Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua! Kuulostaako 5 vuotta täyttävä tyttöni normaalilta??
29.05.2007 |
Hän on aina ollut kohtuullisen vilkas, pienenä oli aina juoksemassa karkuun ja vieläkin saattaa painella omile teilleen jos sille päälle sattuu. Ei kuitenkaan aina. Jos meille tulee vieraita, tyttö on aivan mahdoton: hyppii, pomppii ja kerää kaiken huomion itseensä. Aikuisten on hankala keskustella, tyttö ei kertakaikkiaan tunnu sietävän sitä.
Nyt hän on alkanut kirkua, joka asiasta pitää huutaa. Saattaa jopa ihan vieraille vastata suureen ääneen huutamalla: " Joooo!" tms. Noloa. Ei tottele helposti, vaan tosi rajusti saa kieltää (=karjua!) ennen kuin menee perille. Vika ei mielestäni ole ymmärryksessä, vaan siinä, että tahtookin olla hankala ja kiusanhenkinen.
On nykyään aika riippuvainen kavereista. Tälläkin hetkellä raivoaa, koska ei pääsekään pihalle jossa muut kaverit näyttävät olevan. Yksin ei oikein meinaa leikkiä, tosin välillä saattaa innostua touhuamaan jotain.
Lähinnä ihmetyttää tuo tytön pohjaton kiusanhenkisyys. Hän nauraa, irvailee ja näsäviisastelee. Hyppii, pomppii ja huitoo.
Osaa olla kyllä kivakin tyttö, on teräväpäinen ja hyvämuistinen. Paras kaverikin löytyy.
Kommentit (34)
kyllä laitetaan rajat olipa vieraita tai ei. Silti lapsi on mahdoton. Oikein hakee sitä, että rajat laitetaan. Ja kun ne laitetaan, tottelee. Mutta tätä rajojen testausta tapahtuu tosi usein. Alkaa pikkasen puuduttaa, kun joka jumalan päivä istutaan jäähypenkillä ja keskustellaan ilkeyksistä. Hän pyytää anteeksi ja on tovin kunnolla, kun taas jostakin saa kimmokkeen toimia ei niin mukavasti. Saattaa kesken ei toivotun käytöksen itsekin pysähtyä ja todeta ääneen, että eihän näin saakaan tehdä, oho, anteeksi. Ja sitten lopettaa. Joskus taas vauhti ei pysähdy yhtä omatoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tappelee ja karkailee. Heittää hiekkaa minun päälleni puistossa jne.
On ollut tähän asti kuin enkeli, aina.
Nyt on sellainen Jekyll/Hyde-lapsi. Välillä oma itsensä, välillä täysi hirviölapsi.
Muuten kuulostaa tyttösi ihan normaalilta. Pikkasen vois kuria tiukentaa, et ymmärätää kuka määrää ja käskee, nythän tyttö saa itse määrätä miten huutaa aikuisille jne.
Olen mielestäni ollut aika tiukka.... Miten saadaan tuo aikuisten kunnioitus sitten syntymään jos sellaista ei ole??
Jos on niin taitaa olla aika hemmoteltu ja lällytetty, tottunut ylenpalttiseen huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit täytyy saada kuntoon. Muutaman kerran viikossa yhteistä puuhaa lapsen kanssa. Ja jos alkaa huutamaan kun vieraita tulee, niin omaan huoneeseen vaan. Ei lapsi saa terrorisoida aikuisia.
Kunnioitus myös vaatii sitä, että olet oikeudenmukainen ja luotettava. Teet niinkuin sanot, aina!
Ei ole hemmoteltu, meillä ei ole paljoa leluja, tyttö ei määrää tahtia vaan häntä vedetään perässä karjuvana ja sätkivänä, jos ei muuten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitappa seuraavan kerran ihan vaan madaltaa äänesi, katsot suoraan silmiin ja käsket lopettaa. Sanot, et jos ei nyt lopu, omaan huoneeseen miettimään. Yhdestä kiellosta siis rankaisu. Vänkäämään ei saa jäädä tai karjumaan lapselle takaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka itse luulet olevasi tiukka kasvattaja, et taida todellisuudessa sitä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva lapsi sulla. Otan osaa.. Muuta en osaa sanoa.
Jospa se viimestään koulussa rauhottuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun hän on rauhallinen ja kaikki on hyvin. Kerro, miten kurjaa hänen käytöksensä on (älä missään nimessä vertaa kehenkään, esimerkiksi pikkuveljeen) ja miettikää yhdessä, mitä niissä tilanteissa voisi tehdä. Miettikää myös miehesi kanssa valmiita rangaistuksia ja kertokaa ne tytölle hyvässä hengessä ja yksimielisesti tytön ollessa rauhallinen. Huutoa ja lällättelyä en itse hyväksy missään tilanteessa, eikä samanikäinen tyttäremme ole koskaan saanut tahtoaan läpi vänisemällä ja vetkuttamalla. Yhdenmukaisuutta vain toimintaan ja tytölle turvalliset rajat.
" kiltti" tyttö usein villiintyy, kun tulee vieraita (meillä käy harvoin) ja haluaisi silloin kaiken huomion. Uskoo kyllä kun sanotaan, että nyt on toisten vuoro puhua tms, loukkaantuu, mutta ei ala raivota. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuuutta se vaatii, itsellä menee välillä hermo...
ja etsii uuden kodin jossa tuollaista käytöstä siedetään. Täällä ei nimittäin siedetä.
Pistät pihalle ja odotat.
Sinun lapsesi on aivan normaali temperamenttinen tyttö ja sinä aivan normaali lasta rakastava vanhempi.
Näköjään tytöille ei sallita mitään erilaisuutta, tyttöjen kuuluu vain viehättää aikuisia : (
Meillä on todella temperamenttinen poika ja sellaista se on hänen kanssaan, toistuvaa julkista nolostumista erilaisista käytöskukkasista ja " hyvistä" ideoista. Ei siinä auta kuin käyttää aikaansa kymmenennentuhannen kerran siihen samaan ein sanomiseen samasta asiasta ja asiasta, joka on melkein samanlainen kuin se edellisen asian ei...
Tärkeintä on ehkä ymmärtää se, ettei lapsesi perusluonne muutu miksikään, ei millään kasvatuksella saada tahtovaista vilkasta lasta muuttumaan sohvatyynyksi. Tavat täytyy silti oppia, toiset oppii ne ensimmäisestä tiukasta ein sanomisesta ja toiset laskettelee niille piut paut, se on väsytystaktiikka ainoa mikä puree (meillä).
Voimia ja nauti tytöstäsi täysillä. Lue peppi pitkätossua : )
Lapsi saattaa ottaa hyvinkin konkreettisesti ja alkaa pelätä että hänet hyljätään. Se pelko voi seurata aikuisuuteen asti.
Kuinka hän käyttäytyy esim. kerhoissa tai kylässä?
Alue: Aihe vapaa
...että te ette viitsi/kehtaa mikä se tekosyy nyt sitten mahtaakin olla laittaa rajoja lapselle vaikka vieraat istuvat kahvipöydässä säästä puhumassa. Meillä lapset tietävät että rajat löytyvät AINA.
Lapsesi jatkaa huutamista, keskeyttämistä jne juuri niin kauan kun SINÄ osaat auttaa häntä sen lopettamaan ja opetat hänet toimimaan oikein....aina se ei ole hauskaa, mukavaa, helppo.....
Lisäksi - älä kysy neuvoja jos et viitsi mitään kokeilla.