Jos rauhallinen nepsylapsi otetaan huostaan ja huostassa alkaa rötöstellä, kenen vastuu? Alle 15-v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään mepsyn paikka ei ole sijoituksessa.He tarvitsevat apua ja tukea oireisiinsa.

Vanhempien tehtävä on sitä tukea ja apua antaa. Jos vanhemmat eivät pärjää, pitää huostata. 

Vanhempi on voinut hakea lapselleen apua vaikka miten tiiviisti, mutta apua, ei ainakaan oikeanlaista apua anneta. Vanhempia syytetään sitten siitä kun yhteiskunta toimii niin surkeasti ettei apua saa. Paljon halvemmaksi ja mielekkäämmäksi tulisi kuin lapsi saisi oikea-aikaisesti apua, mutta ei. Ei ole varaa, ei ole resursseja jne. Huostaanottoihin sitä rahaa ja resursseja näyttää aina kuitenkin olevan. Aika nurinkurista.

Huostaan otto paikat on monesti yksityisiä mihin vievät. Myös 3-4 hoitajaa voi katsoa 13-20 nuoren perään saman katon alla. 24/7. Koteihin ei ole resursseja lähettää hoitajia kaikille jatkuvasti. Ainoastaan voisin veikata ääritapauksissa. Nekin tunnin silloin tällöin miten on sovittu. Loput jää vanhempien vastuulle.

Onkohan yövuoroissa 3-4 hoitajaa. Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi itse on vastuussa vahingonkorvauksesta, mutta ei voi saada vankilatuomiota. Ja eihän se lapsi ole rauhallinen jos se rötöstelee.

Eikä olisi huostassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi itse on vastuussa vahingonkorvauksesta, mutta ei voi saada vankilatuomiota. Ja eihän se lapsi ole rauhallinen jos se rötöstelee.

Oli ennen huostaan joutumista. Nyt saanut oppia "viisaammiltaan".

Miksi huostattiin jos ei ollut ongelmia?

Vanhemmat oli ongelma. Eivät hoitaneet lasta. Ehkä jättävät jopa ns heitteille.  Ehkä olleet teinivanhempia. Syitä löytyy.

Ahaa, mistä tällainen tieto? Oletko sossu joka kertoo asiakasperheen asioista palstalla jolla tuhansia ja tuhansia käyttäjiä päivittäin. Et totea vanhemmat  EHKÄ olivat ongelma, he eivät MAHDOLLISESTI hoitaneet lasta. Esität asiat faktoina. Vaitiolovelvollisuus kunniaan, ei mulla muuta.

Saa kertoa niin kauan aikaa kun potilas tai paikka mistä potilaan voi tunnistaa ei tule selville.

Eikä saa. Ja tuossa esitit ihan vain omia olettamuksiasi.

Kyllä esitin oletuksia. Onko se jotenkin häiritsevää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään mepsyn paikka ei ole sijoituksessa.He tarvitsevat apua ja tukea oireisiinsa.

Vanhempien tehtävä on sitä tukea ja apua antaa. Jos vanhemmat eivät pärjää, pitää huostata. 

Vanhempi on voinut hakea lapselleen apua vaikka miten tiiviisti, mutta apua, ei ainakaan oikeanlaista apua anneta. Vanhempia syytetään sitten siitä kun yhteiskunta toimii niin surkeasti ettei apua saa. Paljon halvemmaksi ja mielekkäämmäksi tulisi kuin lapsi saisi oikea-aikaisesti apua, mutta ei. Ei ole varaa, ei ole resursseja jne. Huostaanottoihin sitä rahaa ja resursseja näyttää aina kuitenkin olevan. Aika nurinkurista.

Huostaan otto paikat on monesti yksityisiä mihin vievät. Myös 3-4 hoitajaa voi katsoa 13-20 nuoren perään saman katon alla. 24/7. Koteihin ei ole resursseja lähettää hoitajia kaikille jatkuvasti. Ainoastaan voisin veikata ääritapauksissa. Nekin tunnin silloin tällöin miten on sovittu. Loput jää vanhempien vastuulle.

Onkohan yövuoroissa 3-4 hoitajaa. Tuskin.

Monesti vähemmän mitä päivällä. Ainakin nuorisokodissa missä kasvoin.

Miksi rauhallinen nepsylapsi otettaisiin huostaan? Hänellä on ihan paskat vanhemmat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi itse on vastuussa vahingonkorvauksesta, mutta ei voi saada vankilatuomiota. Ja eihän se lapsi ole rauhallinen jos se rötöstelee.

