Kannattaako eläkeiässä ostaa enää asuntoa?

Leskeksi jäätyään mummoni muutti maalaistalosta ensin vuokralle kylän keskustaan ja vuotta myöhemmin osti oman asunnon. Omassa on aina oma vapautensa eikä pelkoa, että tarvitsisi muuttaa joskus pois. Muttotappioalue, mutta eihän se ollut hänen murheensa.

Vierailija kirjoitti:

itselläni ollut ajatus että ostaa asunnon jolla vain vähäinen/ käyttöarvo ja ajaa sen loppuun. Eli asuu siinä kunnes kuolee. Sitten perikunta voi myydä tontin tai tehdä mitä huvittaa. Eli ei aikomustakaan investoida tönöön kun tekee vaan pakolliset. "Halpoja kilsoja". Suomi on täynnä näitä mummonmökkejä joita saa halvalla mutta joissa voi asua.

Nämä on usein perikunnille ihan hirveä riesa. Kulut vaan juoksee ja eroon ei pääse.

Ei kannata, eläkeiässä on turha asua Suomessa.

Muutan vuokralle ja otan asuntorahat käyttöön.

Anna rahat lapsille ja jää itse varattomaksi, niin saat kaikki tuet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mistä ostaa. Muuttotappioalueelta ei kannata, mutta kasvukeskuksesta hyvinkin.

Miksei kuuttotappioalueelle?
Ostaa halvalla ja elää vähän leveämmin. Ei niitä perintöjä kannata ajatella siinä vaiheessa, kun vihdoin saa elää vain itselleen.

Sen asunnon kun voi vuokrata sieltä muuttotappioalueeltakin. Eihän näissä lopullista vastausta ole, mutta vuokrat on myös edullisia. 

Omistamisen hyvä puoli on, ettei vuokraaja voi purkaa sopimusta ja muutosremontit voi tehdä oman mielen mukaan 

Vuokran hyvä puoli on, että remonttivastuu jää omistajalle ja kohteesta voi häipyä, jos suurempia ongelmia tulee. Samoin kohteesta voi vaivatta lippua, jos joutuu vaikka laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitää rauhasta niin ostaisin halvemman omakotitalon jostain kauempaa. En missään tapauksessa rivi- tai kerrostalokämppää koska liikaa riskejä. Oma tontti oma lupa jne. Kaupungin omistuskämpän hinnalla saa maalta talon isolla tontilla. Kauppa saattaa toki olla 10km päässä ja terveydenhoitoahan ei nykyisin ole enää missään joten se ei haittaa. Mukavampaa se on viettää eläkepäivät rauhassa omalla tontilla omassa rauhassa. Näin aion itsekin tehdä :)

Nämä kaukana kaikesta omakotitalot ovatkin käteviä vanhetessa kun omat voimat alkavat ehtyä. 

Ihan tapauskohtaista, emme tiedä jokaisen taloustilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, eläkeiässä on turha asua Suomessa.

Juu eteläeuroopassa on paljon mukavampaa, kesällä ei savusaunat käryä joka niemessä, siellä palaa kerralla kaikki niemet, riittävä lämpöhän se on hieman heikkokuntoiselle eläkelläiselle hyvä asia, sinne vaan nauttimaan kesästä.

Meillä oli pitkään suunnitelmana myydä asunto ja mökki jne. eläkkeelle jäädessä, ja pistää kaikki sileäksi, koska vain yksi elämä jne.

Mutta nyt kun eläkepäivät häämöttää, ei me haluta omasta kodista mihinkään lähteä. Tässä on kaikki palvelut lähellä. Mökki jo myytiin.

Jos rahaa on paljon, niin kannattaa. Itse ostaisin tuossa iässä kerrostalo/rivitaloasunnon läheltä kaikkia palveluita.

Eli  helppohoitoinen asunto, erinomaisella sijainnilla ja helposti poismyytävä

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ostaa. Olin oikein tyytyväinen kun äidin kuolinpesässä omaisuutena oli pelkkää rahaa. Helppo jakaa, ei tarvi myydä mitään jne.

Varnoja, remontoimattomia asuntoja, varsinkaan maaseudulla, ei pidä jättää perikunnan riesaksi.

Myydä vaan pois vaikka tappiolla!

Asumisoikeus- tai vuokra-asunto ilman muuta. Älä vuokraa vuokraloordilta, paljon hyviä muitakin vaihtoehtoja. Laske, että eläke riittää peruslaskuihin hyvin, ennakoi mahd. sairauskulut jne.

Sanoisin että raja on 35 vuotta, sen jälkeen kyseessä on mielenterveyden ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mistä ostaa. Muuttotappioalueelta ei kannata, mutta kasvukeskuksesta hyvinkin.

Asunnon arvo muutotappioalueella on tosi pieni verrettuna kasvukeskukseen. Mä en ymmärrä sun logiikkaa, koska mukaasi et mitään saa.

Ahne sukupolvi (nuoret) ajattelee vain itseään ja perintöjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mistä ostaa. Muuttotappioalueelta ei kannata, mutta kasvukeskuksesta hyvinkin.

Miksei kuuttotappioalueelle?
Ostaa halvalla ja elää vähän leveämmin. Ei niitä perintöjä kannata ajatella siinä vaiheessa, kun vihdoin saa elää vain itselleen.

Minä ainakin haluan että pystyisin jättämään perintöä aikanaan kaikille lapsilleni ja mahdollisille lastenlapsille. Ei liikaa, mutta sen verran että vähän auttaa elämän haasteissa.

Kovasti ihmettelen nykyistä itsekkyyttä. Jokainen tietysti päättää itse, mutta jotenkin sukupolvien jatkuvuus ihmisiltä unohtumassa. Hyväntekeväisyyteenkin mielestäni osan ylimääräisestä voisi suunnata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eläkeiässä mukava muuttaa parin kuukauden varoitusajalla kun vuokra-asunnon omistaja tarvitseekin asunnon johonkin muuhun käyttöön?

Omille vanhemmilleni suosittelisin ehdottomasti ostamista. Osaksi siksi että silloin heidän rahansa ovat turvassa asunnossa, ja toiseksi siksi että tietää että omassa kodissa voi asua niin pitkään kuin haluaa. 

Asumisoikeusasuntokin voi olla hyvä vaihtoehto. Asuminen on turvattu ainakin. 

Ne vain lähes kaikki on 2-tasoisia. Ja niitä on vähän (uudellamaalla). Kerrostalossa olen asunut 2 vuotta elämästäni, olis totuttelemista

Vierailija kirjoitti:

Avainkysymys on onko jälkeläisiä. Jos ei ole niin kaikki vaan sileäksi.

Miksei kaiken vois käyttää sileäksi, vaikka ois jälkeläisiäkin? Miks heille pitäis jotain jättää?!

Vierailija kirjoitti:

Ahne sukupolvi (nuoret) ajattelee vain itseään ja perintöjään.

Minusta isot ikäluokat kyllä itsekkäämpiä ja kulutusorientoituneempia kuin nykynuoret tai heidän vanhempansa joita minäkin kerkisin nähdä. T. M53