työ ei olisi sama. Ympäristön olisi hyvä olla mahdollisimman virikkeetön, eli ympärillä ei saa olla ainakaan sotkua tai tekemättömiä hommia. Pystyisitkö tarjoamaan lapsellesi sellaisen tilan viikonloppuisin tai pystyisikö hän opiskelemaan silloin tällöin etänä?

 

Hienoa, että haluat auttaa lastasi. Tämän kanssa eläminen on ollut ajoittain raskasta, kun taakkaa on kerääntynyt luullessani olevani laiska, tyhmä ja saamaton johtaen useisiin burnouteihin.  Pieni apu tai edes ymmärtäminen voi olla ratkaiseva tekijä elämässä menestymisessä.

Tätä rinnalla opiskelua nää nykynuoret ei oikein osaa hyödyntää. Niille kuulostaa olevan tosi tärkeää käsite autonomia. Eli toisen tuki voidaan kokea loukkaavana sitä autonomiaa kohtaan ja ihan neutraalitkin neuvot voi tuntua heistä siltä, että pidetään tyhmänä. Ei oikein tosiaan uskalla sanoa kaikille mitään, koska itsetunnot ovat jotenkin myös niin hauraat, että pelkkä työvarusteista muistutus jos ADHD sen unohtaa tuntuu heistä, että pidetään tyhmänä vaikka kyse on normaalista työturvallisuuden huomiosta, jota kaikki "joutuu" kuuntelemaan. Tuo tyhmän kokemus on jotakin väärin ymmärrystä myös. Joillakin ADHD:lla on myös kasvo ja ilme sokeutta, toisten ilmeitä tulkitaan väärin. Omalla lapsellani on tuota eli mietteliään ilmeen hän tulkitsee siten, että toinen ei halua tehdä hänen kanssaan. Kaikkia tämä ei tietenkään kosketa, mutta sen verran mitä olen nuorten kanssa keskustellut niin ainakin tuo autonomia on noussut esille yhtenä asiana ja se tunne, että pidetään tyhmänä. Mutta monessa tilanteessa ei oikeasti pidetä tyhmänä vaan joku vain ohjaa tai muistuttaa. Tuollaisissa tilanteissa etenkin ryhmätöissä voi tulla väärinymmärryksiä ja sosiaalisia haasteita. 

Termi meni vähän väärin, eli sen piti olla body doubling, joka tarkoittaa käytännössä esimerkiksi keskittymiskumppania. Se ei ole sama kuin ryhmätyöskentely. 
Laurea selittää sen seuraavasti: Body doubling tarkoittaa sitä, että henkilö työskentelee toisen ihmisen läsnä ollessa – joko fyysisesti tai virtuaalisesti. Toinen henkilö auttaa pelkällä läsnäolollaan pysymään käsillä olevassa tekemisessä. Body doubling on yksinkertainen, mutta tehokas keino parantaa keskittymistä ja motivaatiota. Se voi olla erityisen hyödyllinen opiskelijoille ja nuorille aikuisille, jotka tarvitsevat tukea tehtävien aloittamiseen ja loppuun saattamiseen. 
Linkki artikkeliin https://journal.laurea.fi/body-doubling-menetelman-hyodyt-opetuksessa-j…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Ymmärsit väärin, en ole moittinut ADHD ihmisiä. Ei se ole moittimista jos sanoo nätisti, että aloitetaan työ ajoissa. Ihan samalla tavalla se ADHD ihminenkin voi sanoa minulle ryhmätyössä jotakin eikä minulla ole oikeutta suuttua häneen jos hän haluaa sanoa mielipiteensä. Olen itsekin lievästi ADHD oireinen, mutta selvästi se on minulla paljon lievempää kun huomaan, että töitä ei haluta tehdä ajoissa ja ADHD ihmisen tulee pystyä ottamaan huomioon se, että minkälaista stressiä viime tippaan jättäminen voi aiheuttaa muille ryhmässä, jotka haluaa jonkin suunnitelman ja tasaisen etenemisen tahdin siihen. Ei voi odottaa, että mennään sen ADHD ihmisen säännöillä pelkästään. Ei se ole oikein, että ryhmässä tasaisesti etenevät eivät saa sanoa lainkaan mielipidettään miten työt tehdään vaan se ADHD johtaa ja määrää, että jätetään viimeiseen iltaan vaikkei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä viimeisenä iltana? Tai haluaa palauttaa ajoissa eikä myöhässä, myöhästyminen vaikuttaa alentavasti arvosanaan, joten haluan palauttaa tehtävät ajoissa! Hyväksyn kyllä syyn, jos on sairastuminen tai jokin muu sellainen, mitä sattuu kaikille. Mutta se, että on kaksi kuukautta aikaa  kirjoittaa isoa raporttia eikä sitä saa tehdä kuin vasta sitten kun ADHD suostuu?!