Oli ennen huostaan joutumista. Nyt saanut oppia "viisaammiltaan".

Minulla nämä viisaammat oli omat vanhemmat, opin varastamisen taidon jo ennen kouluikää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi itse on vastuussa vahingonkorvauksesta, mutta ei voi saada vankilatuomiota. Ja eihän se lapsi ole rauhallinen jos se rötöstelee.

Oli ennen huostaan joutumista. Nyt saanut oppia "viisaammiltaan".

Minulla nämä viisaammat oli omat vanhemmat, opin varastamisen taidon jo ennen kouluikää. 

Minä opin osastoilla ja nuorisokodissa paskoja tapoja. Myös omaa tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään mepsyn paikka ei ole sijoituksessa.He tarvitsevat apua ja tukea oireisiinsa.

Vanhempien tehtävä on sitä tukea ja apua antaa. Jos vanhemmat eivät pärjää, pitää huostata. 

Vanhempi on voinut hakea lapselleen apua vaikka miten tiiviisti, mutta apua, ei ainakaan oikeanlaista apua anneta. Vanhempia syytetään sitten siitä kun yhteiskunta toimii niin surkeasti ettei apua saa. Paljon halvemmaksi ja mielekkäämmäksi tulisi kuin lapsi saisi oikea-aikaisesti apua, mutta ei. Ei ole varaa, ei ole resursseja jne. Huostaanottoihin sitä rahaa ja resursseja näyttää aina kuitenkin olevan. Aika nurinkurista.

Näin se näyttää olevan. Meillä asia realisoitui sillä tavalla, että oli aika lastenpsyk. osastolle, jossa päätettiin otetaanko hoitoon vai ei. Päätös oli että ei nyt ole tarvetta/resursseja/tms, että otettaisiin. Lääkärin huoneen ulkopuolella odotti kaksi lasun tätiä pitkissä mustissa takeissaan, jotka nappasivat tyttären siitä suoraan mukaansa sijoitukseen. Sieltä sitten muutaman päivän jälkeen siirrettiin tuonne psyk. osastolle. Eli alkuoletus oli kai että vanhempien vika ja vasta sitten sijoituksessa todettiin että hoidolle voisi olla oikeasti tarvetta.

Ja tämä sama kuvio toistui tyttären lapsuuden aikana muutamaan kertaan. Kun nuo nepsyvaivat ei yleensäkään parane vaikka sieltäkin osastolta välillä kotiutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään mepsyn paikka ei ole sijoituksessa.He tarvitsevat apua ja tukea oireisiinsa.

Vanhempien tehtävä on sitä tukea ja apua antaa. Jos vanhemmat eivät pärjää, pitää huostata. 

Vanhempi on voinut hakea lapselleen apua vaikka miten tiiviisti, mutta apua, ei ainakaan oikeanlaista apua anneta. Vanhempia syytetään sitten siitä kun yhteiskunta toimii niin surkeasti ettei apua saa. Paljon halvemmaksi ja mielekkäämmäksi tulisi kuin lapsi saisi oikea-aikaisesti apua, mutta ei. Ei ole varaa, ei ole resursseja jne. Huostaanottoihin sitä rahaa ja resursseja näyttää aina kuitenkin olevan. Aika nurinkurista.

Huostaan otto paikat on monesti yksityisiä mihin vievät. Myös 3-4 hoitajaa voi katsoa 13-20 nuoren perään saman katon alla. 24/7. Koteihin ei ole resursseja lähettää hoitajia kaikille jatkuvasti. Ainoastaan voisin veikata ääritapauksissa. Nekin tunnin silloin tällöin miten on sovittu. Loput jää vanhempien vastuulle.

Onkohan yövuoroissa 3-4 hoitajaa. Tuskin.

Monesti vähemmän mitä päivällä. Ainakin nuorisokodissa missä kasvoin.

