Asiantuntija: Ennen nuoret lopettivat työt ja lähtivät Balille surffaamaan, nyt halutaan turvaa, rahaa ja vakituinen työ
https://yle.fi/a/74-20244399
Mitä mieltä? Mistä johtuisi? Oma arvaus on, että;
- työelämä ei enää kanna
- Työelämä ei enää kanna nuorten vanhempiakaan
- Nuorten vanhempien vanhemmilta ei tule jäämään perinnöksi kuin ongelmia
- Nuoret on realisteja
Harvalla perheellä on enää varaa turvata nuorensa selusta seikkailuvuosina. Edes vaihtoon ei voi lähteä, koska kallista ja epävarmaa
Ajat on muuttuneet siis. Vaikka pitäisi olla kansainvälisempää ja avoimempaa kuin koskaan.
Kommentit (40)
Tai nuoret huomanneet, kun edelliset sukupolvet heittäytyneet sosiaalitukien varaan koko elämäksi, se ei ole ollut kovin viisas valinta itsensä eikä valtion kannalta. Nuorissa on tulevaisuus, sitä edellinen sukupolvi tottui loisimaan tukirahoilla.
Rahan arvo muuttunut. Itse nuorena keräsin rahaa mäkkärissä, lähdin niillä useammaksi viikoksi reissaamaan. Nyt tienaan tuplat ja elintaso täällä sama hintojen noustua, mutta reissaamaan ei enää pysty. Lentojen hinnat moninkertaistuneet. Silloin menopaluu Aasiaan oli joku 300-400€. Sinänsä ekologisempaa.
Ihmetyttää tuo "ennen" mikä sukupolvi tuolleen on pystynyt tekemään? 50 luvulta vuosituhannen vaihteeseen ei ainakaan moiseen ollut mitään mahdollisuutta. 2000 luvun alussa? 2010? Ei ainakaan Koronan aikoihin..
"Ennen koronaa nuoret ammattilaiset ajattelivat, että hyville tyypeille on aina töitä. Ei pelätty CV:ssä pieniä taukoja, ja oltiin valmiita ottamaan lyhyitä työsuhteita ja mennä vaikkapa Balille surffaamaan välissä, Juokslahti sanoo.
Nyt tilanne on toinen. Epävarmat taloudelliset ajat ovat muuttaneet asenteita, ja nuoret ovat valmiita pysymään samalla työnantajalla pidempään."
Niin, aiemmin oli helpompaa saada töitä. Nykyään on tartuttava jokaiseen oljenkorteen ja lyheenkin pätkään.
Vierailija kirjoitti:
Tai nuoret huomanneet, kun edelliset sukupolvet heittäytyneet sosiaalitukien varaan koko elämäksi, se ei ole ollut kovin viisas valinta itsensä eikä valtion kannalta. Nuorissa on tulevaisuus, sitä edellinen sukupolvi tottui loisimaan tukirahoilla.
Kerrotko vähän tarkemmin miten loisittiin, kun työllisyys oli kuitenkin parempi lamavuosia lukuunottamatta?
Taas unohtuu se oleellinen, eli mahdollisuus valintaan. Silloin oli nuorena mahdollisuus pitää välivuosi ja lähteä Balille (tosin tämä koski tuolloinkin marginaalista osaa porukasta) ja palata joko töihin tai opiskelemaan. Nyt jos teet kolme vuotta erilaisilla pätkäsopimuksilla töitä, saatat saada puolen vuoden pahvin. Ei siinä todellisuudessa kukaan jollain tavalla työelämään kiinni päässyt uskalla irrottaa sitä mitä on.
Ennen pystyi aina menemään töihin jos ei opiskelu enää napannut. Tai matkailu. Enää se ei ole vaihtoehto
Vierailija kirjoitti:
Tai nuoret huomanneet, kun edelliset sukupolvet heittäytyneet sosiaalitukien varaan koko elämäksi, se ei ole ollut kovin viisas valinta itsensä eikä valtion kannalta. Nuorissa on tulevaisuus, sitä edellinen sukupolvi tottui loisimaan tukirahoilla.
Kuinka iso osa porukasta oikeasti elää sosiaaliturvien varassa koko elämänsä? Ja kuinka moni on vapaaehtoisesti heittäytynyt siihen elämään?
