Lue keskustelun säännöt.
Voiko tällä tavalla estää lasta tuhlaamasta rahaa/perintöä?
04.09.2026 |
Meillä miehen kanssa aivan pieni lapsi, mutta asia mietityttää suvussaan olleen ikävän kokemuksen vuoksi. Eräälle suvun lapselle oli säästetty suuri summa rahaa lapsena ja lapsi sai summan 18 v täyttäessä käyttöönsä. Rahoista seurasi päihdeongelma, rahankaipuista päihdeseuraa ja rahat olivat nopeasti menneet. Ihmisen elämä meni pysyvästi pieleen tuon saamansa summan myötä. Haluamme omalla toiminnallamme estää vastaavaa tapahtumasta omalle lapselle.
Emme ole perustaneet lapsen nimiin tiliä. Kaikki raha on vanhempien tilillä. Lapsen lahjaksi saamat rahat ovat käteisellä ja niillä on hankittu lapselle tarpeellisia asioita eli rahat ovat menneet lapsen käyttöön. Loput on säästetty odottamaan myöhempiä hankintoja. Ja lapsella on käytössä ikätasoisesti vähän käyttörahaa säästöpossussa ja hän saa itse pohtia rahan käyttämistä. Olemme jo pienestä asti antaneet lapselle talouskasvatusta, mutta se ei takaa mitään sitten aikanaan teinin kehittyvien aivojen ja impulssikontrollin heikkouden vuoksi.
Olemme pohtineet miehen kanssa, että tekisimme keskinäisen testamentin niin, että me puolisot perisimme toisemme. Jos testamenttia ei ole, lapsi perii edesmenneen vanhempansa ja saa käyttöoikeuden rahoihin 18 v täyttäessään. Me taas haluaisimme hallinnoida lapselle menevää rahaa vielä lapsen täysi-ikäistyttyäkin. Äärimmäisen harva 18 v on fiksu rahankäyttäjä, monilla rahat menevät johonkin ihan turhaan.
Tarkoituksenamme on, että jos molemmat vanhemmat ovat elossa/ainoa vanhempi on elossa, antaisi vanhempi lapselle rahaa elämiseen sen jälkeen, kun lapsi on muuttanut pois kotoa. Ehtona on se, että rahojen vastineeksi täytyy opiskella. Voimme tuolla rahalla maksaa lapsen asumiskuluja, ruokakuluja yms, joita verotuksen mukaan saa maksaakin, eikä sitä katsota lahjaksi.
Onko keskinäisen testamentin tekeminen ainoa tapa suojella lasta rahojen tuhlaamiselta? Mielellämme siis tuemme lasta rahallisesti, mutta emme halua, että vuosikymmenten ahkera työntekomme, säästäminen tai isovanhemmilta tuleva perintö menisi hukkaan.
Ja taustatietona: olemme miehen kanssa naimisissa, luotamme 100 % toisiimme ja yhdessä on sovittu, että toisen meistä menehtyessä jäljelle jäävä vanhempi huolehtii lapsen elatuksesta niillä rahoilla, jotka keskinäisellä testamentilla olisimme toisillemme määränneet.
Kommentit (43)
Ne lapsen rahat, on sitten lahjaksi saatuja, kesätöistä tienattuja tai mahdollisia tukia, ovat lapsen rahoja, vaikka makuuttaisitte niitä omalla tilillänne ja lapsella on oikeus saada ne käyttöönsä aikuistuttuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeästi jo nyt tiedätte, että ette pysty kasvattamaan järkevää ja fiksua lasta, vaan sellaisen, joka 18 vuotta täytettyää vetää suoneensa kaiken omaisuutensa. Tuon kanssa nyt joudutte elämään.
"Äärimmäisen harva 18 v on fiksu rahankäyttäjä, monilla rahat menevät johonkin ihan turhaan."
Onkos ap:lla antaa tälle jotain ihan lähdettä?
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä:
Meillä ei siis ole tietenkään tarkoitus jättää lasta rahatta. Vaan halutaan huolehtia siitä, että raha ei menisi turhuuksiin 18-vuotispäivän jälkeen.