Tqisi olla 1-2 hoitajaa yövuorossa. Hätänapilla poliis paikalle nuorisokodissa. Osastolla oli vartija tai isompia hoitajia jotka oli valmiita liikkumaan useamman osaston välillä. Hätänapin avulla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei mennyt ihan yks yhteen aloitus. Jos on rauhallinen lapsi, niin mihin kukaan mitään tukitoimia tarvitsee ? Helppo elämä on rauhallisen kanssa 

Meillä ei ole huostaanottoa, mutta nyt jo aikuinen rauhallinen lapsi. Yksi psykologi osoitti koko ajan syyttävin sormin meitä vanhempia. Opettaja sanoi että te olette hyvät vanhemmat ja potkaisi vähin äänin tyypin pois työryhmästä, niin ettei kutsunut enää palaveriin. Rauhallinen oli kuulemma  koulussakin niin ettei ole ona mielipide.  Ongelmia oli puheentuotossa, omiin maailmoihin uppoamisessa, oman toiminnan ohjauksessa, pitkien puhuttujen  lauseiden ymmärtämisessä - kirjalliset ohjeet onnistui-  aistien herkkyydessä yms. selektiivisenä mutismina yms. Ei erityisyys tarkoita autonaattisesti mitään riehumista tai huonoa käytöstä. Suvussamme on myös vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Hän on kiltti, mutta puhuu noin viisi lyhyttä sanaa; iti tarkoittaen äitiä tai isää kumpaakin, joo, ei, tuo ja kävely ja muu motoriikka on heikkoa. 

Meidän tytär on siellä sosiaalistumassa kun on toistaiseksi ainut lapsi,a

Tämähän se ongelma kaikissa näissä lääkärien ja sotejen palveluissa on. Lapsi halutaan ottaa ja alkaa sörkkimään tätä, mutta vastuu lapsesta säilyy huoltajalla.

Jos lapsi viedään niin luopukaa 100% huoltajuudesta ja vaikuttakaa lapsen elämään rukouksen kautta. Rakkauden ja hyvyyden lähettäminen, kun lapsi on joutunut kidutushelvettiin.

Niin joo, älkää liikaa takertuko tuohon "rauhallinen" sanaan. Ei se meidän tytär ainakaan mitenkään rauhallinen ollut, mutta aihe vaan kirvoitti esiin vanhoja muistoja. Nyt tuon kaiken sijoitus/osasto rumban jälkeen hän on kyllä tosi tosi rauhallinen, siinä määrin että sitä varten nyt on toimintaterapiassa että pääsisi ulos kotoa edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään mepsyn paikka ei ole sijoituksessa.He tarvitsevat apua ja tukea oireisiinsa.

Vanhempien tehtävä on sitä tukea ja apua antaa. Jos vanhemmat eivät pärjää, pitää huostata. 

Vanhempi on voinut hakea lapselleen apua vaikka miten tiiviisti, mutta apua, ei ainakaan oikeanlaista apua anneta. Vanhempia syytetään sitten siitä kun yhteiskunta toimii niin surkeasti ettei apua saa. Paljon halvemmaksi ja mielekkäämmäksi tulisi kuin lapsi saisi oikea-aikaisesti apua, mutta ei. Ei ole varaa, ei ole resursseja jne. Huostaanottoihin sitä rahaa ja resursseja näyttää aina kuitenkin olevan. Aika nurinkurista.

Näin se näyttää olevan. Meillä asia realisoitui sillä tavalla, että oli aika lastenpsyk. osastolle, jossa päätettiin otetaanko hoitoon vai ei. Päätös oli että ei nyt ole tarvetta/resursseja/tms, että otettaisiin. Lääkärin huoneen ulkopuolella odotti kaksi lasun tätiä pitkissä mustissa takeissaan, jotka nappasivat tyttären siitä suoraan mukaansa sijoitukseen. Sieltä sitten muutaman päivän jälkeen siirrettiin tuonne psyk. osastolle. Eli alkuoletus oli kai että vanhempien vika ja vasta sitten sijoituksessa todettiin että hoidolle voisi olla oikeasti tarvetta.

Ja tämä sama kuvio toistui tyttären lapsuuden aikana muutamaan kertaan. Kun nuo nepsyvaivat ei yleensäkään parane vaikka sieltäkin osastolta välillä kotiutetaan.