Minusta koko ryhmätöistä pitäisi luopua. Siinä kun on täysin muiden opiskelijoiden varassa, että saako suorituksen vai ei. Nykyään, kun opintoaikoja on rajattu ja tukikuukausiakin on vähän, on aikamoinen vapaapudotus edessä, jos joku ryhmätyön tekijä jättääkin kurssin kesken tai oman osuutensa tekemättä.

No onneksi noita voi sovitella siten, että se kuka jättää osuutensa tekemättä ei saa suoritusmerkintää olipa sitten nepsy tai ei. Minusta ryhmätyöt on kyllä muuten hyviä ja antoisia, myös mahdollisuus vuorovaikuttaa muiden samaa opiskelevien kanssa ja puhua aiheesta, mutta ymmärrän, että ne ketkä tähtää kiitettäviin saattaa kokea harmitusta kun kaikki ryhmässä ei ihan yllä sille kiitettävän tasolle. Ja ongelmaa ei ryhmätöissä synnykkään silloin kun sattuu sellainen ryhmä kohdalle, jossa kaikki tekee osuutensa. On niistäkin hyviä kokemuksia, ei pelkästään huonoa. Enkä halua mitenkään moittia ADHD ihmisiä vaan se, että etenkin tuo viime tinkaan jättäminen vaikuttaa muihin ja kyllähän osa varmaan selviää niinkin, että tekee viime tingassa. Mutta kyllä siinä pitää muilla olla mahdollisuus tehdä suunnitelma tasaisemmasta etenemisestä. 

adhd:n kanssa asioiden tekeminen onnistuu oikein hyvin siten, että yksi ottaa ryhmässä johtovastuun, joka varmistaa, että kaikki etenee hommissaan. Lisäksi, kaikki asiat sovitaan ensimmäisellä tapaamisella. Kuka tekee mitäkin ja miten ja milloin ja sitten niistä pidetään kiinni. Yleesähän ryhmissä sovitaannkin kaikki 1. tapaamisella ja kaikille käy sovitut, mutta sen jälkeen alkaa one-to-one säätäminen ja asioita muutellaan ensin kaveri kanssa ja sitten sovitaan ryhmänjohtajan kanssa, joka tiedottaa kaikille. Siitä ei tule kuin ongelmia. Oli adhd tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Ymmärsit väärin, en ole moittinut ADHD ihmisiä. Ei se ole moittimista jos sanoo nätisti, että aloitetaan työ ajoissa. Ihan samalla tavalla se ADHD ihminenkin voi sanoa minulle ryhmätyössä jotakin eikä minulla ole oikeutta suuttua häneen jos hän haluaa sanoa mielipiteensä. Olen itsekin lievästi ADHD oireinen, mutta selvästi se on minulla paljon lievempää kun huomaan, että töitä ei haluta tehdä ajoissa ja ADHD ihmisen tulee pystyä ottamaan huomioon se, että minkälaista stressiä viime tippaan jättäminen voi aiheuttaa muille ryhmässä, jotka haluaa jonkin suunnitelman ja tasaisen etenemisen tahdin siihen. Ei voi odottaa, että mennään sen ADHD ihmisen säännöillä pelkästään. Ei se ole oikein, että ryhmässä tasaisesti etenevät eivät saa sanoa lainkaan mielipidettään miten työt tehdään vaan se ADHD johtaa ja määrää, että jätetään viimeiseen iltaan vaikkei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä viimeisenä iltana? Tai haluaa palauttaa ajoissa eikä myöhässä, myöhästyminen vaikuttaa alentavasti arvosanaan, joten haluan palauttaa tehtävät ajoissa! Hyväksyn kyllä syyn, jos on sairastuminen tai jokin muu sellainen, mitä sattuu kaikille. Mutta se, että on kaksi kuukautta aikaa  kirjoittaa isoa raporttia eikä sitä saa tehdä kuin vasta sitten kun ADHD suostuu?!