Ap
Aviopuolisoiden keskinäiset testamentit ovat hyvin tavallisia ja yleensä niissä on määrätty, että leski saa täyden hallintaoikeuden ensin kuolleen omaisuuteen eliniäkseen ja vasta tämän jälkeen perintö menee lapsille. Tuossa ei sinällään mitään outoa ole jos noin teette, vaan hyvin tavanomainen ratkaisu, jolla yleensä tavoitellaan lesken elintason säilyttämistä, mutta samapa se vaikka tarkoitus olisi se mitä ap tavoittelette.
Olette jo aloittaneet rahakasvatuksen, sitä pitää jatkaa sinne 18 vuotiaaksi asti ja sen jälkeenkin. Itse ajattelen niin, että säästän lapselle mahdollisuuden opiskella ilman jäätävää velkataakkaa. Jos hän itse hassaa kaiken heti 18 vuotiaana, tiedänpähän sitten millainen rahankäyttäjä hän on ja voin järjestää oman omaisuuteni siihen malliin. Päihdeongelman saa kyllä kehitettyä ihan rahasta riippumatta.
En myönnä olevani päihdeongelmainen, mutta kyllähän sitä nuoruudessa tuli juhlittua paljon. En kuitenkaan haaskannut vanhempien minulle säästämiä rahoja vaan käytin ne myöhemmin ensiasunnon ostoon. Rahakasvatus oli "älä ikinä ota pikavippejä äläkä takaa kenekään lainaa". Eli ehkä vähän turha murehtia nyt, millainen lapsi on aikuisena.
Ja oletteko oikeasti suojanneet rahat? Eli mitä jos toinen kuolee, leski menee uudelleen naimisiin, eroaa, kuolee tai joutuu huijauksen kohteeksi ja hups, lapselle säästetyt rahat ovat kadonneet. Kaikkeen ei voi varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustakaa säätiö jota hallitsette
Mitenkäs elinkorkolaitos? Saisiko varoja siirretyksi sinne?
Paljon helpompaa on opettaa lapsi käyttämään rahaa ja antaa se säästetty 15 000 euroa 12v ikäiselle, yhdessä sitten katsotte, miten rahastoihin ja osakkeisiin sijoitetaan. Sillä tavalla lapsella on 18v iässä noin 40 000 euron potti (kaikkine säästettyine lapsilisineen) ja hän tietää, miten rahan kanssa toimitaan.
En tiedä yhtäkään nuorta, joka olisi 18v iässä saanut vanhempien säästämän rahasumman ja hassannut sen, jos on siihen asti vanhempien kanssa sijoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset on olleet pienestä pitäen mukana sijoittamassa, 21v ikäisellä on nyt vähän yli 700 000 euron omaisuus. Ei kaikki ryyppää rahojaan.
Hidastaisiko tuhlaamista, jos rahat olisivat sijoitettuina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskinäisellä testamentilla taas on se vaara, että ne raha katovat päätyessään lesken mahdollisen uuden puolison käyttöön. Tai lopulta kansainvälinen hoitokoti vie ne hoitopalkkioina.
Sijoittaminen on aika uusi juttu "tavispiireissä". Olen syntynyt -90 ja asuin pikkukaupungissa. Ei sijoittamisesta tuolloin puhuttu tavisten keskuudessa. Ja kun lähdin yliopistoon 2009, niin ei kaveripiirissä kukaan nostanut opintolainaa ja sijoittanut sitä. Eli omassa lapsuudessani/nuoruudessani ei ainakaan tällaista sijoittamispuhetta taviksilla ollut. Nykyisin toki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun se lapsi saakin isovanhemmiltaan perinnön, hypätään yksi sukupolvi yli.
Hauska, miten moni sanoo, että lapsen kasvattaminen huolelliseksi rahankäyttäjäksi on pelkästä talouskasvatuksesta kiinni. Tällä logiikalla kaikki lapset saisi kasvatuksella kasvatettua reippaiksi, sosiaalisesti rohkeiksi, kilteiksi, ahkeriksi lapsiksi, jotka syövät reippaasti, nukkuvat yöt sikeästi eivätkä vänise turhasta.
Kas kummaa, kun lapset ovat erilaisia. Joku oppii jonkun asian helposti ja toinen ei opi sitä koskaan, vaikka kuinka vääntäisi.
