Lue keskustelun säännöt.
Bussikuski oli huutanut mun pojalle
05.09.2026 |
Poika kertoi menneensä normaalisti bussiin sisään ja maksaneensa eka oman matkansa. Hän maksoi kilttinä myös kaverin matkan. Siinä meni varmaan vähän kauemmin kun hänellä oli monta maksutapaa ja kuski oli ärähtänyt että pitää olla nopeampi tai jäädä pois kyydistä. Mun poika oli hermostuksissaan sanonut kirosanan (tarpeetonta, myönnän. Keskusteltiin tästä pojan kanssa) ja kuski oli huutanut mun pojalle että hänelle ei kiroilla. Lisäksi kuski oli pojan mukaan vaatinut häntä sanomaan anteeksi. Kyllä pisti vihaksi kuskin käytös kun poika siitä mulle kertoi. Ymmärrän että heillä on tiukat aikataulut, mutta ei sitä stressiä tarvitse lapseen purkaa.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellasia bussikuskit ovat.
kusipäitä
Osa on todella hankalia luonteeltaan, vaikka yrittäisi vain olla neutraalisti bussissa, niin aina löytyy jotain sanottavaa kun verenpaine on matalalla. Esimerkkinä työkaverini otti torkut bussissa takarivissä ja olin vierellä, niin kuski huusi että nukkuminen on kielletty. Huusin takaisin että ei hätää. Herätän hänet torilla, koska jään itsekin siinä pois. Nini tämä alkoi kovaan miehiseen ääneen jankkaamaan asiast että ei saa nukkua. Totesin etä ollaan tehty vähän kovempi työpäivä kuin sinä olet elämässäsi koskaan kokenut että hän nyt nukkuu minun valvonnan alla ja katse tielle kuin olisi jo.
Äijä ( nuori kloppi) innostuu uhoomaan. Käsken pitämään ystävällisemmän sävyn, kun etupenkillä vanhat ihmisetkin jo ahdistuu aggressiivisesta änensävystä. Äijä pysäyttää bussin pysäkille ja uhkaa tulla takas herättämään työkaverin, niin totean että ok, olen menossa tämän jälkeen muutenkin thainyrkkeilytreeneihin, niin mennään ottamaan matsi pysäkille. Kysyn häneltä onko varakuskia jos pistän hänet nukkumaan ja teen kansalaispidätyksen, koska mies on selvästi hysteerinen ja pelottaa muita matkustajia käytöksellään. Siinä mummo totesi etupenkilla soittavansa poliisin paikalla ja on jo kertomassa tilannetta hätänumeron vastaanottajalle.
Aika äkkiä kuski muuttaakin mieltään. En tiedä näkikö hän jotenkin että olen sellainen kaveri jonka edessä ei seisota sekuntiakaan, jos tulee päälle.
Se on kerta laaki ja nukkumatti kutsuu. Kaveri sai nukkua torkut takapenkillä. Yksi vahva veikkaus oli että hän luuli meitä teini-ikäisiksi. Sen verrran nuoren näköisiä kolmekymppisiä oltiin. Sama kuski aukoi päätä myös koululaisille usen jos olin samaan aikaan matkalla kotiin. Hirvee pätemisen tarve ja huono asiakaspalvelu.
Tein hänestä valituksen myöhemmin ja kuittailin hänelle jatkossakin ja kyselin että onko käytöstapakoulutus leirejä ollut, kun on meno rauhoittunut?
Älkää alistuko kiusaamiseen. Sanokaa vastaan. Kamerat päälle vain ja todistusmateriaalia jos kuski käyttäytyy aggressiivisesti. Nämä saattaa käyttää piristeitä ja laittomia huumeitakin, koska ei normaali ihminen käyttäydy työssä noin asiattomasti matkustajia kohtaan. Kaveri oli ihmeissään kun kuulu tarinani. Hän oli nukkunut sikeitä.
Miehet yleensäkin yrittää pomputella pienempiään. Heille pitää tehdä rajat selväksi. Naisia ja teinejä erityisesti yritetään aina alentaa. Joskus ihan huudetaan vanhuksillekin. Sitten voi napakasti nousta seisomaan ja korottaa ääntä matalalla äänellä ja komentaa kuskia painamaan katseen tielle ja keskittymään työhönsä. Sormella voi osoittaa konkreetisesti sitä minne katse pistetään.
Kyllä se kaverisi olisi herännyt, jos tarinasi pitäisi paikkansa. Toivottavasti olet sinäkin oppinut käytöstapoja.
Miksi hänen olisi pitänyt herätä?
Miks puolustat hullua kuskia? Jokaisella on oikeus ottaa torkut silmät kiinni bussissa. Se ei ole kuskilta pois tai häiritse ketään mitenkään. Onko sulla joku asennevamma päässä vai? Mikähän sua vaivaa. Jatkossakin pitää aina puolustaa kovaäänisesti ihmisten oikeuksia julkisilla paikoilla, jos syrjintää tai turhaa kiusaa alkaa tapahtua. Tämä mummokin oli soittamassa ensiapuun, kun kuski alkaa riehua eikä keskity ajamiseen. Koko vuoro meinasi myöhästyä joutavasta asiasta, joka nyt oli liikaa tämän herran egolle. Koko kylä kasvattaa kyllä jos ego kasvaa liian suureksi, niin se on aika korkea lento maantasolle jossain vaiheessa elämää, kun on tottunut aina saamaan periksi.
Pahimpia voi olla portsarit tällaisissa tilanteissa. Se miksi linja-auto kuski alkaa "elvailemaan", korottelemaan ääntä kuin portsari, niin ei ole sopiva ala hänelle. Ei kumpikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulehan nyt, mä kerron teille, mitä tapahtuu, kun joku elämäänsä kyllästynyt pikkunero luulee voivansa hyppiä rehellisen suomalaisen työmiehen silmille.
