Apua! Kuulostaako 5 vuotta täyttävä tyttöni normaalilta??
Hän on aina ollut kohtuullisen vilkas, pienenä oli aina juoksemassa karkuun ja vieläkin saattaa painella omile teilleen jos sille päälle sattuu. Ei kuitenkaan aina. Jos meille tulee vieraita, tyttö on aivan mahdoton: hyppii, pomppii ja kerää kaiken huomion itseensä. Aikuisten on hankala keskustella, tyttö ei kertakaikkiaan tunnu sietävän sitä.
Nyt hän on alkanut kirkua, joka asiasta pitää huutaa. Saattaa jopa ihan vieraille vastata suureen ääneen huutamalla: " Joooo!" tms. Noloa. Ei tottele helposti, vaan tosi rajusti saa kieltää (=karjua!) ennen kuin menee perille. Vika ei mielestäni ole ymmärryksessä, vaan siinä, että tahtookin olla hankala ja kiusanhenkinen.
On nykyään aika riippuvainen kavereista. Tälläkin hetkellä raivoaa, koska ei pääsekään pihalle jossa muut kaverit näyttävät olevan. Yksin ei oikein meinaa leikkiä, tosin välillä saattaa innostua touhuamaan jotain.
Lähinnä ihmetyttää tuo tytön pohjaton kiusanhenkisyys. Hän nauraa, irvailee ja näsäviisastelee. Hyppii, pomppii ja huitoo.
Osaa olla kyllä kivakin tyttö, on teräväpäinen ja hyvämuistinen. Paras kaverikin löytyy.
Kommentit (34)
Ota lapsi puhutteluun, keskustele rauhallisesti ja katso silmiin kun puhut hänelle. Pidä vaikka hänen olkapäistään kiinni samalla, jos ei muuten pysy paikallaan.
Ja tee tämä silloin kun vieraat ovat kylässä. Mene vaikka toiseen huoneeseen tai sitten puhuttelet kaikkien nähden. Kerrot lapselle, että nyt aikuiset juttelevat, eikä silloin saa kovasti riehua ja huutaa. Annat samalla varoituksen, että jos ei lapsi lopeta riehumista, niin sitten joutuu jäähylle. Ja jos riehuu, niin sitten omaan huoneeseen jäähylle. Siellä ollaan sen ajan, kunnes on rauhoittunut ja käyttäytyy nätisti. Tarvittaessa käyt sitten minuutin-kahden välein katsomassa ja kysymässä joko lapsi haluaa tulla pois.
Käytä samaa tekniikkaa myös muulloin. Ja muista pitää uhkauksesi. Kerran varoitus, toisella kerralla totetat uhkauksen.
Kyllä tämä tepsii, mutta pienellä viiveellä. Ei ehkä ekana tai tokana päivänä, mutta jo viikon päästä pitäisi lapsen käyttäytyä nätimmin.
ja kaikessa jähittävä 5-vuotias, joka ennen on aina ollut enemmänkin liian kiltti. Hän menee nyt varhennetusti eskariin, selvitti kaikki koulukypsyystestit ja kieli- ja loogisuustestit kirkkaasti. Psykologi arveli, että hän on _pitkästynyt_ ja potee jo nyt ns. eskarilaisen uhmaikää eli kipuilee leikki-ikäisestä koululaiseksi muuttumista. Moni on kuulemma koulun alla aika mahdoton.
ihan normaalilta 5-v tytöltä. Meiltä löytyy samalainen, rajojaansa kokeilee!
komppaa 24.. pitkästyny myös meijän likka.. ja kuulemma hyvästikkin koulukypsä. Eri ryhmissä ja kerhoissa käyttäytyy mainiosti.
Vierailija:
Lapsi saattaa ottaa hyvinkin konkreettisesti ja alkaa pelätä että hänet hyljätään. Se pelko voi seurata aikuisuuteen asti.
uhata hylkäämisellä. Se on hirveintä mitä lapselleen voi sanoa.
Ja kunnioitus ja pelko ovat ihan eri asioita.
