Lähetä terveiset kaipaamallesi! 9/26
Kaipuu jatkuu. Muut asiat ja asiattomuudet eivät kuulu ketjuun.
Kommentit (17876)
Vierailija kirjoitti:
Höpö. Värit on vain sitä, että varastan osan valostasi matkalla.
Ensimmäisiä oikeasti runollisia ajatuksia tässä ketjussa. sivu
Monet asiat harmittaa, mutta turha niitä on märehtiä, jos voi mennä eteenpäin elämässä ilman että pahuus seuraa kuin varjo perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa, kun joutuu pyörittämään kaikenlaisia kauhuskenaarioita siitä, mitä se mahdollisesti keksii seuraavaksi.
Tyhmä saa olla jos on hankkinut itsensä tuollaiseen tilanteeseen.
Siis on tyhmä, jos on joskus tutustunut epäluotettavaan henkilöön, joka ei pyynnöistä huolimatta jätä rauhaan?
Näin se vaan menee.
Ei. Kyllä se tyhmyys on sen päässä joka ei pyynnöstä lopeta, ei edes estettynä
Ottakaa vastuuta OMISTA teoistanne...
Jaahas 😍😜 tulinpas sopivasti, otin antin pois estolta ja mitä ihmettä! Soitti kahdessa minuutissa! Mikä estonpoistotunnistuspalvelu hällä on! En vastannut, jep samaa mieltä ongelma on sillä joka ei ymmärrä et se oli siinä ei kiinnosta enää
Sun tulemisien(palstalle) ajoitus hämmentää mua.
Älä stressaa, ei se mihinkään ole välissä mennyt. =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan hänet. Nyt on sen aika.
Mikä sen ajan sulle kertoi?
Vapaus. Halu. Rakkaus. Ikävä.
Onneksi tänne palstalle voi avautua....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä pystyyn! Olisi tässä pahemminkin voinut käydä.
Elämä jatkuu, kenellä missäkin.
Mikä sua eniten harmittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieluni on varjo sydämestäsi.
Taivaan kaunein tähtivalo väittää olevansa varjo.
Kärsii kehonhahmotushäiriöstä.
Pus,pus...sulle salaisuuden kertoa mä voisin...😁(ei taida olla salaisuus)
En tiedä mihin laittaisin tän haaveen, kun ei se suostu katoamaan. Aika kuluu ja todennäköisyys toteutumiselle on tasan nolla. Ja silti, aina vaan.
Sormeni kohmeessa alkavasta pakkasesta sulle palstaviestiä näpyttää, villapaitavuoratun linnan kamarissa kun sydän lämpimästi läpättää.
Joku kyllä saisi kertoa salaisuuksia minulle. En tiedä yhtään, missä mennään.
Haluan eroon tästä hälytystilassa olosta, en välitä kostaa menneitä vääryyksiä tai edes muistella niitä. Mutta se kyrsii, kun ei oikeasti tunne yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miten lähestyä jos kaivattu on estänyt puhelimitse?
Eikö tosiaan järki sano että silloin sinun lähestymisesi ei ole toivottua.
Elän Fi-Si luupissa. Ne on alikehittynyt, Te on turmioni. Koko äidinpuoleinen sukumme on pidäkkeidensä vankeja. Luovuutensa kieltäneitä. Lukevat ja katsovat mieluummin muiden mielikuvituksen leikkiä kuin hyväksyisivät itsessään sen.
Jossain on pieni todellisuus
Jossa olet mun
Anna mun pitää mun arvokkuus
Jos ja kun
Vierailija kirjoitti:
Pus,pus...sulle salaisuuden kertoa mä voisin...😁(ei taida olla salaisuus)
No? Mikä ei o salaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa. Kaikki.
Kaivattukin harmittaa?
No vähän. Mut olen hyväksynyt että hän on sellainen kuin on.
Olen varma että hän löytää kyllä sellaisen, jolle hän on täydellinen eikä aiheuta harmitusta. Sellaisen, joka ei vain hyväksy, vaan ihailee juuri niitä asioita, jotka sinua tai muita harmittavat.
Sivusta
Elämä jatkuu, kenellä missäkin.