"että töitä ei haluta tehdä ajoissa ja ADHD ihmisen tulee pystyä ottamaan huomioon se, että minkälaista stressiä viime tippaan jättäminen voi aiheuttaa muille ryhmässä, "

adhd:kin haluaa tehdä työt ajoissa. Todella ikävää, että ihmiset hermostuu adhd:n erityisarpeille ja sille, että hän tietää missä voi mennä vikaan ja toivoo, että ne otetaan huomioon. Sitten kun nolmit haluaa vaikka yllärinä perjantain vapaaksi, että pääsee radalle, niin silloin oletetaan että kaikkien pitää ymmärtää ja joustaa ja jos ei tehdä, niin onpa tiukkapipoista ja joustamatonta. 

jos adhd on ryhmässä ja sellainen, joka jättää palauttamisen viimeiselle sekunnille, niin ryhmän johtaja ottakoon sen huomioon ja ilmoittakoon, että meidän ryhmässä palautusaika onkin poikkeuksellisesti 2 päivää aiemmin. Siitä saa sitten kaksi ylimääräistä päivää korjata vrheitä, jos sellaisia tulee - kenen tahansa toimesta. 

Olen itse ollut ryhmätöiden vetäjänä muutamankin kerran ja aina ajatellut, että deadline on minulle ja ryhmän deadline on päivää aiemmin. Näin voi ennalta sulkea pois kaikki "multa loppui akku koneesta" "puhelimen nettiliittymä ei toiminut" ja muut oudot syyt, joita voi tulla. Lisäksi saan itse sitten siitä sen vuorokauden aikaa tehdä viimeisen simäyksen työhön, kontaktoida ryhmän jäseniä, jos jossain osiossa tulee jotain kysyttävää ja tehdä korjauksia, jos pitää tehdä. Useimmat ryhmätyöthän voi jakaa eri osioihin ja jokaiselle ryhmän jäsenelle voi antaa oman osion vastuulleen. Näin voi myös jokainen työstää omaa osiotaan silloin kun on hyvä aika sitä tehdä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Ymmärsit väärin, en ole moittinut ADHD ihmisiä. Ei se ole moittimista jos sanoo nätisti, että aloitetaan työ ajoissa. Ihan samalla tavalla se ADHD ihminenkin voi sanoa minulle ryhmätyössä jotakin eikä minulla ole oikeutta suuttua häneen jos hän haluaa sanoa mielipiteensä. Olen itsekin lievästi ADHD oireinen, mutta selvästi se on minulla paljon lievempää kun huomaan, että töitä ei haluta tehdä ajoissa ja ADHD ihmisen tulee pystyä ottamaan huomioon se, että minkälaista stressiä viime tippaan jättäminen voi aiheuttaa muille ryhmässä, jotka haluaa jonkin suunnitelman ja tasaisen etenemisen tahdin siihen. Ei voi odottaa, että mennään sen ADHD ihmisen säännöillä pelkästään. Ei se ole oikein, että ryhmässä tasaisesti etenevät eivät saa sanoa lainkaan mielipidettään miten työt tehdään vaan se ADHD johtaa ja määrää, että jätetään viimeiseen iltaan vaikkei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä viimeisenä iltana? Tai haluaa palauttaa ajoissa eikä myöhässä, myöhästyminen vaikuttaa alentavasti arvosanaan, joten haluan palauttaa tehtävät ajoissa! Hyväksyn kyllä syyn, jos on sairastuminen tai jokin muu sellainen, mitä sattuu kaikille. Mutta se, että on kaksi kuukautta aikaa  kirjoittaa isoa raporttia eikä sitä saa tehdä kuin vasta sitten kun ADHD suostuu?!

Minusta koko ryhmätöistä pitäisi luopua. Siinä kun on täysin muiden opiskelijoiden varassa, että saako suorituksen vai ei. Nykyään, kun opintoaikoja on rajattu ja tukikuukausiakin on vähän, on aikamoinen vapaapudotus edessä, jos joku ryhmätyön tekijä jättääkin kurssin kesken tai oman osuutensa tekemättä.

No onneksi noita voi sovitella siten, että se kuka jättää osuutensa tekemättä ei saa suoritusmerkintää olipa sitten nepsy tai ei. Minusta ryhmätyöt on kyllä muuten hyviä ja antoisia, myös mahdollisuus vuorovaikuttaa muiden samaa opiskelevien kanssa ja puhua aiheesta, mutta ymmärrän, että ne ketkä tähtää kiitettäviin saattaa kokea harmitusta kun kaikki ryhmässä ei ihan yllä sille kiitettävän tasolle. Ja ongelmaa ei ryhmätöissä synnykkään silloin kun sattuu sellainen ryhmä kohdalle, jossa kaikki tekee osuutensa. On niistäkin hyviä kokemuksia, ei pelkästään huonoa. Enkä halua mitenkään moittia ADHD ihmisiä vaan se, että etenkin tuo viime tinkaan jättäminen vaikuttaa muihin ja kyllähän osa varmaan selviää niinkin, että tekee viime tingassa. Mutta kyllä siinä pitää muilla olla mahdollisuus tehdä suunnitelma tasaisemmasta etenemisestä. 