Nimimerkillä saatiin sisarukseni kanssa tismalleen sama talouskasvatus isältä. Minä olen kerryttänyt ikäisekseni kivan omaisuuden, sisarukseni hassasi kaikki rahansa parissa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei oikein muuta tule mieleen, kuin että sijoittaa nämä lapsille säästetyt rahat johonkin sellaiseen kohteeseen joka aidosti säilyttää arvonsa tai tekee jopa tuottoa, mutta ei ole tosta noin vain napin painalluksella likvidoitavissa käyttösaldoksi. Jos puhutaan yhtään isommasta summasta rahaa, niin sijoitusasunto tai metsäpalsta tulee ekana mieleen.
Muistaakseni kanssa jotain laina-assetteja (vai miksi niitä kutsutaankaan?) on olemassa, joihin sijoitetut rahat saa korkojen kera vasta ennalta määrättynä aikana, toki sillä riskillä, että kohde on vielä maksukykyinen tuolloin. En tosin ole tuollaisiin koskaan tarkemmin perehtynyt.
Joku rahasto, josta rahat saa vasta joskus 2050?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä:
Meillä ei siis ole tietenkään tarkoitus jättää lasta rahatta. Vaan halutaan huolehtia siitä, että raha ei menisi turhuuksiin 18-vuotispäivän jälkeen.
Ap
Aviopuolisoiden keskinäiset testamentit ovat hyvin tavallisia ja yleensä niissä on määrätty, että leski saa täyden hallintaoikeuden ensin kuolleen omaisuuteen eliniäkseen ja vasta tämän jälkeen perintö menee lapsille. Tuossa ei sinällään mitään outoa ole jos noin teette, vaan hyvin tavanomainen ratkaisu, jolla yleensä tavoitellaan lesken elintason säilyttämistä, mutta samapa se vaikka tarkoitus olisi se mitä ap tavoittelette.
Se ei silti ohita lapsen alkuosaa, jonka lapsi saa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Hauska, miten moni sanoo, että lapsen kasvattaminen huolelliseksi rahankäyttäjäksi on pelkästä talouskasvatuksesta kiinni. Tällä logiikalla kaikki lapset saisi kasvatuksella kasvatettua reippaiksi, sosiaalisesti rohkeiksi, kilteiksi, ahkeriksi lapsiksi, jotka syövät reippaasti, nukkuvat yöt sikeästi eivätkä vänise turhasta.
Kas kummaa, kun lapset ovat erilaisia. Joku oppii jonkun asian helposti ja toinen ei opi sitä koskaan, vaikka kuinka vääntäisi.
Nimimerkillä saatiin sisarukseni kanssa tismalleen sama talouskasvatus isältä. Minä olen kerryttänyt ikäisekseni kivan omaisuuden, sisarukseni hassasi kaikki rahansa parissa vuodessa.
No niinhän se onkin kasvatuksesta kiinni pääasiassa, sitä vain on vaikea myöntää. Poislukien kehitysvammaiset tai oppimisongelmaiset. Minäkin elin sisarukseni kanssa samassa kodissa juu. Ja joku voisi selittää, että saatiin sama kasvatus talouteen ja elämään. No ei se ihan niin mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Miten suuresta varallisuudesta kyse? Todennäköistä on myös, että vanhempi ei raaskikaan aikanaan lahjoittaa, vaan hummaa rahoja matkusteluun, remppoihin ja terveyskuluihinsa ja ulkona käymiseen ym. Sitten tuleekin lopulta hoitokoti, joka vie loput rahat.
En usko että kukaan järkevä vanhempi käyttäisi lapselle tarkoitettuja rahoja omiin huvituksiin mutta vanhustenhoitoon ne kyllä voivat kulua. Hyvä kysymys paljonko rahoja on. Jos joitain tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja niin ei ole niin hirveästi väliä mitä niillä tekee ja koska lapsi ne saa mutta jos varallisuutta on huomattavasti niin sitä pitää hallinnoida järkevästi ja sijoittaa pitkäjänteisesti ja lapsen pitää aikanaan itsekin osata se.
Vierailija kirjoitti:
Luonne ratkaisee. Yhdelle sukulaiselle maksettiin elatusta paljon yli viisikymppiseksi asti eikä siitä sen fiksumpaa tullut.
Niin, mitä sitten?
Päihteisiin voi hukkua varattomana tai varallisena. Korkoa korolle -ilmiötä en itse haaskaisi lapselta. Sen takia olen lahjoittanut itse.