Koulussa v 1968

Opettajien auktoriteetti. Ehdottomasti.

Sen mukanaan tuoma hiljaisuus ja rauha työskennellä.

Ei olisi voinut kuvitellakaan, että kesken tunnin pitäisi päästä vessaan, kuten nykyisin. 

Kyllä me koulussa vessaan päästin kesken tunnin. Vessa oli ulkovessa, pihan poikki mentiin.  Pojilla ja tytöillä oma puoli. Siellä oli rakennuksessa iso vessa, raput ylös.  Aika harvoin siellä tunnilla käytiin. AP

Me käytiin itse hakemassa ruokalautaset keittolasta, se oli heti seinän takana.

Meillä oli kaksoisluokka. Musiikki ja voimistelu yhdessä. Opettaja joskus leipoi tai toi karkkeja ja antoi oppilaille jälkiruuaksi. Vauraat talot lahjoitti juureksia kouluun ja joidenkin perheessä kerättiin marjoja koululle. Melkein kaikki tuli itse kouluun. Vanhempien kyydillä ei kukaan ja muutama pitkämatkalainen taksilla.

Ruokalassa opettaja istui pöydän päässä ja vahti että kaikki ruoka syötiin. Lähtemään pääsi vasta kun ruoka oli syöty. Valion kolmiojuusto oli pahaa ja se piilotettiin taskuun.

Opettaja söi omassa asunnossaan kun oltiin välitunilla.  Ruokavälitunti oli puoli tuntia. Kaikki koulun opettajat asui koulurakennuksessa.  Kiusaamistakin oli mutta siitä sai arestia. Aina joku kanteli opettajiĺle. Pahoinpitelujä ja tappeluja ei ollut. 

Todistuksessa oli käytös numero aina kaikilla kymppi. Käytöksen alenemiseen oli aina vakava syy. Tupakointi Varkaus yms. Ja se ilmotettiin kotiin heti. 

Vierailija kirjoitti:

Opettajien auktoriteetti. Ehdottomasti.

Sen mukanaan tuoma hiljaisuus ja rauha työskennellä.

Ei olisi voinut kuvitellakaan, että kesken tunnin pitäisi päästä vessaan, kuten nykyisin. 

Olen ollut opettajana viimeksi noin  10 vuotta sitten. Ei silloin vielä ollut yhtenään vessassa ramppaamista edes pienillä alakoululaisilla. Ilmoitin kyllä oppilaille, että on käytävä terveydenhoitajan vastaanotolla, jos ei pysty olemaan tuntia ilman vessakäyntiä. Tosihädässä sai käydä, mutta ei niitä kertoja monta ollut.

Mitä on muuttunut 10 vuodessa?

Ei ollu ulkomaalaisia koulussa. Romaneja oli ja lahkolaisia. Ei niitä syrjitty. 

Vammaisiakin oli eikä ollu avustajia. Me luokkatoverit autettiin että tarjoiltiin ruuat ja sidottiin kengännauhoja. Opettaja kantoi luokkiin jos tarvi. Oltiin yhteisöllisiä eikä kirottu.

Vuonna 1968 opettajilla oli muodollinen auktoriteetti. Heihin suhtauduttiin melkein kuin armeijassa upseereihin. Lisäksi ne nurkka ja jälki-istunto sekä kotona odottava selkäsauna olivat todellisia pelotteita.

Nykyisin taas uskotaan positiivisuuteen, tuttavallisuuteen ja tunnetaitoihin. Rangaistuksia ei enää ole, tai ei ainakaan tuntuvia sellaisia.

Itse aloitin koulun 1969 eikä ollut mitään kynsien tarkastuksia, mutta aamunavaukset oli kyllä järjestäin hihhuliosastoa. Lauantain koulupäivät unohtui tolta listalta. 

En kaipaa niistä ajoista mitään, mutta kännykkäkieltoa kannatan.

Vierailija kirjoitti:

Ruokalassa opettaja istui pöydän päässä ja vahti että kaikki ruoka syötiin. Lähtemään pääsi vasta kun ruoka oli syöty. Valion kolmiojuusto oli pahaa ja se piilotettiin taskuun.