Miten tuon osastojakson jälkeen, palasiko kotiin vai sijoitukseen? Oliko sossut siis alun perin taivutelleet lääkärin väittämään ettei osastolle ollut tarvetta jotta saisivat viedä lapsen sijoitukseen? Missä lääkärin etiikkaa? Tiesittekö te että sossut on oven takana vai junailtiinko heidät siihen salaa kun olitte vastaanottohuoneessa? Yleensähän sossut änkeää näihin hoitoneuvotteluihin itsensä paikalle samaan huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei mennyt ihan yks yhteen aloitus. Jos on rauhallinen lapsi, niin mihin kukaan mitään tukitoimia tarvitsee ? Helppo elämä on rauhallisen kanssa 

Rauhallinen nepsylapsi voi kärsiä esimerkiksi tällaisista ongelmista

- oppimista vaikeutta ajatusten haahuilu

- ihmissuhteuden ylläpitoon näkyvä pään sisäinen keskittymiskyvyttömyys (eli ei pysty kuuntelemaan kaveria tai äitiä vaikka yrittäisi, päällepäin voi kyllä olla hyvinkin rauhallinen)

- kuormittuminen keskittymisponnistelusta

- siirtymätilanteissa jumittuminen

Nepsyt on usein uupuneita ja itseensä pettyneitä. Hoitamattomana ja ilman ymmärrystä johtaa helposti (tarkkaamattomuusoiretta kompensoiviin) pakko-oireisiin, ylivirittyneisyyteen (voi johtaa univaikeuksiin ja koulunkäymättämyyteen) ja jopa itsensä satuttamiseen. Ja tämä kaikki voi tapahtua niin että aikuisten kuvaamana lapsi on "rauhallinen".

Oleellista ei ole miten helppoa sun elämä on, myös lapsen kokemus, kaverisuhteet ja oppiminen on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei mennyt ihan yks yhteen aloitus. Jos on rauhallinen lapsi, niin mihin kukaan mitään tukitoimia tarvitsee ? Helppo elämä on rauhallisen kanssa 

Rauhallinen nepsylapsi voi kärsiä esimerkiksi tällaisista ongelmista

- oppimista vaikeutta ajatusten haahuilu

- ihmissuhteuden ylläpitoon näkyvä pään sisäinen keskittymiskyvyttömyys (eli ei pysty kuuntelemaan kaveria tai äitiä vaikka yrittäisi, päällepäin voi kyllä olla hyvinkin rauhallinen)

- kuormittuminen keskittymisponnistelusta

- siirtymätilanteissa jumittuminen

Nepsyt on usein uupuneita ja itseensä pettyneitä. Hoitamattomana ja ilman ymmärrystä johtaa helposti (tarkkaamattomuusoiretta kompensoiviin) pakko-oireisiin, ylivirittyneisyyteen (voi johtaa univaikeuksiin ja koulunkäymättämyyteen) ja jopa itsensä satuttamiseen. Ja tämä kaikki voi tapahtua niin että aikuisten kuvaamana lapsi on "rauhallinen".

Oleellista ei ole miten helppoa sun elämä on, myös lapsen kokemus, kaverisuhteet ja oppiminen on tärkeää.

Tämä oli hyvin sanottu. Meillä vanhempina oli erityisen kanssa esim murrosikä helpompi kuin monen taviksen. Mutta lapsen ongelmat olivat hänen omaa elämäänsä vaikeuttavia. Minä äitinä opin ymmärtämään silloinkin kun hän ei puhunut. Tiesin mitä tarvitsi mutta ennen kuin vastasin koetin saada sanomaan. Näin meidän lapsi alkoi puhua  vähän yli neljävuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi itse on vastuussa vahingonkorvauksesta, mutta ei voi saada vankilatuomiota. Ja eihän se lapsi ole rauhallinen jos se rötöstelee.

Oli ennen huostaan joutumista. Nyt saanut oppia "viisaammiltaan".

Miksi huostattiin jos ei ollut ongelmia?

Vanhemmat oli ongelma. Eivät hoitaneet lasta. Ehkä jättävät jopa ns heitteille.  Ehkä olleet teinivanhempia. Syitä löytyy.

Ahaa, mistä tällainen tieto? Oletko sossu joka kertoo asiakasperheen asioista palstalla jolla tuhansia ja tuhansia käyttäjiä päivittäin. Et totea vanhemmat  EHKÄ olivat ongelma, he eivät MAHDOLLISESTI hoitaneet lasta. Esität asiat faktoina. Vaitiolovelvollisuus kunniaan, ei mulla muuta.

Saa kertoa niin kauan aikaa kun potilas tai paikka mistä potilaan voi tunnistaa ei tule selville.

Eikä saa. Ja tuossa esitit ihan vain omia olettamuksiasi.

Kyllä esitin oletuksia. Onko se jotenkin häiritsevää?

