Muistoja etelänmatkoilta 70-90-luvuilta?

Kaikki jättivät matkalaukun ruumaan, ennenvanhaan se sisältyi aina lipun hintaan.  Turvatarkastus ei ollut kummoinen.  Loma alkoi jo koneessa, kaikki saivat lämpimän aterian jälkiruokineen ja kahveineen. Muistatteko niitä pikkuruisia colapurkkeja? Oliskos sellaiseen mahtunut reilu desi limsaa.  Jos kävi tuuri ja kone oli moderni, oli sopivalla kohdalla tv-ruutu, jossa näytettiin piirrettyjä ja elokuvia. Jos halusi äänen kuulumaan, piti vuokrata kuulokkeet lentoemännältä, istuimen käsinojassa oli myös painikkeet musiikkikanavien kuuntelua varten. Tupakkapaikat olivat koneen takaosassa. Monet eivät halunneet istua itse tupakoijien puolella, mutta menivät sitten seisoskelemaan sinne takaosaan käytävälle ja polttivat siellä.

Perillä kun kun koneen ovet avattiin, kasvoille lehahti lämmin etelän ilma. Kaikkien passit tarkistettiin, joskus myös leimattiin.  Kun tavarat oli saatu ja tulli ohitettu, vastassa olivat pirteät matkaoppaat: yleensä Aurinkomatkojen oppailla oli oranssit virka-.asut.

Saattoi joutua tunninkin odottelemaan, että koko bussillinen oli koossa ja matka alkoi kohti hotelleja. Oppaat varmistivat, että mikäs se paikallinen valuutta onkaan, voiko hanavettä juoda ja koska on tervetulotilaisuus.