Lue keskustelun säännöt.
Helpottaako, kun haastava lapsi kasvaa?
11.09.2026 |
Meillä pian 5 v täyttävä lapsi. Lapsen kanssa on ollut haastavaa uhmaiän alusta (alkoi alle 2 v iässä) asti. Käytös on oikeastaan vain pahentunut ajan kuluessa kaikesta kasvatuksesta ja kurista huolimatta. Päiväkodin aloituksen jälkeen on tullut mm. aggressiivisuutta ja uhmakkuutta, joita ei ennen päiväkodin aloitusta (lapsi meni 3 v täyttäessään päiväkotiin). Arjessa moni asia takkuaa, syöminen on hankalaa (lapsella on paljon ruokia, joita ei suostu edes maistamaan), lapsi ei noudata ohjeita läheskään aina. Ei usein edes kuuntele aikuisen puhetta, vaan puhuu päälle omiaan. Suu käy jatkuvasti, puhuu lähes koko ajan ja kaipaa lähes koko ajan kontaktia koko muista lapsista tai aikuisista. Isompia kiukku/raivokohtauksia voi olla lähes päivittäin ja päiväkodista tulee jatkuvasti ikävää palautetta. Nykyisen karkailee päiväkodissa ja saattaa heittää aikuisia tavaroilla. On yritetty saada apua neuvolan/perheneuvolan kautta, mutta ainakaan toistaiseksi saadut psykologin ja toimintaterapeutin tapaamiset eivät ole muuttaneet tilannetta.
Ollaan puolison kanssa aivan puhki tähän tilanteeseen. Ei tukiverkkoja, molemmilla kuormittava työ ja lapsen kanssa on jatkuvasti raskasta. Parisuhdeaika nollassa, kun ollaan niin väsyneitä, ettei jakseta tehdä iltaisin mitään lapsen mentyä nukkumaan. Toinen lapsi jäi tekemättä, kun ainoa lapsi on ollut näin haastava. Yritetään jaksaa ajatellen, että tämä tästä helpottaisi, kun lapsi kasvaa, mutta alkaa iskeä epätoivo. Helpottaako tämä ikinä?
Kommentit (38)
Sitä ei kukaan tiedä, helpottaako teillä. Meillä helpotti, mutta meillä ei mitään erityisyyttä sitten ollut. Lapsella vain oli jatkuva uhmaikä jonnekin 7-vuotiaaksi saakka. Nyt hän on hyvin kypsä ja järkevä murrosikäinen. Tsemppiä.
Usein nuo jatkuvasti puhekaveria ja tekemistä vailla olevat lapset menestyvät isompina erinomaisesti. Kun sitä virtaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuolla kommentoitiin, että muka tavallinen 5-vuotias?! Ei ole. Ihan selvä nepsy. Se on sitten eri juttu, millainen on eri ikävaiheissa. Jotkut ovat helpompia, jotkut vaikeampia.
Helpotti kun lapsi täytti 7v. ja lähti syksyllä kouluun. Mutta sitä ennen paljon haasteita. Syntyi pikkusisaruksia joiden vuoksi vaikeampaa kuin sitä ennen jolloin esikoinen oli ainokainen. Nyt on tilanne jo melko seesteinen, olemme oppineet paljon nepsy- aiheesta ja esikoisemme on todella ihana fiksu lapsi. Tunnesäätelyn kanssa on ollut opettelemista, hitaasti mutta varmasti koko ajan paranee. Meille vanhemmille ollut hyvin opettavainen koulu ja olemme kasvaneet paljon itsekin. Luulimme että lasten kasvatus on helppoa ja yksinkertaista. Ei ole.
Hankkikaa kaikki mahdollinen tuki lapsellenne sekä itsellenne! Kyllä tilanne helpottuu kun lapsi kasvaa.
