Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa asua usean tunnin päässä aikuisista lapsista
05.09.2026 |
Kun lapset muuttivat omilleen, meiltä oli matkaa toisen luo 150km ja toisen luo 200 km. Lähempänä asuva muutti, ja nyt hänen luokseen on 300km. Eli ajamalla toisen luokse menee melkein 2,5 tuntia ja toisen luo yli 3 tuntia.
Ja harmittaa tosi paljon, ettei voi tuosta vaan poiketa heillä, tai he meillä. Vaatii vapaapäivän ja mielellään kaksikin.
No, asiallehan ei oikein mitään voi, koska vaikka muuttaisimme lähemmäs, he voivat muuttaa työn tai opintojen perässä 😀
Välimme ovat läheiset ja viestitellään tai soitellaan melkein viikoittain, napanuorakin on katkennut ja saavat elää omaa elämäänsä, mutta silti harmittaa. Olisi niin mukavaa, heidänkin mielestään, kun voisivat vaan poiketa kahvilla, tulla mukaan sienimetsään jne. Onko joku samassa tilanteessa?
Kommentit (22)
Tunnin junamatkan päässä onneksi. Käyvät aika usein meillä. Aina vähän ikävä, ei sille mitään voi. Kotikaupungissamme ei ole korkeakouluja, joten nuoret muuttavat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1,5 km välimatkaa, ja yllättävän harvoin nähdään, äiti tänne välillä tunkee vaikkei sitä jaksais.
tuohan 300km ajaminen edestakaisin on kuin yksi kullinluikaus.
Ei kai tuo nykyään kovin harvinaista ole, varsinkaan isompien kaupunkien ulkopuolella asuville vanhemmille? Mun vanhempieni välimatkat aikuisiin lapsiin ovat 400, 600 ja 3000 km; mun mieheni vanhemmilla vastaavasti 300, 400 ja 450 km. Nähdään, kun voidaan, mutta eipä tosiaan piipahdella mihinkään. Tosin mun vanhempani ovat sitä sorttia, että jokin 500 km sinne tai tänne ei ole matka eikä mikään, kyllä sen päiväreissuna käväisee :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lyhyt välimatka. Mun esikoinen muuti 600km päähän opintojen perässä. Nyt asuu ulkomailla, mutta nykyään mummoilen paljon heidän luonaan, kun on pieniä lapsia ja isä ilmailualalla.
Asun Helsingissä, samoin kuin aikuiset lapseni, joten ei ole mitään välimatkaongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö asuu 360 km päässä. Mietin juuri tässä samaa, että olisi mukava kun asuisi lähempänä. Voisi nähdä useammin, piipahtaa vaikka kahvilla. Nyt pitää aina jomman kumman lähteä yökuntiin. Mutta lohduttaudun sillä, että saattaisi asua vielä kauempana, ulkomailla jossakin.
Minulla 9300 km toisen lapsen luo. Asunut siellä jo neljä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostat ap hyvän auton, niin tuollaiset matkat on vain kivoja rentoutumishetkiä. Isolla autolla ajopäivä ei ole niin rasittava.
Mä asun Australiassa, vanhemmat Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostat ap hyvän auton, niin tuollaiset matkat on vain kivoja rentoutumishetkiä. Isolla autolla ajopäivä ei ole niin rasittava.
Ei kaikille ole. Esim. minä en voi ajaa autoa, kuin hyvin lyhyitä matkoja. Ihan sama, millainen auto.
Mun ainoa lapseni muutti ulkomaille yli 10 vuotta sitten ja käy perheineen Suomessa vain pari kertaa vuodessa. Se masentaa mieltäni vuodesta toiseen paljon, kun en saa hoitaa hänen lapsiaan 'livenä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin opiskelujen jälkeen elämän vakiinnuttua takaisin kotiseudulle, mutta yllättäen vanhempani muuttivat sitten eläkeiässä 500 km päähän. Eivät tunne kyseiseltä seudulta ketään. Jokainen saa itse valita asuinpaikkansa, toki, mutta vähän kurjalta tuntui.
Muuta lähemmäksi niin voit joka päivä kyläillä.
Kyllä sen napanuoran voi hellävaraisesti katkaista. Some on keksitty.
En kestäisi joka päivä tavata vanhempiani tai lapsiani. Pitää olla oma kotirauha kaikilla.
700 km välimatkaa. Junakin on keksitty.
Mun lapset asuu lähes 1000 kilometrin päässä.
Onneksi on whatsup, snapchat sun muut.
Autolla tai junalla menee päivä suuntaansa, välillä lennetään.
Autossa toki kulkee sitten tavaraa, kun jälkikasvu toivoo kotipuolesta milloin mitäkin. Onko siellä autotallissa/varastossa/mun vanhassa huoneessa vielä se tai tuo tavara.
Ymmärrän, ettei nuoret jää tänne Lapin perukoille, olen itsekin käynyt kääntymässä etelän isossa kaupungissa ja ulkomaillakin.
Minulla 66 km, 265 km ja 375 km.