Mies ei pääse hääpäivänä keksimään mitään tekosyitä

Eihän naimisissa olo ole mitenkään ihme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekosyitä mille?

Sille ettei tarvitse olla kanssani.ap

Tyhmä provo. Jos 20v ollut naimisissa niin ei siitä tuollaista aloitusta nettiin tekisi. Taas ukkelin kirjoittama 

Haa, joku ei vielä tunnekaan Ammattivalittajaa eli Valista eli ap:ta! Hän on kuule nainen ja naimisissakin...

Maailman kahdeksas ihme. Joku on todellakin mennyt josku naimisiin Ammattivalittajan kanssa. Se hääkuva pureutui pysyvästi verkkokalvoille kun sen kerran netissä näin.  :D

Miksi puolisoni kirjoittelee viestejä palstalle joihin laittaa  ... 

Onko teillä jo valmisteltu niitä syntymäpäiviä ja hääpäivääkin? 

Voi jeesus taas näitä tyhjäpäisiä aloituksiasi.

Ymmärsinkö nyt väärin...Mutta miten työ on "tekosyy", jos oikeasti pitää mennä töihin? 

Ehdota miehelle, että menisitte kämppiksinä syömään tms. Voihan sitäkin juhlia, että olette kämppiksiä?

Mutku Valis haluu nokisutarilta vaan yhtä asiaa. Eikä se ole ravintolaan meno.  :)

Onks mein Markku täällä????? Sauna lämpiää jo, äkkii kotiin!!!!

Terv. Mirkku💋

Ap:n tilanne vaikuttaa hiukan huolestuttavalta, mutta ei pidä menettää toivoaan. Kaikki voi vielä kääntyä hyväksi. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne vaikuttaa hiukan huolestuttavalta, mutta ei pidä menettää toivoaan. Kaikki voi vielä kääntyä hyväksi. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Naulan kantaan. Tästä se ap:nkin elämä kääntyy parempaan suuntaan.