Miltä tuntuisi saapua avopuolisosi kanssa yhteiseen kotiin, maalla sijaitsevaan rintamamiestaloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No avopuoliso olisi varsin ikävä juttu, kun naimisissahan tässä ollaan. Oltaisko siis erottu ja palattu yhteen? Vai oisinko jonkun toisen kanssa? Ei ei ei, ei hyvä.

Mutta rintsikka maalta, ai että! Kun olisi vielä semmoinen, että tietäisin, että siellä ei muhi mitään pommia rakenteissa, niin oisin varsin tyytyväinen.

Heh, ehkä tuo varmuus pommittomuudesta tulisi kohdallani vain siten, että olisi itse se rempattu, vaikkei remppaamisesta mitään tiedetä. Sepä se varmaan olisikin silloin sen eron ja yhteenpaluun taustalla. Näin nämä asiat loksahtaa kohdalleen.

Voi kun saisikin alkuperäiskuntoisen rintsikan. Yleensä ne on pilattu 70-80- luvun remonteilla. 

Niinpä. Ja sitten kun olisi vielä tietotaitoa rempata itse. Vieläkö tässä pitää alkaa kirvesmieheksi/talonrakentajaksi opiskelemaan, ihan omaksi iloksi vain? -Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Rintamamiestalot on joku Perus Paavo rakentanut aikanaan sodanjälkeen halvoista materiaaleista. Niiden elinkaaren ei ikinä ollut tarkoitettu olevan ylisukupolvinen, vaan hätäapu kansan asuttamiseksi ja työvoiman vakiinnuttamiseksi sotien jälkeisenä aikana. 

Ne olisi kaikki pitänyt puskea kumoon ja kymmeniä vuosia sitten ja rakentaa tilalle ajanmukaiset rakennukset. 

En olisi siis kovin innoissani.

ja silti ne on yhä paremmassa kunnossa kuin 2010-luvun kerrostaloasunnot, joissa alkaa ilmastointitekniikka pettää ja kaakelit putoilevat seinistä.

Ei kiitos. Tykkään siitä että kaikki on arkena lähellä ja työmahdollisuuksia on enemmän, jos työpaikka alkaa tympimään. Kesämökiksi olisi ihan kiva.

Olen jo 30 vuotta saapunut aviopuolisoni kanssa yhteiseen taloon (itseasiassa neljään Suomessa ja ulkomailla).

Välillä tullaan reissusta kotiin, välillä kaupasta, töistä, kavereitten luota, anoppilasta tai aikuisten lasten luotakin. 

Mitä sitten?

Olisi varmasti ihanaa, jos olisi rakastava puoliso, eikä tuollainen minua halveksuva tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin, että miten pohjalle ihminen voi elämässään joutua.

TÄMÄ.

Puskajuntin avopuolisoksi korpeen, voe hevon helevetti. Nyt sentään vapaa, ison velattoman kämpän yksinomistaja Hgin keskustaajamassa. Palvelut: hissillä alas ja kadun yli. Bussipysäkki talon edessä, paikallisjuna-asema talon takana. 

 

Maalla kukaan ei kuule huutoasi.

Eikö siellä betonikuutioissa riitä että koirat räksyttää, pitääkö sinun vielä huutaa että naapurit kuulee?

No ei varmaan tuntuisi yhtä ihanalta, kuin saapua maalle 1800-luvun hirsitaloomme. 

Voi voi, näitä puolitoistakerroksisia taloja on rakennettu vielä 90- luvullakin, ja ihan tyyppitaloina, joita ennen kutsuttiin juuri " rintamamiestaloiksi!" Maineesta on tullut jostain syystä huonon asumisen " esimerkki"! Suomi on täynnä remontoituja puolitoistakerroksisia taloja, ja jos sellaisen hyvän löytää, on se edelleen hyvä vaihtoehto!