Lue keskustelun säännöt.
Säälittekö te ketään? Tai ajatteletteko, että onneksi minä en ole tuo?
10.09.2026 |
Mulla on yksi työkaveri, joka on niin negatiivinen ja kaikessa jotakin huonoa näkevä, jotenkin oudolla tavalla katkera ihminen. Älykäs ja sivistynyt, mutta hänen ympärillään leijuu jokin kamala kaikesta valittamisen, katkeruuden ja erilaisten uhkakuvien viljelemä energiapilvi. Kasvotkin oikeasti jotenkin "rumat", kun silmissä on kova ilma ja suupielet kirjaimellisesti alaspäin aina.
Usein olen ollut ärsyyntynyt häneen, mutta viime aikoina olen saanut itseni yhä useammin kiinni ajatuksesta, että luojan kiitos, minä en ole hän. Olisi kauhea olla tuollainen ihminen. Hänellä on lapsikin, josta varsinkin pienempänä puhui aina hirveän negatiivisesti. Kaksistaan asuvat. Mietin usein, että minkälainen työkaverini mahtaa olla kotona? Onko tuo mörkömäinen kaiken jähmettävä negatiivisuus ja katkeruus vain työssä oleva rooli vai onko hän aina tuollainen?
Kommentit (49)
Säälin niitä jmiehiä otka ajavat harmaalla Skodalla, kadehtivat kun jollain on hienompi ja värikkäämpi sporttiauto tai maasturi, mutta ovat sen verran turvallisuuteen taipuvia että tekevät vain tylsiä järkivalintoja eivätkä elä tunteella ja lopulta itsekin ovat vain harmaita hiirulaisia joita kaikki säälii, kaikki testo valunut viemäriin ja naiset ei edes huomaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön ja itse säälin klo 15 jälkeen Lahdenväylälle jonottavia. Itse ajelen tuolloin lataushybridi-katumaasturillani kynsihuollosta kotiini, länsihelsinkiläiselle pientaloalueelle. Huom! Asuntolaina maksettu jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on sääli ja miten se eroaa empatiasta?
Empatia = kyky ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa ja tunteita, vaikka ei itse niihin henkilökohtaisesti samastuisi.
Sääli = toisen ihmisen näkeminen surkuteltavana ja rikkinäisenä riippumatta siitä, onko sille mitään ns. oikeaa syytä. Jotkut säälivät kaikkia, jotka elävät heidän mittapuunsa mukaan huonoa ja onnetonta elämää. Sääli ei ymmärrä eikä myötäelä vaan alentaa.
Eli sääli on omaa ylpeyttä ja toisille v*ttuilua?
Vierailija kirjoitti:
Säälin ryysyköyhälistöä.
Sori siitä.
Avaat ketjuja saadaksesi nostaaksesi häntääsi? Minusta tuollainen on säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tätä kysymystä pitkään. Sitten keksin: Säälin ihmisiä, jotka eivät osaa tai pysty nauttimaan elämästä.
Tiedän ihmisiä, joille on todella korkea kynnys sallia itselleen mitään mukavaa ja kivaa tai edes asioita, jotka helpottaisivat arkea jotenkin. Illallinen ravintolassa, mitä rahanhaaskausta, keitetään perunat kotona! Siivoja kotiin, ei missään tapauksessa, itse siivotaan vaikka ei ehdittäisi eikä oikein jaksettaisikaan. Hieronta, jalkahoito tai kasvohoito, ei, aivan turhaa rahankäyttöä ja hukkaan heitettyä aikaa!
Yksi tuttu oli menossa teatteriin ja se oli hänelle valtava myönnytys, että käyttää rahansa ja aikansa tällaiseen, kun voisi yhtä lailla nyt säästää ja tehdä jotakin hyödyllistä. Sama tuttu piti sähköpyöriä aivan turhakkeena, typeränä helpotuksena ja jonkinlaisena huijauksena, ja itse pyöräili kilometrien työmatkansa tuulessa, tuiskussa ja myrskyssä ympäri vuoden tavallisella pyörällä.
Minusta yksi elämän tarkoituksista on nauttia siitä, tehdä matkasta hauska ja hyvältä tuntuva, kun tänne on kerran satuttu syntymään. Säälin heitä, jotka ajattelevat, että elämän tarkoitus on jokin kilvoittelu ja kärsiminen.
Säälin itteeni. Valitettavasti olen minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä säälin heikompia. Säälin lapsia ja eläimiä. Säälin myös ihmistä, joka ei yrityksistään huolimatta onnistu. Haluaisin auttaa.
Empatia = kyky ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa ja tunteita, vaikka ei itse niihin henkilökohtaisesti samastuisi.
Sääli = toisen ihmisen näkeminen surkuteltavana ja rikkinäisenä riippumatta siitä, onko sille mitään ns. oikeaa syytä. Jotkut säälivät kaikkia, jotka elävät heidän mittapuunsa mukaan huonoa ja onnetonta elämää. Sääli ei ymmärrä eikä myötäelä vaan alentaa.