Mä olin vetänyt raksalla sellaisen kellon ympäri -vuoron, että heikompaa hirvittäisi. Selkä oli jumissa, kourat täynnä laastipölyä ja turvakengät painoivat tonnin. Olin aivan poikki, ja ainoa haave oli päästä kotiin saunomaan. Astun bussiin, lyön kortin lukijaan ja otan repusta evästölkin, sellaista kylmää urheilujuomaa, että saan vähän elektrolyyttejä takaisin tähän kroppaan, joka on vuodattanut verta ja hikeä tämän maan rakentamiseen.
Eiköhän sieltä ratin takaa ala kuulua sellaista ylimielistä rääkymistä, että alta pois! Joku parikymppinen finninaama, joka ei ole eläessään nostanut mitään kynää raskaampaa, alkaa huutaa mulle mikrofoniin: ”Hei sinä siellä takana, eväiden syönti ja juominen on kielletty, painu ulos sieltä matkatavaroiden kanssa!”
Mä katson sitä jätkää ja sanon rauhallisella, mutta sellaisella matalalla betonimyllyn äänellä, että: ”Kuule poika, mä olen valanut tänään enemmän betonia kuin sä olet nähnyt eläessäsi. Mä juon tämän nyt, ja sä keskityt pitämään sen rinkelisi suorassa.”
Tämähän tietysti nousee sieltä penkistään uhoamaan. Se luuli kai, että sieltä tulee joku pelokas toimistorotta, jota voi pompottaa. Se lyö bussin parkkiin, nousee seisomaan ja huutaa, että ”Nyt sä lähdet täältä tai mä haen sut!”
Mä tiputin mun työkassini lattialle niin, että pamahti. Nousin koko mun satakiloisen ruhoni voimalla ylös, levitin kädet ja sanoin: ”No tule hakemaan! Ota samalla firman vakuutuskortti esiin, koska jos sä otat askeleenkin tähän suuntaan, mä teen susta kerta laakista täytetyn eläimen. Onko sulla varamiestä valmiina, vai jääkö tämä dösä tähän pysäkille odottamaan, kun sut kannetaan lanssiin?”
Mä katsoin sitä suoraan silmiin, ja jätkä näki heti, että meikäläisen edessä ei seistä sekuntiakaan. Mä olen se kaveri, joka syö tuollaisia klopteja aamupalaksi. Äijän naama valahti aivan harmaaksi, huulet alkoi vapista ja se alkoi änkyttää jotain sääntökirjoista. Koko bussi – etupenkin mummot ja koululaiset katsoi sitä ja alkoi nauraa. Yksi papparainen huusi sieltä, että ”Anna sille isän kädestä, jos ei työnteko maistu!”
Kuski kääntyi vauhdilla ympäri, hyppäsi takaisin penkkiinsä ja painoi kaasua niin, että renkaat ulvoi. Se oli niin hysteerisessä tilassa ja pelon vallassa, että loppumatkan se ajoi kuin olisi ollut poliisit perässä. Ei kuulunut enää mitään uhoa. Se sai huonosta asiakaspalvelusta ja pätemisen tarpeestaan sellaisen oppitunnin, jota ei millään kurssilla opeteta.
Mä tein siitä valituksen heti kun pääsin kotiin. Ja mä takaan, että seuraavan kerran kun astun siihen bussiin, mä kysyn siltä, onko pissa jo kuivunut housuista vai pitääkö meidän käydä uudestaan nukkumatin jutilla.
Älkää alistuko kiusaamiselle, te teette rehellistä työtä! Kamerat päälle vain, jos nuo sekopäät alkaa riehua. Ei sitä tiedä, mitä piristeitä ne vetää tuolla liikenteessä, kun hermot ei kestä edes yhtä väsynyttä raksajätkää. Pitäkää puolianne, älkääkä antako kenenkään hyppiä silmille!
Veijo 48
Olisin aika huolissani, jos lapseni kiroilisi vieraalle ihmiselle. Millä oikeudella?
Onko ap näitä MINUN LAPSENI -tyyppejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PAAAALJON enempi saisi tässä maassa HUUUTAAA vähän yhdelle jos toiselle !
Ap. Jätitkö jonkin ratkaisevan osuuden kertomatta, bussikuskit ei kyllä ihan vähästä huuda eikä kakarat ihan vähästä opi olemaan ihmisiksi ja käyttäytymään ylipäätään missään.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap lapsesi isä? Käytkö vetämässä bussikuskia turpaan?
En, mutta haluaisin vetää sitä perseeseen.
Poikani haluaa myös. Olemme hom#ja jo kolmannessa polvessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut bussikuskit ovat todella kireitä eivätkä yhtään ymmärrä, jos joku on syystä tai toisesta hidas. Mutta vikaa on bussifirmoisssakin, jotka laativat liian tiukat aikataulut, joiden mukaan pitäisi ajaa vuoden ympäri, säässä kuin säässä.
Kyllä ne hidastelijat käy kanssamatkustajienkin hermoille, kun matka viivästyy bussin seisoessa pysäkillä.
No sille ei mahda mitään. Välillä pitää odottaa monenlaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan nyt, mä kerron teille, mitä tapahtuu, kun joku elämäänsä kyllästynyt pikkunero luulee voivansa hyppiä rehellisen suomalaisen työmiehen silmille.
Mä olin vetänyt raksalla sellaisen kellon ympäri -vuoron, että heikompaa hirvittäisi. Selkä oli jumissa, kourat täynnä laastipölyä ja turvakengät painoivat tonnin. Olin aivan poikki, ja ainoa haave oli päästä kotiin saunomaan. Astun bussiin, lyön kortin lukijaan ja otan repusta evästölkin, sellaista kylmää urheilujuomaa, että saan vähän elektrolyyttejä takaisin tähän kroppaan, joka on vuodattanut verta ja hikeä tämän maan rakentamiseen.
Eiköhän sieltä ratin takaa ala kuulua sellaista ylimielistä rääkymistä, että alta pois! Joku parikymppinen finninaama, joka ei ole eläessään nostanut mitään kynää raskaampaa, alkaa huutaa mulle mikrofoniin: ”Hei sinä siellä takana, eväiden syönti ja juominen on kielletty, painu ulos sieltä matkatavaroiden kanssa!”