Meillä samankaltainen ekaluokkalainen. Kyllä hän edelleen aika haastava ja, noh, raskas on. Nuorempi sisaruksensa on huomattavasti seesteisempi ja hänellä tunnesäätely selvästi parempaa. Sanoisin että haastavinta tähän mennessä ollut juuri 5-6-vuotiaana. Nyt on 7, ja vähän helpottanut, mutta ei mitään ratkaisevaa edistystä kuitenkaan. Odotan kyllä kovasti, että seuraavien parin vuoden aikana elämä hänen kanssaan helpottuisi huomattavasti. Mutta voihan se olla, että haasteet vain muuttavat muotoaan. Siinä mielessä toki on helpottanut, että hänellä on tosiaan tähän mennessä jo aika usein omia menoja. Esim käy kavereilla, synttäreillä ym ilman aikuista. Harrastuksissakin pärjää jo ilman vanhempaa mutta kuskina tietysti pitää olla. Mutta sekin lisää jaksamista jos voi vaikka treenien aikana itse lenkkeillä.
Jos lapsella on käytösongelmaa niin sille haetaan diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa. Meillä kaksi vanhinta oli äärimmäisen haastavia, kouluiässä rauhoittuivat. He ovat myös tosi fiksuja. Itsepäisyys jalostui sinnikkyydeksi. Opiskelevat nyt yliopistossa.
Mun lapsi oli todella haastava. Töni muita, höpisi jatkuvasti väärissä tilanteissa ja kun olisi pitänyt puhua vaikeni. Ryntäili koko ajan sinne tänne ja rikkoi tavaroita. Yritti karata. Syöminen ja nukahtaminen oli haastavaa. Käytiin läpi psykologit ja tutkimukset noin 5-6 vuotiaana ja mitään ei havaittu. Ekalla luokalla alkoi rauhoittua. Pikku hiljaa siinä koulun edetessä selvisi, että on hyvin älykäs ja sai suurta ilo oppimisesta. On nykyisin aikuinen ja hyvin rauhallinen, empaattinen ja sopeutuva. Toivoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa. Meillä kaksi vanhinta oli äärimmäisen haastavia, kouluiässä rauhoittuivat. He ovat myös tosi fiksuja. Itsepäisyys jalostui sinnikkyydeksi. Opiskelevat nyt yliopistossa.
Ne omat lapset ovat aina hyvin fiksuja 🤭 Ja yliopistossa opiskelu ei etenkään nykyään kerro ihmisen fiksuudesta paljoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli todella haastava. Töni muita, höpisi jatkuvasti väärissä tilanteissa ja kun olisi pitänyt puhua vaikeni. Ryntäili koko ajan sinne tänne ja rikkoi tavaroita. Yritti karata. Syöminen ja nukahtaminen oli haastavaa. Käytiin läpi psykologit ja tutkimukset noin 5-6 vuotiaana ja mitään ei havaittu. Ekalla luokalla alkoi rauhoittua. Pikku hiljaa siinä koulun edetessä selvisi, että on hyvin älykäs ja sai suurta ilo oppimisesta. On nykyisin aikuinen ja hyvin rauhallinen, empaattinen ja sopeutuva. Toivoa on.
Hyvin älykkäältä tuo käytöksensä kuulostaakin, jepjep…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa äärimmäisen ärsyttävältä pennulta. Luulee olevansa maailman napa.
Kusta päässä jo nuorena.
Näin sanoo vain ap. Nolo joka haastaa itselleen inttäjä kaveria. 🐖😁😁😁😁😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli todella haastava. Töni muita, höpisi jatkuvasti väärissä tilanteissa ja kun olisi pitänyt puhua vaikeni. Ryntäili koko ajan sinne tänne ja rikkoi tavaroita. Yritti karata. Syöminen ja nukahtaminen oli haastavaa. Käytiin läpi psykologit ja tutkimukset noin 5-6 vuotiaana ja mitään ei havaittu. Ekalla luokalla alkoi rauhoittua. Pikku hiljaa siinä koulun edetessä selvisi, että on hyvin älykäs ja sai suurta ilo oppimisesta. On nykyisin aikuinen ja hyvin rauhallinen, empaattinen ja sopeutuva. Toivoa on.
