Mikä on tehokkain keino herättää johto tajuamaan että töitä on liikaa?
Kommentit (31)
Pitäisikö tehdä kuin Uuno Turhapuro, kun vain nopeus on tärkeintä, virheiden määrä tuplaantuu.
No, hänen kirjoittamansa raportti oli sitten siansaksaa.
Tai sitten kylmästi tekee sen, minkä oikeasti ehtii.
Itsekin sain burn-outin, kun piti tehdä enemmän kuin ehti ja jopa ennemmin kuin oikeasti olisin kyennyt.
Jos suora puhe ei auta niin vaihdat työpaikkaa. Ei siihen ole mitään muuta keinoa eikä edes saikuttelu auta, koska sillä tiellä tulee nopeasti noutaja yt:ssä.
Teet sen minkä ehdit ja pyydät priorisointiapua.
Listaat työtehtäväsi ja pyydät pomosi kanssa palaverin, ja kerrot, että et pysty tekemään kaikkea. Ja pyydät heitä priorisoimaan listasta asiat, jotka jätät tekemättä jos ja kun et kaikkea ehdi.
Auttaa, jos pystyt suunnilleen arvioimaan tehtävien viemän työmäärän (tunteina tai prosentteina työajasta), joka konkretisoi asiaa.
Joskus ratkaisu voi olla myös tehdä jotkut asiat huonommin. Ei toimi kaikissa tehtävissä, mutta on töitä, joissa voisi loputtomiin nysvätä parempaa lopputulosta, mutta riittäisi myös paljon vähemmän. Esihenkilön pitää kyetä vetämään raja.
Jos esimies ei kykene priorisoimaan, tee ehdotus priorisoinnista ja kerro selkeästi, että mikäli muuta ohjeistusta ei tule, sinun on pakko jättää hoitamatta tehtävät x, y ja z.
Jos epäilet, että tulee sanomista myöhemmin, kirjaa keskustelu ylös vähintään sähköpostiin.
Tämä ei välttämättä sovellu tehtäviin, joissa toimitaan virkavastuulla. Niistä ei ole kokemusta.
Italialainen lakko.
Tehdään kaikki pilkuntarkasti ohjeiden mukaan - tarkoituksena hidastaa toimintaa.
Ei tehdä mitään extraa. Tauot tessin mukaan.
Tehdä hitaammin ja menettää joku tärkeä asiakas. Johto ymmärtää vain rahaa, ei puhetta.
Vanha klassinen jo aikoinaan antikkin aikaan käytetty konsti.
Avaat veen nii Nilkénillä alkanee jöpöttään.
Sairausloma. Ei mikään muu.
Itse hoin monta kertaa että en kykene tiettyihin uusiin töihin fyysisen rajoitteeni vuoksi. Eivät kuunnelleet. Sitten jouduin sairauslomalle. Jo muutaman saikkupäivän jälkeen ilmoittivat että kun pystyn palaamaan, työnkuva muuttuu ja minun ei tarvitse tehdä noita tiettyjä tehtäviä. Harmi vaan, saikku kesti viikkoja. Olisi kannattanut kuunnella heti.
En ymmärrä. Jättää vaan tekemättä. Sitten kun kysellään että miksi tämä on tekemättä, sanoo että tein asiaa X, ei pysty tekemään samaan aikaan.
Kukaan ei ihmettele kaupassa jos myyjä ei voi olla kahdella kassalla samaan aikaan. Johto voi tälläsen määrätä, mutta kyllä se myyjä sit vaan näyttää että mulla kaks kättä ja yks fyysinen olopaikka.
Jätät vain tekemättä sen, mitä et ehdi ja jaksa. Se, että tippa linssissä puurtaa tai yrittää sanoa, että on liikaa, harvemmin valitettavasti johtaa mihinkään. Joskus toki voi, mutta harvemmin.
Yksi esimies aikoinaan sanoi, että miten voi tietää, että on oikeasti liikaa töitä, jos te aina teette ne kuitenkin. Tietysti siinä kohden myös tarkistetaan, onko osaamisvaje vai onko oikea tilanne.