Onko Erja Lyytinen Suomen kovin rokkari?

Millainen olisi Suomen naismuusikoiden superbändi?

Kitara Erja Lyytinen

Basso Aija Puurtinen 

Rummut....?

Laulu...?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo on ulkomailla kuitenkin genressään suosittu ja joku Carlos Santana on esimerkiksi kehunut Erjaa. Käsittääkseni voittanut myös jonkin paras naispuolinen blueskitaristi palkinnon ainakin kerran, jos kaksikin.

 

Jos on umpisurkea, niin kuitenkin on ihan mukavasti pärjännyt ja keikkoja on Suomessa ja UK:ssa sekä Keski-Euroopassa joka vuosi.

Onko suosittu? En ole kuullut kenenkään puhuvan hänestä, levyjä ei näy listoilla. Jossain pienissä piireissä ehkä, jonkun kapean genren lehdessä voi olla artikkeli mutta siinäkin taustalla voi olla levy-yhtiön tai agentin vaikutus. Levy saattaa nousta jollekin pikkulistalle muttei näy missään isoilla myyntilistoilla.

Lyytinen voitti tosiaan ulkomaisen kitaralehden yleisöäänestyksen jonka voi voittaa kohtuullisen helposti kun saa tietyn määrän ihmisiä äänestämään useita kertoja. On voinut voittaa jonkun pienen musiikkipiirin palkinnon tyyliin Podunk Hicksvillen Blues Legend Classic -kilpailun tms. Santanan kehuista ei ole kuin Erjan oma kertomus, oli lämppärinä jossain samassa tapahtumassa ja siitähän hän toki keksi tarinan että Santana antoi hänelle lempinimen (oliko kenties sanonut “that Finnish Blues lady” tms.?). On voinut joo sanoa että “hyvin soitettu” kun on tullut lavalta, kuten nyt sanottaisiin yleensä kenelle tahansa kollegalle.  Meriittiin “ulkomailla kehuttu” riittää että joku tyyppi sanoo lähipubissa “ei huono” tai blueslehden toimittaja kirjoittaa mairittelevasti kuten tapana on. Huomattava osa näistä ylistysjutuista tulee muuten suoraan Lyytiseltä itseltään.

Suomessa sillä lähinnä on keikkaa, joskus harvoin muualla. UK:ssa ja lähialueilla suuri yleisö ei tunnista nimeltä. Pääsee tekemään pikkupubeihin kiertueen välillä kun on kuitenkin jossain piireissä tuttu ja management maksaa.  Ja jos USA:ssa oli vuosia niin ihme ettei kukaan muista eikä vaikuttanut esim. englannin ääntämiseen pätkääkään. Saksaan pääsee kiertämään jo pelkästään sillä että on suomalainen muusikko, siellähän tykätään Eläkeläisistäkin.

Katsokaa ja kuunnelkaa huviksenne Erjan uudemmasta tuotannosta “Smell the Roses” (tulee mieleen Spinal Tapin “Smell the Glove”) ja The Ring. Jo pelkät videot herättävät huvitusta ja myötähäpeää huonoudellaan mutta siihen päälle vielä heikohkot biisit ja amatöörimäinen laulusuoritus. Eniten olisin odottanut soitolta mutta molemmissa soitto on kankeaa ja keskinkertaista. Mikä nolointa, yritykset tiluttaa ovat tosi kömpelöitä ja sormien kankeutta yritetään jopa peittää yrittämällä tiluttaa slidella.

Toivoisin että Erja olisi oma itsensä ja löytäisi sen oman juttunsa. Kaikesta välittyy epäaitous ja väkisin vääntäminen hampaat irvessä. Rentous ja aitous puuttuu täysin. Jos ei menestystä tullut bluesin saralla niin nyt on aika myöhäistä yrittää tehdä itsestään metallivirtuoosia kun se virtuoosimaisuus ei ole hänelle edes luontaista. Ehkä musiikki ei edes ole se juttu hänelle vaikka sitä on lapsesta asti hänelle vanhemmat työntäneet. Joka tapauksessa olisi hyvä löytää jokin muu kuin tämä pakkomielle että pitää olla legenda vaikka väkisin ja rakentaa itsestään jonkin sortin “kuningatar” vaikka rahkeet ei riittäisi.

Ja sitä voi tosiaan olla vaikka kuinka koulutettu mutta koulutus ei takaa lahjakkuutta eikä koulutuksella voi saada soittoon sitä tatsia mikä lahjakkaalla on. Tottakai hyvä opiskella musiikkia mutta pelkät maisterinpaperit ei takaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allu oli paras !

Tarkoittanet Järvistä varmaan. Kyllähän hän nimenomaan oli blueskitaristi.

Järvinen oli Alppu!

Siltipä oli blueskitaristi, siitähän nyt oli kyse eikä mistään tiluttajasta. Ei näistä voi puhua samana päivänäkään, Alexi olisi kumminkin hävinnyt skaban.

Ei voi verrata. Albert oli vanhan koulukunnan mies. Toki osaava ja arvostan mutta aika standardeja vetoja ne hänen däigädäigänsä olivat. Tosin en ole kuullut Albertin soittoa muuten kuin tuon vakiotuotannon osalta. Luultavasti häneltä olisi taipunut muunkin tyylin biisit. Alexi on eri genren soittaja jolta kyllä onnistui myös blues-standardit jos yhtään tunnet laajemmin hänen soittoaan. Molemmat erittäin vaatimattomia ja mukavia miehiä eli en alkaisi heitä asettamaan vastakkain. 

Sitten on nämä musiikin maisterit joille tärkeintä on rakentaa omaa brändiä hampaat irvessä.

Kertokaa kovempi rokkari! Löytyykö?

Saatiin kerran vapaaluput keikalle ja parin biisin jälkeen oli vähän silleen että mihinköhänpäin tästä sitten suuntaisi. Ei oikein omaan makuun iske. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen olisi Suomen naismuusikoiden superbändi?

 

Kitara Erja Lyytinen

Basso Aija Puurtinen 

Rummut....?

Laulu...?

Rumpuihin Alina Toivanen ja lauluun Maria Hänninen tai Marjo Leinonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi mies, niin kukaan ei olisi kiinnittänyt mitään huomiota tuon tasoisella musiikilla. Nyt ulkonäkö ja se että on nainen, on saanut aikaan kaiken huomion.

Mikä ulkonäkö? Ihan tavallisen viiskymppisen näköinen lyhyt nainen. Pukeutuu toki raflaavasti verkkosukkiin jne. niin tottakai se tietynlaisia miehiä viehättää.

Minun silmissä näyttää huomattavasti paremmalle kuin suurin osa ikäluokkansa naisista, vaikkei pukeutuisi verkkosukkiin. Ne ovat tietysti pelkkää plussaa!

Ei kovin, mutta ainakin yksi parhaimman näköisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa kovempi rokkari! Löytyykö?

Ei Erja ole rokkari, vaan salonkitasoisen bluesin vinguttaja.

Kyllä Erja on +50v naiseksi todella kuuma eikä tosiaan pukeudu tätityylillä, mutta ehkä keikka-asut on silti vähän too much 

Malla Rantanen on ihana