Lue keskustelun säännöt.
Säälittekö te ketään? Tai ajatteletteko, että onneksi minä en ole tuo?
10.09.2026 |
Mulla on yksi työkaveri, joka on niin negatiivinen ja kaikessa jotakin huonoa näkevä, jotenkin oudolla tavalla katkera ihminen. Älykäs ja sivistynyt, mutta hänen ympärillään leijuu jokin kamala kaikesta valittamisen, katkeruuden ja erilaisten uhkakuvien viljelemä energiapilvi. Kasvotkin oikeasti jotenkin "rumat", kun silmissä on kova ilma ja suupielet kirjaimellisesti alaspäin aina.
Usein olen ollut ärsyyntynyt häneen, mutta viime aikoina olen saanut itseni yhä useammin kiinni ajatuksesta, että luojan kiitos, minä en ole hän. Olisi kauhea olla tuollainen ihminen. Hänellä on lapsikin, josta varsinkin pienempänä puhui aina hirveän negatiivisesti. Kaksistaan asuvat. Mietin usein, että minkälainen työkaverini mahtaa olla kotona? Onko tuo mörkömäinen kaiken jähmettävä negatiivisuus ja katkeruus vain työssä oleva rooli vai onko hän aina tuollainen?
Kommentit (49)
Säälin todella niitä, jotka saavat iloa ainoastaan toisten satuttamisesta! Mahtaa olla sysimustaa. Näitä on trolleissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli on sairautta ja muut ihmiset moniulotteisia omien ominaisuuksiensa ja kokemuksiensa summia. Eli enpä juurikaan.
Pari läheisempää ihmistä tiedän kyllä (omia ja miehen sukulaisia), jotka ovat oikeasti täysin avun ulottumattomissa, yritetty on. Raskaista ihmisiä ja lopulta ei voi kuin todeta, että onneksi en ole tuo. Ja jättää omaan arvoonsa kun kaikki on aina ja ikuisesti surkean huonosti ja maailman kurjiten ja mikään ei kelpaa. Sama itkuvirsi vuosikymmeniä ja silti mitään ei voi tehdä, suora puhe loukkaa, jopa "mitä voisimme tehdä hyväksesi, tahdotko vain avautua ja saada lohtua vai voisimmeko konkreettisesti auttaa vaikka lähtemällä mukaan tai taloudellisesti tukemalla...?" on huono.
Pitäkööt tunkkinsa ja tuhotkoot elämänlaatunsa.
Vierailija kirjoitti:
Säälin melkein kaikkia, Elon Muskista ja Putinista alkaen. Jokainen maailman silmäätekevä on kultaisessa häkissä, vailla mitään yksityisyyttä, turvamiehet koko ajan kintereillä, mediasta puhumattakaan. Eihän siinä muuta voi kuin sääliä.
Olen vissiin aika onnellinen, koska melkein kehen hyvänsä jos vertaan totean, että oma osani on sentään itselleni sopivampi. Ei välttämättä objektiivisesti parempi, mutta olen mieluummin omassa tilanteessani kuin sen toisen.
Ei, en ole rikas tai menestynyt tms. Mutta vaikka tunnen rikkaita ja menestyneitä ihmisiä, aina niiden elämässä on jotain sellaista, että en kumminkaan vaihtaisi osia. Eikä nekään kyllä varmaan minun kanssani.
Ehkä ne ei kaipaa yksityisyyttä? Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Ei ainakaan tarvitse kärsiä köyhyydestä ja yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Kun näen jonkun päihderiippuvaisen niin tulee melkein itku ja tuleekin.Ajattelen hänen olevan ihminen joka on jonkun lapsi, sisko, veli, äiti, isä,täti, eno, setä, serkku....jokainen ainakin jotakin noista.
Ja koen voimattomuutta tilanteessa
Miten me saisimme kaikki päihteet pois tästä maailmasta?
Miksi ihmeessä alkoholin käyttö esim.on olemassa?
Se on se ensiaskel tuhontiellä.
Hei Sinä. Samat tuntemukset.
Hän ~ on jonkun Naisen synnyttämä
pienokainen, hartaasti toivottu
lapsi. Tämä on sydäntäni
syvästi riipaisevaa. Tunnen syvää
myötätuntoa. E
Vaihdan: *vahvaa myötätuntoa.
Syvä-sana kahdesti. En nukkunut
viime yönä kuin 1h. Palstan viimeaik.
sangen oudot tapahtumat
valvottivat herkkää. E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on sääli ja miten se eroaa empatiasta?
Vierailija kirjoitti:
Säälin kerrostalolaisia, köyhiä, työttömiä ja muita heidän kaltaisiaan raasuja.
Tossa on Top 4 sääliöryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin lähinnä.jonkun kamalan ihmisen miestä tai vaimoa. Mietin aina, että mitenköhän jaksaa tuollaista besserwisseriä/pettäjää/räyhääjää/murjottajaa/ylimielistä/epävakaata tai mikä lieneekään.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdan: *vahvaa myötätuntoa.
Syvä-sana kahdesti. En nukkunut
viime yönä kuin 1h. Palstan viimeaik.
sangen oudot tapahtumat
valvottivat herkkää. E
Toivottavasti saat unta myöhemmin jotta voit levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin kerrostalolaisia, köyhiä, työttömiä ja muita heidän kaltaisiaan raasuja.
Tossa on Top 4 sääliöryhmä.
Luulis että v*ttuilu on eriasia kun sääli?