Mä katson sitä jätkää ja sanon rauhallisella, mutta sellaisella matalalla betonimyllyn äänellä, että: ”Kuule poika, mä olen valanut tänään enemmän betonia kuin sä olet nähnyt eläessäsi. Mä juon tämän nyt, ja sä keskityt pitämään sen rinkelisi suorassa.”
Tämähän tietysti nousee sieltä penkistään uhoamaan. Se luuli kai, että sieltä tulee joku pelokas toimistorotta, jota voi pompottaa. Se lyö bussin parkkiin, nousee seisomaan ja huutaa, että ”Nyt sä lähdet täältä tai mä haen sut!”
Mä tiputin mun työkassini lattialle niin, että pamahti. Nousin koko mun satakiloisen ruhoni voimalla ylös, levitin kädet ja sanoin: ”No tule hakemaan! Ota samalla firman vakuutuskortti esiin, koska jos sä otat askeleenkin tähän suuntaan, mä teen susta kerta laakista täytetyn eläimen. Onko sulla varamiestä valmiina, vai jääkö tämä dösä tähän pysäkille odottamaan, kun sut kannetaan lanssiin?”
Mä katsoin sitä suoraan silmiin, ja jätkä näki heti, että meikäläisen edessä ei seistä sekuntiakaan. Mä olen se kaveri, joka syö tuollaisia klopteja aamupalaksi. Äijän naama valahti aivan harmaaksi, huulet alkoi vapista ja se alkoi änkyttää jotain sääntökirjoista. Koko bussi – etupenkin mummot ja koululaiset katsoi sitä ja alkoi nauraa. Yksi papparainen huusi sieltä, että ”Anna sille isän kädestä, jos ei työnteko maistu!”
Kuski kääntyi vauhdilla ympäri, hyppäsi takaisin penkkiinsä ja painoi kaasua niin, että renkaat ulvoi. Se oli niin hysteerisessä tilassa ja pelon vallassa, että loppumatkan se ajoi kuin olisi ollut poliisit perässä. Ei kuulunut enää mitään uhoa. Se sai huonosta asiakaspalvelusta ja pätemisen tarpeestaan sellaisen oppitunnin, jota ei millään kurssilla opeteta.
Mä tein siitä valituksen heti kun pääsin kotiin. Ja mä takaan, että seuraavan kerran kun astun siihen bussiin, mä kysyn siltä, onko pissa jo kuivunut housuista vai pitääkö meidän käydä uudestaan nukkumatin jutilla.
Älkää alistuko kiusaamiselle, te teette rehellistä työtä! Kamerat päälle vain, jos nuo sekopäät alkaa riehua. Ei sitä tiedä, mitä piristeitä ne vetää tuolla liikenteessä, kun hermot ei kestä edes yhtä väsynyttä raksajätkää. Pitäkää puolianne, älkääkä antako kenenkään hyppiä silmille!
Veijo 48
Uskoisinkohan tästä novellista nyt ihan kaikkea?
Enpä taida.
Toki, Veijo on taitava kirjoittaja ja kielellisesti lahjakas mies.
Ja osaltaan kyllä ihan oikeassakin ja oikealla asialla, nimittäin kaikenlaisia inhottavia tapauksia - joskaan ei juuri omalle itselleni sattuneita vaan pikemminkin nuorisolle - on tässä hyvin vähäiselläkin joukkoliikenteen käyttökokemuksella, ja vieläpä eri kaupungissakin kuin Veijo, joutunut näkemään, nimittäin aina kun oma auto on ollut korjaamolla operoitavana niin etten ole päässyt itse ajamaan omaa moottorikulkupeliäni.
Eräänkin kerran n. 35-40 -vuotias kantasuomalainen naiskuljettaja nipotti nuorelle koulutytölle (varmaankin vielä ihan peruskouluikäiselle n. 14-15 -vuotiaalle) avatusta energia-Monster -juomatölkistä ja ja määräsi joko juoman hylättäväksi torille tai olemaan tulematta onnikan kyytiin: en ymmärrä alkuunkaan tällaista sääntöä tai määräystä: ihan hyvä jos on näitä Veijoja ja muita jotka pistävät hanttiin kaikelle mielivallalle, joskaan asiat eivät saisi alunperinkään edetä noin pitkälle, ja jonka lisäksi siis on EHKÄ - pikkuisen aiheellista - epäillä Veijon hieman värittävän kertomustaan.
Nämäkin kaikki yllä nähdyt kertomukset ja kokemukset ovat kuitenkin hyvää materiaalia yksityisauton käyttämisen puolesta: ei kiitos joukkoliikenteelle eikä vihreälle siirtymälle - palakoon oman auton bensa niin kauan kuin maailma pyörii radallaan ja on olemassa ihmissivilisaatioita.
Jamppa Perussälli yli 50 v
(kuikelo narukäsi joka ei pärjäisi Veijolle tappelussa ja
joka ei myöskään latele katteetomia uhkauksia
joita ei kuitenkaan pystyisi lunastamaan)
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan nyt, mä kerron teille, mitä tapahtuu, kun joku elämäänsä kyllästynyt pikkunero luulee voivansa hyppiä rehellisen suomalaisen työmiehen silmille.
Mä olin vetänyt raksalla sellaisen kellon ympäri -vuoron, että heikompaa hirvittäisi. Selkä oli jumissa, kourat täynnä laastipölyä ja turvakengät painoivat tonnin. Olin aivan poikki, ja ainoa haave oli päästä kotiin saunomaan. Astun bussiin, lyön kortin lukijaan ja otan repusta evästölkin, sellaista kylmää urheilujuomaa, että saan vähän elektrolyyttejä takaisin tähän kroppaan, joka on vuodattanut verta ja hikeä tämän maan rakentamiseen.