Pakkosyöttö on lasun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollu ulkomaalaisia koulussa. Romaneja oli ja lahkolaisia. Ei niitä syrjitty. 

Vammaisiakin oli eikä ollu avustajia. Me luokkatoverit autettiin että tarjoiltiin ruuat ja sidottiin kengännauhoja. Opettaja kantoi luokkiin jos tarvi. Oltiin yhteisöllisiä eikä kirottu.

Ei ollut kannettavassa kunnossa olevia vammaisia, he olivat laitoksissa. Älyllisesti kehitysvammaiset istuivat 3. luokalla siihen saakka, että täyttivät 16 ja oppivelvollisuus loppui.

Eri kouluissa oli eri käytännöt; mutta tuosta listalta kaipaisin sääntöjä ja sitä että niiden noudattamista valvottaisiin. 
Minun kouluaikana koulupäivä alkoi myös aamunavauksessa ja se oli aina uskonnollinen. Lähdimme kaikki luokista parijonossa koulun aulaan virsikirjojen kanssa. Aamunavauksen ajan seisottiin ja joskus siellä joku pyörtyikin. Jos myöhästyi koulusta piti jäädä oven ulkopuolelle odottamaan että aamunavaus oli ohi, sitten vasta pääsi sisään. Tuosta myöhästymisestä sai muistutuksen ja kolmesta muistutuksesta jälki-istuntoa.

Oppitunnilla oltiin hiljaa ja viittaamalla sai puheenvuoron. Kun puheenvuoron sai noustiin seisomaan ja asia esitettiin selkeästi. Vasta kun opettaja antoi luvan sai istua.

Meillä katsottiin kerran viikossa onko täitä ja muuten onko tarpeeksi puhdas, jos ei ollut opettaja lähetti pesemään kädet. Pesualtaassa oli luokan ulkopuolella.

Luokkaan valittiin kerran viikossa järjestäjä, joka huolehti luokan siisteydestä ja tuuletuksesta sekä haki opettajan tarvitsemia asioita varastosta, kansliasta tai opettajainhuoneessa. Järjestäjä piti myös yllä järjestystä jos opettaja oli pois. Jos joku luokassa puhui tai rikkoi muuta järjestystä järjestäjä kirjoitti nimet taululle. Myös silloin piti olla hiljaa kun opettaja ei ollut läsnä.

Välitunnit leikittiin ulkona. Pelattiin pelejä tai muuten liikuttiin.

Ruokailuun lähdettiin jonossa käsienpesun kautta ja se tapahtui ruokalassa pöytäkunnittain. Ruokalassa oli yhtä monta pitkää pöytää kuin oli luokkiakin. Jokaisella luokalla oli oma pöytänsä. Ruokaa jonotettiin keittäjiltä. Sitten mentiin järjestyksessä omaan pöytään. Jos ruokaa jäi yli, sitä sai hakea lisää niin monta kertaa kun halusi. Yleensä aika ei riittänyt tähän. Ruokailusta sai poistua itsenäisesti välitunnille. Jos ei ennättänyt syödä ruokatauon puitteissa ja välituntikin kului ruokailuun, sai suoraan jälki-istuntoa ja syömättä jäänyt ruoka piti syödä kylmänä jälki-istunnossa koulun jälkeen. Ruokailun tuli siis sujua ripeästi.

Jälki-istuntoa tuli monista asioista, tunnilla puhuminen/häiritseminen, läksyjen tekemättömyys, kiusaaminen, käskyjen noudattamatta jättäminen, jos ei kunnioittanut opettajaa (eli unohti tervehtiä kunnioittavasti, ei kiittänyt, ei kysynyt lupaa tehdä asioita jne.)

Jos koulussa kiroili välitön rangaistus oli suun peseminen saippualla. Pienistä rikkeistä päätyi nurkkaan (esim. toisen oppilaan häiritseminen tunnilla), jos tunnilla ei kuunnellut saattoi karttakeppi lävähtää pulpettiin tai opettaja saattoi heittää taulusienellä. Jos ei saanut sientä napattua oli sitten naama liidussa. Lupa piti kysyä liidun pesemiseen pois.

