Mikä oli parasta 70 luvulla?

Oma rakas kotikylä pikkukaupungin kainalossa. Oma koti, rakkaat vanhemmat. Rakas oma iso piha, jossa onnistuivat niin kesä- kuin talvileikit. Narukeinu, jossa keinuttiin ja kuunneltiin ensin Blaupunkt-, sitten myöhemmin Sankyo-radiomankasta kasetilta Tuolta saapuu Charlie Brown ja Bye bye baby, mankka varjossa leikkimökin vieressä männyn alla. Kesällä -76 leikin Nadia Comanecia tummansinisessä voikkapuvussani ja keltaisissa voikkatossuissani, piha oli voimisteluareenani. Mustavalkoinen kissanpentu pyöri koko ajan jaloissa ja välillä piti senkin kanssa leikkiä. 

Välillä lähdettiin mökille meren saareen. 60-luvun alun mökki oli sähkötön ja sisältäkin vain raakalaudoitettu 80-luvun alkuun saakka, mutta saunominen ja uiminen se siellä tärkeintä olikin.

Talvisin tein kotona pihan ympäri hiihtolenkin ja hiihdin sitä usein koulun jälkeen pimeän tuloon saakka - jopa Lounais-Suomessa oli aina talvella lunta, joka ei koskaan kokonaan sulanut pois. Kaupin montulla käytiin luistelemassa, ei tarvittu valaistuja kaukaloita luistelemiseen, melkein pimeään saakka usein oltiin ja kierrettiin lampea luistimilla ympäri. 

Kesiin palatakseni meillä oli tontilla karviaispensaita ja mustaa, valkoista ja punaista viinimarjaa. Toisella puolella pihaa oli mansikoita, herneitä, perunaa, porkkanoita, salaattia, samoin kuin tilliä ja persiljaa. Tontin koko oli 2500 neliötä, joten sinne mahtui kaikenlaista - ja iso osa tontista oli vielä ihan tyhjäkäynnillä niittynä. Siellä täällä oli erilaisia pensaita, ruusuja, spireoita ja syreenejä ja koivuja ja isoja ja pieniä mäntyjä sekä katajia. Omenapuita oli kolme ja niiden alla oli aina kesäisin orvokkimaa. Äiti laittoi kesäisin myös kesäkukkia, kukkamaita oli paljon. Rakastin erityisesti kultapiiskuja, kulleroita, köynnöskrasseja ja tiikerilijoja. Yhdessä kohdassa tonttia oli juhannusruusuja ja lupiineja, joita kumpiakin rakastan edelleen. Ja keskellä pihaa oli kukkamaa, johon joka alkukesä alkoi kasvaa keltaisia tarhapäivänliloja, joissa oli huumaavan ihana tuoksu. Niistä on muistona valokuva, jossa minä ja poikaystäväni poseraamme liljojen edessä juhannuksena 1989, sama mies istuu tuossa vieressäni 37 vuotta myöhemmin. 

Vanhempani ovat kuolleet, koti on ollut toisten kotina jo yli 20 vuotta ja pihakin on muuttunut - iso puuterassi hallitsee nyt sitä pihaa - mutta muistot ovat jääneet ja ne ovat suloiset. 

Perhe kaipaan sitä aikaa.

Olin teini silloin. Parasta oli vapaus, itsenäisyys ja suvaitsevaisuus. 

Ei holhottu, sai oppia itsenäiseksi kykyjensä mukaan ja fanaatikkoja ei ollut juuri lainkaan, tultiin eri tavoin ajattelevien kanssa toimeen samassa porukassa ilman "turvattomuutta", eikä muita yritetty aivopestä omilla arvoilla.

ups

Kaikki.

- Syntynyt 1960

Tunturi Sport mopo jollaisen ostin vuonna 1976 kun täytin 15 vuotta.