Eiköhän sieltä ratin takaa ala kuulua sellaista ylimielistä rääkymistä, että alta pois! Joku parikymppinen finninaama, joka ei ole eläessään nostanut mitään kynää raskaampaa, alkaa huutaa mulle mikrofoniin: ”Hei sinä siellä takana, eväiden syönti ja juominen on kielletty, painu ulos sieltä matkatavaroiden kanssa!”
Mä katson sitä jätkää ja sanon rauhallisella, mutta sellaisella matalalla betonimyllyn äänellä, että: ”Kuule poika, mä olen valanut tänään enemmän betonia kuin sä olet nähnyt eläessäsi. Mä juon tämän nyt, ja sä keskityt pitämään sen rinkelisi suorassa.”
Tämähän tietysti nousee sieltä penkistään uhoamaan. Se luuli kai, että sieltä tulee joku pelokas toimistorotta, jota voi pompottaa. Se lyö bussin parkkiin, nousee seisomaan ja huutaa, että ”Nyt sä lähdet täältä tai mä haen sut!”
Mä tiputin mun työkassini lattialle niin, että pamahti. Nousin koko mun satakiloisen ruhoni voimalla ylös, levitin kädet ja sanoin: ”No tule hakemaan! Ota samalla firman vakuutuskortti esiin, koska jos sä otat askeleenkin tähän suuntaan, mä teen susta kerta laakista täytetyn eläimen. Onko sulla varamiestä valmiina, vai jääkö tämä dösä tähän pysäkille odottamaan, kun sut kannetaan lanssiin?”
Mä katsoin sitä suoraan silmiin, ja jätkä näki heti, että meikäläisen edessä ei seistä sekuntiakaan. Mä olen se kaveri, joka syö tuollaisia klopteja aamupalaksi. Äijän naama valahti aivan harmaaksi, huulet alkoi vapista ja se alkoi änkyttää jotain sääntökirjoista. Koko bussi – etupenkin mummot ja koululaiset katsoi sitä ja alkoi nauraa. Yksi papparainen huusi sieltä, että ”Anna sille isän kädestä, jos ei työnteko maistu!”
Kuski kääntyi vauhdilla ympäri, hyppäsi takaisin penkkiinsä ja painoi kaasua niin, että renkaat ulvoi. Se oli niin hysteerisessä tilassa ja pelon vallassa, että loppumatkan se ajoi kuin olisi ollut poliisit perässä. Ei kuulunut enää mitään uhoa. Se sai huonosta asiakaspalvelusta ja pätemisen tarpeestaan sellaisen oppitunnin, jota ei millään kurssilla opeteta.
Mä tein siitä valituksen heti kun pääsin kotiin. Ja mä takaan, että seuraavan kerran kun astun siihen bussiin, mä kysyn siltä, onko pissa jo kuivunut housuista vai pitääkö meidän käydä uudestaan nukkumatin jutilla.
Älkää alistuko kiusaamiselle, te teette rehellistä työtä! Kamerat päälle vain, jos nuo sekopäät alkaa riehua. Ei sitä tiedä, mitä piristeitä ne vetää tuolla liikenteessä, kun hermot ei kestä edes yhtä väsynyttä raksajätkää. Pitäkää puolianne, älkääkä antako kenenkään hyppiä silmille!
Veijo 48
Nousiko muut matkustajat seisten hurraamaan ja taputtivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan nyt, mä kerron teille, mitä tapahtuu, kun joku elämäänsä kyllästynyt pikkunero luulee voivansa hyppiä rehellisen suomalaisen työmiehen silmille.
Mä olin vetänyt raksalla sellaisen kellon ympäri -vuoron, että heikompaa hirvittäisi. Selkä oli jumissa, kourat täynnä laastipölyä ja turvakengät painoivat tonnin. Olin aivan poikki, ja ainoa haave oli päästä kotiin saunomaan. Astun bussiin, lyön kortin lukijaan ja otan repusta evästölkin, sellaista kylmää urheilujuomaa, että saan vähän elektrolyyttejä takaisin tähän kroppaan, joka on vuodattanut verta ja hikeä tämän maan rakentamiseen.
Eiköhän sieltä ratin takaa ala kuulua sellaista ylimielistä rääkymistä, että alta pois! Joku parikymppinen finninaama, joka ei ole eläessään nostanut mitään kynää raskaampaa, alkaa huutaa mulle mikrofoniin: ”Hei sinä siellä takana, eväiden syönti ja juominen on kielletty, painu ulos sieltä matkatavaroiden kanssa!”
Mä katson sitä jätkää ja sanon rauhallisella, mutta sellaisella matalalla betonimyllyn äänellä, että: ”Kuule poika, mä olen valanut tänään enemmän betonia kuin sä olet nähnyt eläessäsi. Mä juon tämän nyt, ja sä keskityt pitämään sen rinkelisi suorassa.”
Tämähän tietysti nousee sieltä penkistään uhoamaan. Se luuli kai, että sieltä tulee joku pelokas toimistorotta, jota voi pompottaa. Se lyö bussin parkkiin, nousee seisomaan ja huutaa, että ”Nyt sä lähdet täältä tai mä haen sut!”
Mä tiputin mun työkassini lattialle niin, että pamahti. Nousin koko mun satakiloisen ruhoni voimalla ylös, levitin kädet ja sanoin: ”No tule hakemaan! Ota samalla firman vakuutuskortti esiin, koska jos sä otat askeleenkin tähän suuntaan, mä teen susta kerta laakista täytetyn eläimen. Onko sulla varamiestä valmiina, vai jääkö tämä dösä tähän pysäkille odottamaan, kun sut kannetaan lanssiin?”
Mä katsoin sitä suoraan silmiin, ja jätkä näki heti, että meikäläisen edessä ei seistä sekuntiakaan. Mä olen se kaveri, joka syö tuollaisia klopteja aamupalaksi. Äijän naama valahti aivan harmaaksi, huulet alkoi vapista ja se alkoi änkyttää jotain sääntökirjoista. Koko bussi – etupenkin mummot ja koululaiset katsoi sitä ja alkoi nauraa. Yksi papparainen huusi sieltä, että ”Anna sille isän kädestä, jos ei työnteko maistu!”
