Perustuslakivaliokunta on valittu puoluepoliittisin perustein
Suomen perustuslakivalvonnan järjestelmä on kansainvälinen kummajainen, jota ei tavata missään muualla.
Järjestelmän saranakohta on puoluepoliittisin perustein valittu perustuslakivaliokunta. Siinä valvontaa harjoittavat oikeudelliset maallikot, eikä valiokunnassa noudateta samanlaisia oikeudellista harkintaa tukevia menettelyjä kuin tuomioistuimissa.
Kokouksissa jäsenet tulevat ja menevät, asiantuntijat saattavat puhua lähes tyhjille seinille ja valiokunnan kokoonpano saattaa muuttua kesken käsittelyn, joskus avoimen puoluepoliittisista syistä.
Kun valiokunta käsitteli Juha Sipilän (kesk) hallituksen sote-esitystä, kokoomus vaihtoi valiokuntaan lennosta Ben Zyskowiczin, ja kun Elisa Gebhard (sd) oli kannattanut Anna Kontulan (vas) lausumaa käännytyslaista, sosiaalidemokraateista äänestykseen tupsahtikin Maria Guzenina.
Luottamusta perustuslakivaliokunnan oikeudellisiin asiantuntijoihin on määrätietoisesti horjutettu. Pilkkalaulujen volyymia on lisännyt, että kuoroon on yhtynyt ja sitä on jopa johtanut perustuslakivaliokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja.
Maallistuneen perustuslain tulkitsijat ovat olleet milloin fundamentalisteja, milloin profeettoja, milloin taas (yli)papistoa, olipa ministeri Jussi Niinistöllä (sin) havaintoja talibaneistakin. Zyskowiczin retoriikka on huipentunut ilmauksessa ”konnanoikeusjuristit”.
Oikeudellisten asiantuntijoiden ylikävely käännytyslain käsittelyssä on räikein mutta ei ainoa osoitus oikeuden ja politiikan tasapainon murtumisesta.
Sosiaaliset perusoikeudet ja ihmisoikeudet ovat kutakuinkin menettäneet merkityksensä, sosiaalisten oikeuksien tulkinta on alistettu maahanmuuttopolitiikalle ja työelämän pelisäännöt on kirjoitettu uusiksi.
Se, voiko perustuslakivaliokunta irtaantua eduskunnan puoluepoliittisesta toimintalogiikasta, on Suomen perustuslakivalvonnan iso kysymys.
Essee | Poliittinen riitely murentaa luottamusta perustuslakiin