Ja on se vaan muiden niiiiin helppo neuvoa. Eikö voida tajuta, että toiset on vaan hankalampia tapauksia. Pitäiskö ensin saada adha-diagnoosi, ettämuut uskoisivat, että on villi ja sille on jokin syy. Kai normaalin ja adhd:n välimaastoonkin ihmisiä mahtuu. Ja normaaliksi luokitellaan kaikki hankalatkin tapaukset, jotka ei täytä adha-kriteereitä. Mikä siinä on niin vaikea uskoa, että lapset on erilaisia. Kieltämättä itsekin syyttäisin itseäni paljon enemmän, josei olisi muita lapsia. Mitenhän nämä muut lapseni ovat tottelevaisempia, rauhallisempia, kiltimpiä, hienovaraisempia, varovaisempia? Samassa perheessä ovat eläneet kuitenkin. Minä olen vieläpä erityisopettaja, joten on tullut luettua tämmösistä ja pahemmista tapauksista ihan yliopistotutkinto. Mutta ei ole siitäkään apua. Tiedän kyllä, mitkä ovat parhaimmat pedagogiset kasvatuskäytänteet haastaville lapsille. Nuo yhteiset hetket, lapsen kuunteleminen ja positiivinen palaute yms. on käytössä. Ihan pelottaa, millainen lapsi olisi, jos olisin jotenkin avuton tai tyhmä vanhempi. Mutta kun ei nyt pitäisi olla kiinni ainakaan 110 %:sta yrityksestä tai tiedosta tai rakkauden puutteesta. Aikaakin on enemmän kuin monella vanhemmalla. On lyhyet päivät. Ja on hoidettu 4-vuotiaaksi asti kotona.
Lapset on erilaisia.
Ei saa ulos laittaa vaikka mieli tekisi. Minulla hyvin tempperamenttinen tyttö joten kuusi vuotta on yhteistä taivalta tehty.
OSTA munakello ja jäähy paikkana esim. tuoli parempi kuin oma huone. Tuolille istumaan ja jäähyaika alkaa kun HUUTO LOPPUU. Noin 5 min. ihan hyvä aika tuon ikäiselle. Jäähyn jälkeen keskustelu rauhallisesti; Miksi oli jäähyllä? Miltä tuntuu, onko lapsi surullinen, uhmakas. Lapsi saa kerto omista tunetistaan ja sinä kerrot MINÄ muodossa miten lapsen käytös sinuun vaikuttaa.
Katso MLL:n sivuilta Kodin konstit sieltä löytyy joitakin apuvälineitä.
Meillä myös tähtikartta ollut hyvä kun haluttu jotain uutta opettaa esim. rauhallista käytöstä.
Lapselle on myös hyvä kertoa selkeästi mitä haluaa hänen tekevän esim. minä haluan, että sinä puhut rauhallisella äänellä. minä haluan että sinä leikit sinun huoneessa kun haluan keskustella rauhassa vieraiden kanssa. Jos lapselle vain huutaa - älä keskeytä, älä hypi lapsen on joskus vaikea tajuta mitä pitää tehdä. Siis sano puhu rauhallisesti, sisällä kävellään, sohvalla istutaan jne.
ps. meillä ei koskaan ole hylätty jättämisellä. Meillä kasvatetaan johdonmukaisesti. Lasta ei ivata tai alisteta. Lasta ei tukisteta. jne.
Ei meillä lapset ole pysyneet huoneessaan tuossa tilanteessa pelkällä rauhallisella puhumisella.
Ja vaikka olisikin ennen vieraita kerrattu että huoneeseen joutuu huutamisesta ja häiritsemisestä, se on kun poispyyhitty sitten kun tilanne on päällä, vieraat paikalla ja kahvikekkerit kesken.
Mitäs sitten?
se, että joutui aikuisen käteen eli aikuinen piti kiinni, ikäänkuin pysäytti toiminnan.
Älä koskaan peloittele tai uhkaa lasta. Se vaan johtaa pelkoihin, ja oppiin, että lapsi ei ota uhkauksia toisissaan. Uhanta voi vain sellaisella, jonka voi toteuttaa.
Monesti laspet rauhoittuvat kummasti kouluiässä.
Kysymys kun lapsi ei pysy huoneessa. Ota selvää " holding terapiasta" eli lasta pidetään kiinni niin kauan kuin rauhoittuu. Toisille lapsille sopii, toisille ei. Oma tyttäreni otti " raivotyynyn" johon huusi koska sanoin että huuto sattuu korviini. Hänelle kiinnipitäminen ei ollut ratkaisu.
Me ollaan toistaiseksi vaan vähennetty vierailuja. Joidenkin lapsivieraiden kanssa homma toimii ja silloin ei ole mitään hätää. Jos taas vieraiden lapset ovat mallia " sohvatyyny" eli liian rauhallisia, ei heistä ole seuraa. Ovat kuin ilmaa tytölle.
Välillä laitetaan tyttö katsomaan piirrettyjä, pelaamaan tms. vierailujen ajaksi.
ap.
Meilläkin on tuollainen.