Kuski kääntyi vauhdilla ympäri, hyppäsi takaisin penkkiinsä ja painoi kaasua niin, että renkaat ulvoi. Se oli niin hysteerisessä tilassa ja pelon vallassa, että loppumatkan se ajoi kuin olisi ollut poliisit perässä. Ei kuulunut enää mitään uhoa. Se sai huonosta asiakaspalvelusta ja pätemisen tarpeestaan sellaisen oppitunnin, jota ei millään kurssilla opeteta.
Mä tein siitä valituksen heti kun pääsin kotiin. Ja mä takaan, että seuraavan kerran kun astun siihen bussiin, mä kysyn siltä, onko pissa jo kuivunut housuista vai pitääkö meidän käydä uudestaan nukkumatin jutilla.
Älkää alistuko kiusaamiselle, te teette rehellistä työtä! Kamerat päälle vain, jos nuo sekopäät alkaa riehua. Ei sitä tiedä, mitä piristeitä ne vetää tuolla liikenteessä, kun hermot ei kestä edes yhtä väsynyttä raksajätkää. Pitäkää puolianne, älkääkä antako kenenkään hyppiä silmille!
Veijo 48
Yötä myöten on valettu betonia ja sun kädet on laastissa? Tiedoksi, Veijo, valuhommissa ei käytetä laastia.
Eli totuus lienee että muut ovat siis valaneet siltaa ja sä olet samaan aikaan kittaillut pikkukoloja samalla työmaalla ja seurannut valua katseellasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan nyt, mä kerron teille, mitä tapahtuu, kun joku elämäänsä kyllästynyt pikkunero luulee voivansa hyppiä rehellisen suomalaisen työmiehen silmille.
Mä olin vetänyt raksalla sellaisen kellon ympäri -vuoron, että heikompaa hirvittäisi. Selkä oli jumissa, kourat täynnä laastipölyä ja turvakengät painoivat tonnin. Olin aivan poikki, ja ainoa haave oli päästä kotiin saunomaan. Astun bussiin, lyön kortin lukijaan ja otan repusta evästölkin, sellaista kylmää urheilujuomaa, että saan vähän elektrolyyttejä takaisin tähän kroppaan, joka on vuodattanut verta ja hikeä tämän maan rakentamiseen.
Eiköhän sieltä ratin takaa ala kuulua sellaista ylimielistä rääkymistä, että alta pois! Joku parikymppinen finninaama, joka ei ole eläessään nostanut mitään kynää raskaampaa, alkaa huutaa mulle mikrofoniin: ”Hei sinä siellä takana, eväiden syönti ja juominen on kielletty, painu ulos sieltä matkatavaroiden kanssa!”
Mä katson sitä jätkää ja sanon rauhallisella, mutta sellaisella matalalla betonimyllyn äänellä, että: ”Kuule poika, mä olen valanut tänään enemmän betonia kuin sä olet nähnyt eläessäsi. Mä juon tämän nyt, ja sä keskityt pitämään sen rinkelisi suorassa.”
Tämähän tietysti nousee sieltä penkistään uhoamaan. Se luuli kai, että sieltä tulee joku pelokas toimistorotta, jota voi pompottaa. Se lyö bussin parkkiin, nousee seisomaan ja huutaa, että ”Nyt sä lähdet täältä tai mä haen sut!”
Mä tiputin mun työkassini lattialle niin, että pamahti. Nousin koko mun satakiloisen ruhoni voimalla ylös, levitin kädet ja sanoin: ”No tule hakemaan! Ota samalla firman vakuutuskortti esiin, koska jos sä otat askeleenkin tähän suuntaan, mä teen susta kerta laakista täytetyn eläimen. Onko sulla varamiestä valmiina, vai jääkö tämä dösä tähän pysäkille odottamaan, kun sut kannetaan lanssiin?”
Mä katsoin sitä suoraan silmiin, ja jätkä näki heti, että meikäläisen edessä ei seistä sekuntiakaan. Mä olen se kaveri, joka syö tuollaisia klopteja aamupalaksi. Äijän naama valahti aivan harmaaksi, huulet alkoi vapista ja se alkoi änkyttää jotain sääntökirjoista. Koko bussi – etupenkin mummot ja koululaiset katsoi sitä ja alkoi nauraa. Yksi papparainen huusi sieltä, että ”Anna sille isän kädestä, jos ei työnteko maistu!”
Kuski kääntyi vauhdilla ympäri, hyppäsi takaisin penkkiinsä ja painoi kaasua niin, että renkaat ulvoi. Se oli niin hysteerisessä tilassa ja pelon vallassa, että loppumatkan se ajoi kuin olisi ollut poliisit perässä. Ei kuulunut enää mitään uhoa. Se sai huonosta asiakaspalvelusta ja pätemisen tarpeestaan sellaisen oppitunnin, jota ei millään kurssilla opeteta.
Mä tein siitä valituksen heti kun pääsin kotiin. Ja mä takaan, että seuraavan kerran kun astun siihen bussiin, mä kysyn siltä, onko pissa jo kuivunut housuista vai pitääkö meidän käydä uudestaan nukkumatin jutilla.
Älkää alistuko kiusaamiselle, te teette rehellistä työtä! Kamerat päälle vain, jos nuo sekopäät alkaa riehua. Ei sitä tiedä, mitä piristeitä ne vetää tuolla liikenteessä, kun hermot ei kestä edes yhtä väsynyttä raksajätkää. Pitäkää puolianne, älkääkä antako kenenkään hyppiä silmille!
Veijo 48
Uskoisinkohan tästä novellista nyt ihan kaikkea?
Enpä taida.
Toki, Veijo on taitava kirjoittaja ja kielellisesti lahjakas mies.