Säälittää palstan vasemmistokultin huumaavat moniongelmaiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin tyhmiä ihmisiä. Tai oikeastaan tunnen voimattomuutta heidän edessään koska eivät näe omaa tilaansa. Tyhmällä tarkoitan oikeastaan ilkeää ihmistä, joka saa tyydytyksen kiusaamisesta, mutta ei näe omassa käytöksesssään mitään vikaa eli on tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdan: *vahvaa myötätuntoa.
Syvä-sana kahdesti. En nukkunut
viime yönä kuin 1h. Palstan viimeaik.
sangen oudot tapahtumat
valvottivat herkkää. E
Toivottavasti saat unta myöhemmin jotta voit levätä.
Kiitos Sinulle tästä.
Univelkaa on kertynyt.
Täytyy pitäytyä sivulla
palstalta. E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun näen jonkun päihderiippuvaisen niin tulee melkein itku ja tuleekin.Ajattelen hänen olevan ihminen joka on jonkun lapsi, sisko, veli, äiti, isä,täti, eno, setä, serkku....jokainen ainakin jotakin noista.
Ja koen voimattomuutta tilanteessa
Miten me saisimme kaikki päihteet pois tästä maailmasta?
Miksi ihmeessä alkoholin käyttö esim.on olemassa?
Se on se ensiaskel tuhontiellä.
En yleensä sääli alkoholisteja. Kun omassa perheessä on ollut yksi sellainen ja hän on aiheuttanut aikoinaan todella paljon pahaa mieltä perheelleen omalla käytöksellään, niin ensi reaktioni heitä kohtaan ei ole sääli.
Toisaalta en heitä vihaakaan. En vaan yleensä välitä olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Säälin lähinnä.jonkun kamalan ihmisen miestä tai vaimoa. Mietin aina, että mitenköhän jaksaa tuollaista besserwisseriä/pettäjää/räyhääjää/murjottajaa/ylimielistä/epävakaata tai mikä lieneekään.
Itse kun kestin parivuotta. Pahoinpitelyä haukkumista, uhkailua ja pettämistä. Niin. Itse olin ensin ihastunut siihen ihmiseen ja rakastunut. Sitten kiinnyin siihen ihmiseen. Sen jälkeen hänen huonot puolensa tuli enempi ja enempi esille. Sama kuin myös omani. Monesti eli ns valheessa että kyllä se rakas tulee takaisin johon ihastuin ja en jätä jos toisella on vaikeaa ehkö ensi vuosi on parempi kun hän pääsee yli niista ongelmistaan. Ei tullut takaisin enää se johon ihastuin ja itsekkin menin vain huonommaksi pitemmän päälle. Sitten erottiin.
Säälin hyvää tarkoittavia mutta tietämättömiä ihmisiä. Sellaisia, jotka tekevät vääriä ratkaisuja, koska heiltä on puuttunut tietoa esim. omista oikeuksistaan eikä heillä ole ollut taitoa tiedon etsimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Säälin lähinnä.jonkun kamalan ihmisen miestä tai vaimoa. Mietin aina, että mitenköhän jaksaa tuollaista besserwisseriä/pettäjää/räyhääjää/murjottajaa/ylimielistä/epävakaata tai mikä lieneekään.
Sama. Mun sisko on naimisissa todella epämiellyttävän miehen kanssa, joka kohtelee siskoani välillä aivan törkeästi. Sairaalloisen mustasukkainen, puhuu todella törkeästi siskolleni ja myös heidän yhteisille, nyt jo aikuisille lapsilleen. Oikeasti myös tyhmä. Siskoni on puhunut erosta vuosia, oikeastaan varmaan vuosikymmeniä, mutta ei saa lähdettyä. Säälin häntä kyllä. Varmasti kamalaa elää arkeaan ja jakaa kotinsa tuollaisen ihmisen kanssa.
En sääli ketään. Mielestäni sääli on myötätunnoksi naamioitua ylemmyydentunnetta ja toisen ihmisen näkemistä viallisena.
Joskus ajattelen jostain ihmisestä, että onneksi en ole hänen kengissään. Yleensä silloin, jos huomaan, että hän ei viihdy omassa elämässään ja on ehkä ajautunut tekemään elämänvalintansa sosiaalisen paineen, pelkopohjaisten uskomusten tai muun sellaisen ajamana. Oma elämänikään ei kaikilta osin ole mennyt siten, kuten nuorena kuvittelin mutta siitä olen onnellinen, että suurimmissa linjoissa olen osannut pitää pääni enkä ole esimerkiksi taipunut hankkimaan lapsia siksi, että niin "pitää" tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Sääli on sairaus.
ja sääli on sukua halveksunnalle
Säälin omassa työpaikassani pomoani ja muitakin johtoryhmän jäseniä.
En haluaisi olla ihminen, jonka aina pitää olla tavoitettavissa ja joka lukee työsähköpostejaan viikonloppuna ja lomillaankin. Koskaan et ole täysin vapaalla. Ja sitten ne asiat, joiden takia joudut vastailemaan sunnuntainakin puhelimeen, ovat kuitenkin isossa mittakaavassa aika pieniä hyttysenkakkoja tässä elämän valtameressä ja universumissa.
Pidän työstäni, mutta vielä paljon enemmän pidän vapaa-ajastani: teen merkityksellisiä asioita, vietän aikaa läheisten ihmisten kanssa, opiskelen ja harrastan paljon. Tykkään elämästäni nykyään paljon.