Onneksi elin nuoruuden aikana kun rahaa vielä oli.
Sielujen kierto toimii niin. Vanhempi sukupolvi on kuollut, boomereita edeltävä, ja kun he palaavat tänne niin he toteuttavat samaa sielunsuunnitelmaa nykypäivän teknologiassa. Voipi olla että nämä korjaavat boomerien ja xenniaalien paskoman yrityskentän, toivottavasti. Milleniaalina en ole oikein keksinyt muuta kuin tuottaa yksityisyrittäjänä, boomerien yrityksiin ei kannata mennä ja nuorempia ei ole tietenkään varaa palkata. Kaipa nämä yhteisöt pikku hiljaa elpyvät. Rikkautta tuntuu ainakin monilla olevan paljon, värikästä ja vilkasta elämää, hyvinvointia. Se on hyvä asia.
Nuorten kannattaisi vielä opetella sanomaan "ei" paskalle mielensisällölle yhtä lailla kun sanovat huonolle ruualle. Ei lukea niitä tiedeukkojen höpöhöpötarinoita maailmanlopuista ja draamoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai nuoret huomanneet, kun edelliset sukupolvet heittäytyneet sosiaalitukien varaan koko elämäksi, se ei ole ollut kovin viisas valinta itsensä eikä valtion kannalta. Nuorissa on tulevaisuus, sitä edellinen sukupolvi tottui loisimaan tukirahoilla.
Kuinka iso osa porukasta oikeasti elää sosiaaliturvien varassa koko elämänsä? Ja kuinka moni on vapaaehtoisesti heittäytynyt siihen elämään?
No minä tavallaan. Työelämässä on paljon sosiaalisia ongelmia ja jouduin myös jatkuvasti ahdistelun kohteeksi. Lisäksi yritykset ovat luonteeltaan työntekijöitä riistäviä, yrittävät saada laatutehoa irti paskapalkalla ja siltikin nurisevat. Mädässä maaperässä kasvaa vain radioaktiivisia hajottajia.
Vierailija kirjoitti:
"Ennen koronaa nuoret ammattilaiset ajattelivat, että hyville tyypeille on aina töitä. Ei pelätty CV:ssä pieniä taukoja, ja oltiin valmiita ottamaan lyhyitä työsuhteita ja mennä vaikkapa Balille surffaamaan välissä, Juokslahti sanoo.
Nyt tilanne on toinen. Epävarmat taloudelliset ajat ovat muuttaneet asenteita, ja nuoret ovat valmiita pysymään samalla työnantajalla pidempään."
Niin, aiemmin oli helpompaa saada töitä. Nykyään on tartuttava jokaiseen oljenkorteen ja lyheenkin pätkään.
No ei ole. Et sinä mene irtosuhteeseen jonkun kadun miehenkään kanssa jos ei ole hyviä miehiä tarjolla, vaan olet ilman. Älä mädätä itseäsi siksi että saatavuus on alhaalla. Mieluummin tekee jotain muuta sillä aikaa kun kenttä elpyy.
Vierailija kirjoitti:
Tai nuoret huomanneet, kun edelliset sukupolvet heittäytyneet sosiaalitukien varaan koko elämäksi, se ei ole ollut kovin viisas valinta itsensä eikä valtion kannalta. Nuorissa on tulevaisuus, sitä edellinen sukupolvi tottui loisimaan tukirahoilla.
Sosiaaliturva on ihmisoikeus. Lähdetään siitä liikkeelle, että ihmisoikeudet toteutuvat. Toteutuvatko ne työpaikoilla? Oman kokemukseni mukaan vähän 50/60, joskus ahdistelija ja kiusaaja löytyy asiakkaista ja toisinaan se on työyhteisön sisällä. Sosiaaliturvaa nauttiessa en ole törmännyt vielä ihmisoikeusongelmiin. Mikä on sinänsä aika hupaisaa, sillä kaikkialla muualla kyllä suunnilleen olen. Mutta kun pysyttelee kotona ja nauttii sosiaaliturvaa, saa elää ihmisoikeuksiensa mukaista elämää. Niin joo ja parisuhteeseen ei voi mennä, koska ne sisältävät lähes aina rikoksia ja painostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ennen koronaa nuoret ammattilaiset ajattelivat, että hyville tyypeille on aina töitä. Ei pelätty CV:ssä pieniä taukoja, ja oltiin valmiita ottamaan lyhyitä työsuhteita ja mennä vaikkapa Balille surffaamaan välissä, Juokslahti sanoo.