Hyvin älykkäältä tuo käytöksensä kuulostaakin, jepjep…
Jep, jep kuuluu tämän sanavarastoon 🐖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Tee seuraava hyvin piiiitkä lapsi aloitus ja vastai ja ole mukatietävä. 🤭🤭🤭
Omalla kohdalla tilanne helpotti lapsen ollessa 10v, kun lapseni huostaanotettiin. Omat voimavarat loppuivat kertakaikkiaan kokonaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli todella haastava. Töni muita, höpisi jatkuvasti väärissä tilanteissa ja kun olisi pitänyt puhua vaikeni. Ryntäili koko ajan sinne tänne ja rikkoi tavaroita. Yritti karata. Syöminen ja nukahtaminen oli haastavaa. Käytiin läpi psykologit ja tutkimukset noin 5-6 vuotiaana ja mitään ei havaittu. Ekalla luokalla alkoi rauhoittua. Pikku hiljaa siinä koulun edetessä selvisi, että on hyvin älykäs ja sai suurta ilo oppimisesta. On nykyisin aikuinen ja hyvin rauhallinen, empaattinen ja sopeutuva. Toivoa on.
Hyvin älykkäältä tuo käytöksensä kuulostaakin, jepjep…
Ei käytös ollutkaan älykästä, tietenkään. Koulu toi hänelle tarvitsemaansa haastetta ja lukutaidon myötä oppi nopeasti itse hakemaan lisää tietoa. En tiedä miksi se on jotenkin punainen vaate, että sanon lastani älykkääksi. Hän nyt sattuu olemaan keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi ja sillä selvä.
Taisin nähdä juuri tällaisen lapsen eilen kaupassa. Arviolta esikouluikäinen poika.
Sinkoili koko aijan pikkukärriensä kanssa sinne ja tänne, pajatti koko ajan jotakin ja äiti ohjeisti jatkuvasti. Kierrettiin kauppa suurin piirtein samaan tahtiin. Ajattelin, että mitenkähän tuo äiti jaksaa.
Lapsettomana ihmisenä en pysty neuvomaan käytännöissä, mutta olisiko syytä selvittää tilannetta ihan lääketieteelliseltä pohjalta?
Meillä on naapurina murkkuikään tuleva adhd, joka on koulussa ysin-kympin oppilas ja muutenkin ok, kun löytyi oikeat lääkkeet ja neuvokit perheelle.
Erotkaa. Lapsi reagoi vanhempien stressiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli todella haastava. Töni muita, höpisi jatkuvasti väärissä tilanteissa ja kun olisi pitänyt puhua vaikeni. Ryntäili koko ajan sinne tänne ja rikkoi tavaroita. Yritti karata. Syöminen ja nukahtaminen oli haastavaa. Käytiin läpi psykologit ja tutkimukset noin 5-6 vuotiaana ja mitään ei havaittu. Ekalla luokalla alkoi rauhoittua. Pikku hiljaa siinä koulun edetessä selvisi, että on hyvin älykäs ja sai suurta ilo oppimisesta. On nykyisin aikuinen ja hyvin rauhallinen, empaattinen ja sopeutuva. Toivoa on.
Hyvin älykkäältä tuo käytöksensä kuulostaakin, jepjep…
Ei käytös ollutkaan älykästä, tietenkään. Koulu toi hänelle tarvitsemaansa haastetta ja lukutaidon myötä oppi nopeasti itse hakemaan lisää tietoa. En tiedä miksi se on jotenkin punainen vaate, että sanon lastani älykkääksi. Hän nyt sattuu olemaan keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi ja sillä selvä.
Kaikkien av-mammojen lapset ovat keskimääräistä huomattavasti älykkäämpiä.
Kuulostaa äärimmäisen ärsyttävältä pennulta. Luulee olevansa maailman napa.
Kusta päässä jo nuorena.