Ja osaltaan kyllä ihan oikeassakin ja oikealla asialla, nimittäin kaikenlaisia inhottavia tapauksia - joskaan ei juuri omalle itselleni sattuneita vaan pikemminkin nuorisolle - on tässä hyvin vähäiselläkin joukkoliikenteen käyttökokemuksella, ja vieläpä eri kaupungissakin kuin Veijo, joutunut näkemään, nimittäin aina kun oma auto on ollut korjaamolla operoitavana niin etten ole päässyt itse ajamaan omaa moottorikulkupeliäni.
Eräänkin kerran n. 35-40 -vuotias kantasuomalainen naiskuljettaja nipotti nuorelle koulutytölle (varmaankin vielä ihan peruskouluikäiselle n. 14-15 -vuotiaalle) avatusta energia-Monster -juomatölkistä ja ja määräsi joko juoman hylättäväksi torille tai olemaan tulematta onnikan kyytiin: en ymmärrä alkuunkaan tällaista sääntöä tai määräystä: ihan hyvä jos on näitä Veijoja ja muita jotka pistävät hanttiin kaikelle mielivallalle, joskaan asiat eivät saisi alunperinkään edetä noin pitkälle, ja jonka lisäksi siis on EHKÄ - pikkuisen aiheellista - epäillä Veijon hieman värittävän kertomustaan.
Nämäkin kaikki yllä nähdyt kertomukset ja kokemukset ovat kuitenkin hyvää materiaalia yksityisauton käyttämisen puolesta: ei kiitos joukkoliikenteelle eikä vihreälle siirtymälle - palakoon oman auton bensa niin kauan kuin maailma pyörii radallaan ja on olemassa ihmissivilisaatioita.
Jamppa Perussälli yli 50 v
(kuikelo narukäsi joka ei pärjäisi Veijolle tappelussa ja
joka ei myöskään latele katteetomia uhkauksia
joita ei kuitenkaan pystyisi lunastamaan)
Nii. Tää Veijo on kansanmies ja edustaa selvää maalaisjärkeä. Ne kuskit voisi käyttää sen vähäisen energia ihan asiaan, eikä aloittaa sotaa lasten energiajuomatölkeistä. Ihan joutavaa energian haaskausta ja siinä aamusta tai töiden jälkeen monella on väsynyt ja stressaantunut olo töiden jälkeen muutenkin, niin aika pienellä metelillä olisi mahdollista hoitaa koti- tai työmatkat.
Sekin on erikoista että kuskit mussuttaa kaikesta pienestä, mutta jos on roadman joukko kuuntelemassa kovaan ääneen musiikkia ja häiritsee matkustajia, niin ei uskalletakaan sanoa mitään häiriköille. Se on niin valikoivaa. Valitaan pieni tyttö tai teini-ikäisen näköinen mies , joka torkkuu töistä kotiin sen 30min. Ei keneltäkään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan nyt, mä kerron teille, mitä tapahtuu, kun joku elämäänsä kyllästynyt pikkunero luulee voivansa hyppiä rehellisen suomalaisen työmiehen silmille.
Mä olin vetänyt raksalla sellaisen kellon ympäri -vuoron, että heikompaa hirvittäisi. Selkä oli jumissa, kourat täynnä laastipölyä ja turvakengät painoivat tonnin. Olin aivan poikki, ja ainoa haave oli päästä kotiin saunomaan. Astun bussiin, lyön kortin lukijaan ja otan repusta evästölkin, sellaista kylmää urheilujuomaa, että saan vähän elektrolyyttejä takaisin tähän kroppaan, joka on vuodattanut verta ja hikeä tämän maan rakentamiseen.
Eiköhän sieltä ratin takaa ala kuulua sellaista ylimielistä rääkymistä, että alta pois! Joku parikymppinen finninaama, joka ei ole eläessään nostanut mitään kynää raskaampaa, alkaa huutaa mulle mikrofoniin: ”Hei sinä siellä takana, eväiden syönti ja juominen on kielletty, painu ulos sieltä matkatavaroiden kanssa!”
Mä katson sitä jätkää ja sanon rauhallisella, mutta sellaisella matalalla betonimyllyn äänellä, että: ”Kuule poika, mä olen valanut tänään enemmän betonia kuin sä olet nähnyt eläessäsi. Mä juon tämän nyt, ja sä keskityt pitämään sen rinkelisi suorassa.”
Tämähän tietysti nousee sieltä penkistään uhoamaan. Se luuli kai, että sieltä tulee joku pelokas toimistorotta, jota voi pompottaa. Se lyö bussin parkkiin, nousee seisomaan ja huutaa, että ”Nyt sä lähdet täältä tai mä haen sut!”
Mä tiputin mun työkassini lattialle niin, että pamahti. Nousin koko mun satakiloisen ruhoni voimalla ylös, levitin kädet ja sanoin: ”No tule hakemaan! Ota samalla firman vakuutuskortti esiin, koska jos sä otat askeleenkin tähän suuntaan, mä teen susta kerta laakista täytetyn eläimen. Onko sulla varamiestä valmiina, vai jääkö tämä dösä tähän pysäkille odottamaan, kun sut kannetaan lanssiin?”
Mä katsoin sitä suoraan silmiin, ja jätkä näki heti, että meikäläisen edessä ei seistä sekuntiakaan. Mä olen se kaveri, joka syö tuollaisia klopteja aamupalaksi. Äijän naama valahti aivan harmaaksi, huulet alkoi vapista ja se alkoi änkyttää jotain sääntökirjoista. Koko bussi – etupenkin mummot ja koululaiset katsoi sitä ja alkoi nauraa. Yksi papparainen huusi sieltä, että ”Anna sille isän kädestä, jos ei työnteko maistu!”
Kuski kääntyi vauhdilla ympäri, hyppäsi takaisin penkkiinsä ja painoi kaasua niin, että renkaat ulvoi. Se oli niin hysteerisessä tilassa ja pelon vallassa, että loppumatkan se ajoi kuin olisi ollut poliisit perässä. Ei kuulunut enää mitään uhoa. Se sai huonosta asiakaspalvelusta ja pätemisen tarpeestaan sellaisen oppitunnin, jota ei millään kurssilla opeteta.