Kotiin oltiin yhteydessä hyvin harvoin, kun koulun oma kuri riitti. Näissä tapauksissa yleensä vanhemmat kutsuttiin koululle. Jos vanhemmat eivät tulleet opettaja meni lapsen kotiin katsomaan mikä on tilanne. Jos tilanne oli sellainen että vanhemmat laiminlöivät kasvatusvastuun, siitä seurasi lisätoimia. näitä lisätoimia ei koskaan tapahtunut omana kouluaikanani. Kaikki yrittivät hoitaa velvollisuutensa.

Jos joku oppilas ei pärjännyt, hän sai tukiopetusta. Jos hän ei sittenkään pärjännyt, hän jäi luokalleen ja kävi sitä luokkaa niin kauan että suoriutui. Ylemmillä luokilla oli yleensä 4-5 oppilasta, jotka olivat jääneet luokalleen ainakin kerran. Oppivelvollisuus jatkui 18 -vuotiaaksi ja sitten ei enää jätetty luokalle, mutta ei saanut päästötodistustakaan.

Kuri oli sotilaallinen ja mitään poikkeuksia ei tehty. Jos sairastui kouluun piti ilmoittaa ja joku luokan oppilaista kävi tuomassa läksyt kotiin, sairastuminen ei ollut tekosyy jättää läksyt tekemättä. 

Kyllä, ennen opetettiin käytöstavat paremmin jo lapsesta asti. Aloitin koulun 1966. 

60-luvun metodeilla saisi nykykouluihinkin kurin. Mutta niitä menetelmiä ei haluta käyttää. Mieluummin vaan siedetään huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Eri kouluissa oli eri käytännöt; mutta tuosta listalta kaipaisin sääntöjä ja sitä että niiden noudattamista valvottaisiin. 
Minun kouluaikana koulupäivä alkoi myös aamunavauksessa ja se oli aina uskonnollinen. Lähdimme kaikki luokista parijonossa koulun aulaan virsikirjojen kanssa. Aamunavauksen ajan seisottiin ja joskus siellä joku pyörtyikin. Jos myöhästyi koulusta piti jäädä oven ulkopuolelle odottamaan että aamunavaus oli ohi, sitten vasta pääsi sisään. Tuosta myöhästymisestä sai muistutuksen ja kolmesta muistutuksesta jälki-istuntoa.

Oppitunnilla oltiin hiljaa ja viittaamalla sai puheenvuoron. Kun puheenvuoron sai noustiin seisomaan ja asia esitettiin selkeästi. Vasta kun opettaja antoi luvan sai istua.

Meillä katsottiin kerran viikossa onko täitä ja muuten onko tarpeeksi puhdas, jos ei ollut opettaja lähetti pesemään kädet. Pesualtaassa oli luokan ulkopuolella.

Luokkaan valittiin kerran viikossa järjestäjä, joka huolehti luokan siisteydestä ja tuuletuksesta sekä haki opettajan tarvitsemia asioita varastosta, kansliasta tai opettajainhuoneessa. Järjestäjä piti myös yllä järjestystä jos opettaja oli pois. Jos joku luokassa puhui tai rikkoi muuta järjestystä järjestäjä kirjoitti nimet taululle. Myös silloin piti olla hiljaa kun opettaja ei ollut läsnä.

Välitunnit leikittiin ulkona. Pelattiin pelejä tai muuten liikuttiin.