Nyt tilanne on toinen. Epävarmat taloudelliset ajat ovat muuttaneet asenteita, ja nuoret ovat valmiita pysymään samalla työnantajalla pidempään."
Niin, aiemmin oli helpompaa saada töitä. Nykyään on tartuttava jokaiseen oljenkorteen ja lyheenkin pätkään.
No ei ole. Et sinä mene irtosuhteeseen jonkun kadun miehenkään kanssa jos ei ole hyviä miehiä tarjolla, vaan olet ilman. Älä mädätä itseäsi siksi että saatavuus on alhaalla. Mieluummin tekee jotain muuta sillä aikaa kun kenttä elpyy.
Sivusta. Mutta millä sitä elää jos tekee "jotain muuta"?
Käsittääkseni tukia on todella niukasti tarjolla ns. normitallaajalle. Jolla on vaikka jotain omaisuutta tms. Jonka myyminen kuitenkin on realistisesti arvioiden todella kannattamatonta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tuo "ennen" mikä sukupolvi tuolleen on pystynyt tekemään? 50 luvulta vuosituhannen vaihteeseen ei ainakaan moiseen ollut mitään mahdollisuutta. 2000 luvun alussa? 2010? Ei ainakaan Koronan aikoihin..
Milleniaaleille tuo on ollut ihan normaalia, ja edelleen porukka kyllä ramppaa Balilla. Myös nykyiset parikymppiset, eli Gen Z.
Balin turismi on vain kasvanut, ja paikka on täynnä pari-kolmekymppisiä turisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai nuoret huomanneet, kun edelliset sukupolvet heittäytyneet sosiaalitukien varaan koko elämäksi, se ei ole ollut kovin viisas valinta itsensä eikä valtion kannalta. Nuorissa on tulevaisuus, sitä edellinen sukupolvi tottui loisimaan tukirahoilla.
Kuinka iso osa porukasta oikeasti elää sosiaaliturvien varassa koko elämänsä? Ja kuinka moni on vapaaehtoisesti heittäytynyt siihen elämään?
Lähiökasvattina tiedän aika monta tuollaista tapausta. Koulu ja työ ei maistunut niin hyvin kuin viina. Kelamassit tilille ja sileäksi, laskuja ja vuokria ei tarvitse maksaa kun ei omista mitään ulosmitattavaakaan niin ei niin väliä. Lisätienestinä jotain pimeitä käteishommia tai tilauskeikkoja. Aika moni tuohon lähtenyt on jo ryypännyt ittensä hengiltä ja taitaa ylä-asteen luokalta olla enää se 50% hengissä/vapaalla. Loput joko ryypänneet/nistailleet ittensä hengiltä tai eskaloineet perseilyn siihen asti että joutuneet vankilakierteeseen.
Niin no, nuorempana (eli tällaisen nelikymppisen nuoruudessa) kesätyörahoilla pystyi elämään usemman kuukauden reppureissaajana. Puoli vuotta töissä ja puoli vuotta ulkomailla vietettynä oli taloudellisesti mahdollista ja monille työnantajille täysin ok, hommaa oli tarjolla seuraavan sesonkiajan alkaessa ja suullinen sopimus töistä voimassa.
Ei onnistu enää nykyään.
Silloin ennen wanhaan kun surffaaminen alkoi maistumaan puulta pystyi tulemaan takaisin kotosuomeen ja saada samantien samantasoista työtä kuin mitä silloin ennen lähtöään teki. Nykyään ei ole tarjolla edes niitä matalan tason hommia.
Ei suurin osa nuorista mihinkään Balille lähde surffaamaan ainoastaan hyvin pieni osa ja hekin rikkaiden perheiden kakaroita tai haluavat vain esittää rikasta. Ei keskiverto nuori aikuinen mihinkään Balille halua.
Ja mikä hitto tota linkitystä vaivaa?
https://yle.fi/a/74-20244399