adhd:n kanssa asioiden tekeminen onnistuu oikein hyvin siten, että yksi ottaa ryhmässä johtovastuun, joka varmistaa, että kaikki etenee hommissaan. Lisäksi, kaikki asiat sovitaan ensimmäisellä tapaamisella. Kuka tekee mitäkin ja miten ja milloin ja sitten niistä pidetään kiinni. Yleesähän ryhmissä sovitaannkin kaikki 1. tapaamisella ja kaikille käy sovitut, mutta sen jälkeen alkaa one-to-one säätäminen ja asioita muutellaan ensin kaveri kanssa ja sitten sovitaan ryhmänjohtajan kanssa, joka tiedottaa kaikille. Siitä ei tule kuin ongelmia. Oli adhd tai ei. 

Niinhän sitä luulisi, mutta on kokemusta siitä kun jotkut suuttuu jos on aloitteellinen ja ehdottaa esim tuota, että aloitetaan hyvissä ajoin ja tehdään ja se haluaakin olla joka määrää, kuka jättää viime tinkaan niin on silloin haastava tilanne kyllä. 

Koska kyseessä on aikuinen ihminen, voit lähinnä kuunnella ja kysyä "voinko jotenkin auttaa".

Mutta yliopistossa kandivaiheen kurssit ovat usein sellaisia, että opettaja on laatinut ne vasemmalla kädellä eikä ole yhtään kiinnostunut opettamisesta. Yritä siinä sitten motivoitua. Joskus tuntui, että opiskeluun tarvittiin enemmän pakaralihaksia kuin aivoja.

Vierailija kirjoitti:

Ai toisen alan yliopisto-opintoja kuin omani? Just.

-ap

Et sinä puutu aikuisen lapsen opiskeluun tai diagnooseihin millään tavalla. Anna hänen tehdä omat valintansa. Ei elämä mene hukkaan vaikka keskeyttäisi opinnot. 

Yliopistoilla on omia keinoja tukea adhd ja muita neuroepätyypillisiä. O7sa avusta tulee YTHS:n kautta. Suurin vastuu on kuitenkin opiskelijalla itsellään. Vanhemmat ei paljon tässä vaiheessa voi enää tehdä. Toki kannustaa jatkamaan ja hakemaan tukea opintoihin. Adhd, lukihäiriö, asperger jne. ei ole mikään este opiskella vaikka tohtoriksi asti.

Yliopistoilla on nykyään myös saatavilla erityisen tuen järjestelyitä. Pitää mennä rohkeasti puhumaan asiasta. Nepsyille on yliopistolla omia tukiryhmiä yms myös. Katsokaapa yliopiston sivuilta opiskelijan oppaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai toisen alan yliopisto-opintoja kuin omani? Just.

-ap

Et sinä puutu aikuisen lapsen opiskeluun tai diagnooseihin millään tavalla. Anna hänen tehdä omat valintansa. Ei elämä mene hukkaan vaikka keskeyttäisi opinnot. 

Onpa kylmä käsitys itsenäisyydestä, jos aikuiseksi tuleminen tarkoittaa sitä, että apua tarvitseva läheinen jätetään yksin tekemään omat valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Koska kyseessä on aikuinen ihminen, voit lähinnä kuunnella ja kysyä "voinko jotenkin auttaa".

Mutta yliopistossa kandivaiheen kurssit ovat usein sellaisia, että opettaja on laatinut ne vasemmalla kädellä eikä ole yhtään kiinnostunut opettamisesta. Yritä siinä sitten motivoitua. Joskus tuntui, että opiskeluun tarvittiin enemmän pakaralihaksia kuin aivoja.

Meillä on ollut kylläkin pääsääntöisesti aivan loistavia opettajia yliopistossa. Ehkä joitakin muutamia yksittäisiä huonoja kokemuksia joukossa, mutta 90 prosenttisesti meillä on ollut hyvät sisällöt, paljon tekemistä ja myös hyvätasoinen opetus. 

Oma nuori aloittanut juuri yliopistossa, toisella paikkakunnalla. Kovin tutun kuuloista ongelmaa. Tosin toistaiseksi suurin haaste on, että ei saa aikaiseksi tehdä ruokaa itselleen. Syö ihan liian vähän. 

Oli juuri kotona käymässä ja söi hyvällä ruokahalulla valmiiksi tehtyä ruokaa (ei siis anoreksiaa), mutta millä ihmeellä saisi iskotestua päähän, että syödä täytyy yksin asuessakin.

Ja siis kyse ei ole siitä, ettei osaisi tehdä ruokaa vaan aloittaminen ja loppuun saattaminen tökkii.

75