Mä tein siitä valituksen heti kun pääsin kotiin. Ja mä takaan, että seuraavan kerran kun astun siihen bussiin, mä kysyn siltä, onko pissa jo kuivunut housuista vai pitääkö meidän käydä uudestaan nukkumatin jutilla.
Älkää alistuko kiusaamiselle, te teette rehellistä työtä! Kamerat päälle vain, jos nuo sekopäät alkaa riehua. Ei sitä tiedä, mitä piristeitä ne vetää tuolla liikenteessä, kun hermot ei kestä edes yhtä väsynyttä raksajätkää. Pitäkää puolianne, älkääkä antako kenenkään hyppiä silmille!
Veijo 48
Nousiko muut matkustajat seisten hurraamaan ja taputtivat?
Uskon että tämä veijo on se tik tokista tuttu potkunyrkkeilevä isäntä joka vetelee kierrepotkuja pihakoivuun, kun vaimo kannustaa vierellä viskin korventamalla äänellään. Koira aina kuulostaa provosoituvan niistä mäiskeistä mitkä pihakoivun ympärille kiedotusta kusisesta patjasta lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan nyt, mä kerron teille, mitä tapahtuu, kun joku elämäänsä kyllästynyt pikkunero luulee voivansa hyppiä rehellisen suomalaisen työmiehen silmille.
Mä olin vetänyt raksalla sellaisen kellon ympäri -vuoron, että heikompaa hirvittäisi. Selkä oli jumissa, kourat täynnä laastipölyä ja turvakengät painoivat tonnin. Olin aivan poikki, ja ainoa haave oli päästä kotiin saunomaan. Astun bussiin, lyön kortin lukijaan ja otan repusta evästölkin, sellaista kylmää urheilujuomaa, että saan vähän elektrolyyttejä takaisin tähän kroppaan, joka on vuodattanut verta ja hikeä tämän maan rakentamiseen.
Eiköhän sieltä ratin takaa ala kuulua sellaista ylimielistä rääkymistä, että alta pois! Joku parikymppinen finninaama, joka ei ole eläessään nostanut mitään kynää raskaampaa, alkaa huutaa mulle mikrofoniin: ”Hei sinä siellä takana, eväiden syönti ja juominen on kielletty, painu ulos sieltä matkatavaroiden kanssa!”
Mä katson sitä jätkää ja sanon rauhallisella, mutta sellaisella matalalla betonimyllyn äänellä, että: ”Kuule poika, mä olen valanut tänään enemmän betonia kuin sä olet nähnyt eläessäsi. Mä juon tämän nyt, ja sä keskityt pitämään sen rinkelisi suorassa.”
Tämähän tietysti nousee sieltä penkistään uhoamaan. Se luuli kai, että sieltä tulee joku pelokas toimistorotta, jota voi pompottaa. Se lyö bussin parkkiin, nousee seisomaan ja huutaa, että ”Nyt sä lähdet täältä tai mä haen sut!”
Mä tiputin mun työkassini lattialle niin, että pamahti. Nousin koko mun satakiloisen ruhoni voimalla ylös, levitin kädet ja sanoin: ”No tule hakemaan! Ota samalla firman vakuutuskortti esiin, koska jos sä otat askeleenkin tähän suuntaan, mä teen susta kerta laakista täytetyn eläimen. Onko sulla varamiestä valmiina, vai jääkö tämä dösä tähän pysäkille odottamaan, kun sut kannetaan lanssiin?”
Mä katsoin sitä suoraan silmiin, ja jätkä näki heti, että meikäläisen edessä ei seistä sekuntiakaan. Mä olen se kaveri, joka syö tuollaisia klopteja aamupalaksi. Äijän naama valahti aivan harmaaksi, huulet alkoi vapista ja se alkoi änkyttää jotain sääntökirjoista. Koko bussi – etupenkin mummot ja koululaiset katsoi sitä ja alkoi nauraa. Yksi papparainen huusi sieltä, että ”Anna sille isän kädestä, jos ei työnteko maistu!”
Kuski kääntyi vauhdilla ympäri, hyppäsi takaisin penkkiinsä ja painoi kaasua niin, että renkaat ulvoi. Se oli niin hysteerisessä tilassa ja pelon vallassa, että loppumatkan se ajoi kuin olisi ollut poliisit perässä. Ei kuulunut enää mitään uhoa. Se sai huonosta asiakaspalvelusta ja pätemisen tarpeestaan sellaisen oppitunnin, jota ei millään kurssilla opeteta.
Mä tein siitä valituksen heti kun pääsin kotiin. Ja mä takaan, että seuraavan kerran kun astun siihen bussiin, mä kysyn siltä, onko pissa jo kuivunut housuista vai pitääkö meidän käydä uudestaan nukkumatin jutilla.
Älkää alistuko kiusaamiselle, te teette rehellistä työtä! Kamerat päälle vain, jos nuo sekopäät alkaa riehua. Ei sitä tiedä, mitä piristeitä ne vetää tuolla liikenteessä, kun hermot ei kestä edes yhtä väsynyttä raksajätkää. Pitäkää puolianne, älkääkä antako kenenkään hyppiä silmille!
Veijo 48
Yötä myöten on valettu betonia ja sun kädet on laastissa? Tiedoksi, Veijo, valuhommissa ei käytetä laastia.
Eli totuus lienee että muut ovat siis valaneet siltaa ja sä olet samaan aikaan kittaillut pikkukoloja samalla työmaalla ja seurannut valua katseellasi?
Suomessa saat kritisoida miestä vain jos olet itse häntä vanhempi. Muuten pidetään suu supussa ja kunnioitetaan vanhempia. Se on maan tapa. Jos jokainen alkaisi muita oikomaan, niin maailman järjestys menisi sekaisin. Pidetään kunnioitus vanhempia kohtaan, niin maailma säilyy ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan nyt, mä kerron teille, mitä tapahtuu, kun joku elämäänsä kyllästynyt pikkunero luulee voivansa hyppiä rehellisen suomalaisen työmiehen silmille.