Ruokailuun lähdettiin jonossa käsienpesun kautta ja se tapahtui ruokalassa pöytäkunnittain. Ruokalassa oli yhtä monta pitkää pöytää kuin oli luokkiakin. Jokaisella luokalla oli oma pöytänsä. Ruokaa jonotettiin keittäjiltä. Sitten mentiin järjestyksessä omaan pöytään. Jos ruokaa jäi yli, sitä sai hakea lisää niin monta kertaa kun halusi. Yleensä aika ei riittänyt tähän. Ruokailusta sai poistua itsenäisesti välitunnille. Jos ei ennättänyt syödä ruokatauon puitteissa ja välituntikin kului ruokailuun, sai suoraan jälki-istuntoa ja syömättä jäänyt ruoka piti syödä kylmänä jälki-istunnossa koulun jälkeen. Ruokailun tuli siis sujua ripeästi.

Jälki-istuntoa tuli monista asioista, tunnilla puhuminen/häiritseminen, läksyjen tekemättömyys, kiusaaminen, käskyjen noudattamatta jättäminen, jos ei kunnioittanut opettajaa (eli unohti tervehtiä kunnioittavasti, ei kiittänyt, ei kysynyt lupaa tehdä asioita jne.)

Jos koulussa kiroili välitön rangaistus oli suun peseminen saippualla. Pienistä rikkeistä päätyi nurkkaan (esim. toisen oppilaan häiritseminen tunnilla), jos tunnilla ei kuunnellut saattoi karttakeppi lävähtää pulpettiin tai opettaja saattoi heittää taulusienellä. Jos ei saanut sientä napattua oli sitten naama liidussa. Lupa piti kysyä liidun pesemiseen pois.

Kotiin oltiin yhteydessä hyvin harvoin, kun koulun oma kuri riitti. Näissä tapauksissa yleensä vanhemmat kutsuttiin koululle. Jos vanhemmat eivät tulleet opettaja meni lapsen kotiin katsomaan mikä on tilanne. Jos tilanne oli sellainen että vanhemmat laiminlöivät kasvatusvastuun, siitä seurasi lisätoimia. näitä lisätoimia ei koskaan tapahtunut omana kouluaikanani. Kaikki yrittivät hoitaa velvollisuutensa.

Jos joku oppilas ei pärjännyt, hän sai tukiopetusta. Jos hän ei sittenkään pärjännyt, hän jäi luokalleen ja kävi sitä luokkaa niin kauan että suoriutui. Ylemmillä luokilla oli yleensä 4-5 oppilasta, jotka olivat jääneet luokalleen ainakin kerran. Oppivelvollisuus jatkui 18 -vuotiaaksi ja sitten ei enää jätetty luokalle, mutta ei saanut päästötodistustakaan.

Kuri oli sotilaallinen ja mitään poikkeuksia ei tehty. Jos sairastui kouluun piti ilmoittaa ja joku luokan oppilaista kävi tuomassa läksyt kotiin, sairastuminen ei ollut tekosyy jättää läksyt tekemättä. 

Oppivelvollisuus ei varmaankaan jatkunut 18 vuotiaaksi? Monet menivät töihin jo suoraan kansalaiskoulusta tai keskikoulusta 15-vuotiaana. Kaverinikin samalta luokalta meni pankkiin töihin asiakaspalveluun kun minä jatkoin lukioon. Tämä oli n. 1975. Aloitin koulun v. 66

Opetus ainakin äidinkielen osalta oli ilmeisen huonoa. 

Meillä ruokailu tapahtui luokassa. Keittiöstä tuotiin ämpärillä soppaa luokkaan ja jonossa haettiin ruokaa luokan edestä, opetraja annosteli. Pulpetille laitettiin kotoa tuotu liina, joka yleensä oli pulpetin kokoinen pala vahakangasta. Ruoka oli usein keittoa tai puuroa. 

Kynsien leikkuusta tuli mieleen että hitto kun ei aina muista leikata kynsiä niin on jo ulkoisen näppäimistön kahdessa näppäimessä pinnalla ihan avoreikä, liian pitkät kynnet hakanneet niin kovasti niihin!

Meilläkin pestiin suu saippualla kiroilusta tai tuhmasta puhumisesta.     Tunneilla tehtiin tehtäviä ja kuunneltiin ja mentiin luokan eteen kertomaan päivän läksyt ulkoa. Ei tullut mieleenkään häiriköidä. Villimmät pojatkin malttoivat.