Itse asiassa et esittänyt oletuksia vaan kerroit faktana että vanhemmat oli ongelma. Eivät hoitaneet lasta. Juuri noilla sanoilla asian ilmaisit. Se tässä on häiritsevää. 

Lasuthan luikkii pakoon kun hoksaavat että virhe tuli tehtyä.He siirtyvät/siirretään toisiin tehtäviin tai eri alueelle.

Se on hankala tilanne jos tunteeton ja usein myös itse lapseton sossuli vauhkoontuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään mepsyn paikka ei ole sijoituksessa.He tarvitsevat apua ja tukea oireisiinsa.

Vanhempien tehtävä on sitä tukea ja apua antaa. Jos vanhemmat eivät pärjää, pitää huostata. 

Vanhempi on voinut hakea lapselleen apua vaikka miten tiiviisti, mutta apua, ei ainakaan oikeanlaista apua anneta. Vanhempia syytetään sitten siitä kun yhteiskunta toimii niin surkeasti ettei apua saa. Paljon halvemmaksi ja mielekkäämmäksi tulisi kuin lapsi saisi oikea-aikaisesti apua, mutta ei. Ei ole varaa, ei ole resursseja jne. Huostaanottoihin sitä rahaa ja resursseja näyttää aina kuitenkin olevan. Aika nurinkurista.

Anteeksi nyt mutta mitä tukea sitä kodin ulkopuolelta pitää saada? Ne haasteet nepsyjen kanssa ovat, että ei haluta mennä kouluun, on kaikenlaista aistiyliherkkyyttä, että ei suostuta pukemaan kunnolla päälle, ei syödä terveellisesti, jumitetaan kaikessa. Mikä se apu pitää olla, kun loppu viimeksi se on sen vanhemman tehtävä katsoa, että se nepsykin käy koulunsa?  Moni on vielä aggressiivinenkin, vanhempihan siitäkin vastaa, että lapsi ei hakkaa muita. 

Mitäkö tukea? Apua asian käsittelyyn, vanhemmille ja lapselle uusia tapoja toimia ja  käsitellä asioita. Jotkut noista luettelemistasi asioista olivat sellaisia mitä esim. toimintaterapian avulla voisi käsitellä, esim. aistiyliherkkyyksien kanssa. Psykoterapia auttaisi myös joissakin asioissa. Mutta se ainainen huostaaminen, miten se nepsyä auttaa noissa mainitsemissasi asioissa. Hänet erotetaan perheestään, miten se poistaa ongelmat kun muuta "apua" ei anneta. Mikään noista ongelmista ei huostaamalla poistu, vaan ongelmia tulee lisää ihan kuten aloituksen tapauksessa on käynyt ja jo olemassa olevat ongelmat pahentuvat. Miten se laitos edes tyhmempien mielestä voi auttaa aistiyliherkkyyteen?? Koulunkäyntiin?? Jumittamiseen=siirtymätilanteiden ongelmiin?? Aggressiivisuuteen??  Jos lapselta vaikka otetaan laitoksessa puhelin pois rangaistuksena, niin miten mainitsemasi ongelmat sillä poistuvat?? Mikään tuossa yhtälössä ei korjaannu paitsi sen laitoksen talous jonne lapsi on viety. 

Perheneuvolassa on Ihmeelliset vuodet.  Lastenpsykalta voi saada toimintaterapiaa ja ehkä jotain hillitsevää lääkitystä, jos on esim. väkivaltainen. Laitoksissa on yleensä oma koulu, jonne on helppo mennä ja ohjaajat herättelevät, laittavat aamiaiset ja katsovat, että nepsy kouluun menee. Nepsyjen vanhemmat harvoin ehtivät tätä tehdä itse ja ihmettelevät, kun lapsi ei koulussa käy. Puhelimet ja pelikoneet otetaan pois siksi, että siellä on monella addiktiotasoinen riippuvuus ja elämä ei toimi niiden koneiden kanssa. Lastenkodin ohjaajat ovat nykyisin lähes aina nepsykoutsauksen oppineita. 

Vierailija kirjoitti:

Lasuthan luikkii pakoon kun hoksaavat että virhe tuli tehtyä.He siirtyvät/siirretään toisiin tehtäviin tai eri alueelle.

Se on hankala tilanne jos tunteeton ja usein myös itse lapseton sossuli vauhkoontuu.

Älä muuta sano. Lasussahan on aikamoinen vaihtuvuus henkilöstössä. Näin olen lukenut.