Mä olin vetänyt raksalla sellaisen kellon ympäri -vuoron, että heikompaa hirvittäisi. Selkä oli jumissa, kourat täynnä laastipölyä ja turvakengät painoivat tonnin. Olin aivan poikki, ja ainoa haave oli päästä kotiin saunomaan. Astun bussiin, lyön kortin lukijaan ja otan repusta evästölkin, sellaista kylmää urheilujuomaa, että saan vähän elektrolyyttejä takaisin tähän kroppaan, joka on vuodattanut verta ja hikeä tämän maan rakentamiseen.
Eiköhän sieltä ratin takaa ala kuulua sellaista ylimielistä rääkymistä, että alta pois! Joku parikymppinen finninaama, joka ei ole eläessään nostanut mitään kynää raskaampaa, alkaa huutaa mulle mikrofoniin: ”Hei sinä siellä takana, eväiden syönti ja juominen on kielletty, painu ulos sieltä matkatavaroiden kanssa!”
Mä katson sitä jätkää ja sanon rauhallisella, mutta sellaisella matalalla betonimyllyn äänellä, että: ”Kuule poika, mä olen valanut tänään enemmän betonia kuin sä olet nähnyt eläessäsi. Mä juon tämän nyt, ja sä keskityt pitämään sen rinkelisi suorassa.”
Tämähän tietysti nousee sieltä penkistään uhoamaan. Se luuli kai, että sieltä tulee joku pelokas toimistorotta, jota voi pompottaa. Se lyö bussin parkkiin, nousee seisomaan ja huutaa, että ”Nyt sä lähdet täältä tai mä haen sut!”
Mä tiputin mun työkassini lattialle niin, että pamahti. Nousin koko mun satakiloisen ruhoni voimalla ylös, levitin kädet ja sanoin: ”No tule hakemaan! Ota samalla firman vakuutuskortti esiin, koska jos sä otat askeleenkin tähän suuntaan, mä teen susta kerta laakista täytetyn eläimen. Onko sulla varamiestä valmiina, vai jääkö tämä dösä tähän pysäkille odottamaan, kun sut kannetaan lanssiin?”
Mä katsoin sitä suoraan silmiin, ja jätkä näki heti, että meikäläisen edessä ei seistä sekuntiakaan. Mä olen se kaveri, joka syö tuollaisia klopteja aamupalaksi. Äijän naama valahti aivan harmaaksi, huulet alkoi vapista ja se alkoi änkyttää jotain sääntökirjoista. Koko bussi – etupenkin mummot ja koululaiset katsoi sitä ja alkoi nauraa. Yksi papparainen huusi sieltä, että ”Anna sille isän kädestä, jos ei työnteko maistu!”
Kuski kääntyi vauhdilla ympäri, hyppäsi takaisin penkkiinsä ja painoi kaasua niin, että renkaat ulvoi. Se oli niin hysteerisessä tilassa ja pelon vallassa, että loppumatkan se ajoi kuin olisi ollut poliisit perässä. Ei kuulunut enää mitään uhoa. Se sai huonosta asiakaspalvelusta ja pätemisen tarpeestaan sellaisen oppitunnin, jota ei millään kurssilla opeteta.
Mä tein siitä valituksen heti kun pääsin kotiin. Ja mä takaan, että seuraavan kerran kun astun siihen bussiin, mä kysyn siltä, onko pissa jo kuivunut housuista vai pitääkö meidän käydä uudestaan nukkumatin jutilla.
Älkää alistuko kiusaamiselle, te teette rehellistä työtä! Kamerat päälle vain, jos nuo sekopäät alkaa riehua. Ei sitä tiedä, mitä piristeitä ne vetää tuolla liikenteessä, kun hermot ei kestä edes yhtä väsynyttä raksajätkää. Pitäkää puolianne, älkääkä antako kenenkään hyppiä silmille!
Veijo 48
Nousiko muut matkustajat seisten hurraamaan ja taputtivat?
Kyllä näin kävi, ja nuoremmat naishenkilöt alkoivat riisumaan pikkuhousujaa ja tekemään lähempää tuttavuutta tällaiseen alfaurokseen.
Sen vajaan tunnin aikana polkaisin paksuksi varmaan toistakymmentä herkkupersettä. Säälistä panin myös sitä hintahtavaa bussikuskiakin.
Oleellinen ero on siinä, kirosiko nappula vai haistattiko v*tut. Pelkkä kiroilu olisi vähän lievempi juttu, mutta epäilen että lapsi haistatteli kuskille ja lapsen äänenkäyttökin taisi olla normaalia voimakkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Oleellinen ero on siinä, kirosiko nappula vai haistattiko v*tut. Pelkkä kiroilu olisi vähän lievempi juttu, mutta epäilen että lapsi haistatteli kuskille ja lapsen äänenkäyttökin taisi olla normaalia voimakkaampaa.
Itse ajattelin ihan samaa.
Lapsi kun oli saanut vihervasemmistolaisen kasvatuksen, nimitteli bussikuskia porvariksi ja yritti siinä samalla "verottaa" kuskin takataskusta lompakon.
Lisäksi lapsi oli kotona aamupalaksi vetänyt äitinsä kanssa varvit ja sen jälkeen litran kiljua.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut bussikuskit ovat todella kireitä eivätkä yhtään ymmärrä, jos joku on syystä tai toisesta hidas. Mutta vikaa on bussifirmoisssakin, jotka laativat liian tiukat aikataulut, joiden mukaan pitäisi ajaa vuoden ympäri, säässä kuin säässä.
Jotkut bussi kuskit on kireitä kun joku hidastelee ja muut asiakkaat kitisee kun on sekunnin myöhässä. Mene bussiin ja katsele siellä ympärillesi ja mieti kestäisikö sinun pää päivästä toiseen samaa, varsinkin kun siellä on joku juoppo tai pari tarpeet housuissa, siihen se itsekseen mölisevä narkki.
Snowflake