Mies muutti erotessa vanhempiensa luokse asumaan.

Miksi ei jos tilaa on?

Tuohan on ihan hyvä idea.

Siinä saa nopeasti säästettyä paljon rahaa, ja ostaa sitten oman kodin.

Nyt kun on vanhusten huollon kriisikin niin yksi mikä pitäisi varmaan nopeasti muuttaa on se ajatus, että aikuinen ihminen on jotenkin epäonnistunut jos asuu vanhempiensa luona.  Juuri ja juuri hyväksytään se ajatus, että vanhapiika tytär hoitaa vanhuksia, mutta pojista puhutaan vain luusereina ja peräkammarin poikina, jos he elävät vanhempiensa kanssa. Se tabu on tosi vahva. Eivät kaikki edes halua olla parisuhteissa. Pitäisikö sitten olla yksin jossain yksiössä, että ei olisi outo luuseri? Enemmän pitäisi olla monen sukupolven perheitä ja ajatus siitä, että vanhemmat ovat jotain sellaista, joista pitää päästä eroon, ja muu on jotenkin sairasta, on tosi haitallinen. Kai se jotenkin toimi kun oli hyvinvointiyhteiskunta, mutta nyt kun se romutetaan, niin ne suvut ja ihmiset kukoistavat, jotka pitävät toisistaan huolta taloudellisti ja emotionaalisesti ja konkreettisesti.

Niin tein itse myös. En löytänyt asuntoa heti kun erottiin. Joten n.puolvuotta notkuin vanhemmilla. Tuosta on 20v. Viimeisimmän eron yhteydessä ei tarvinnut minnekään muutta kun asunto oli omissa nimissä.

No ei se uusi asunto aina heti löydy, että väliaikaisena ratkaisuna varmaan ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useita tällaisia miehiä. Eräs jopa jakoi eksänsä kanssa lapset ja otti puolet niistä äitinsä luo asumaan.

Naiset eivät ymmärrä, sossu maksaa erotilanteessa kaiken naiselle, mies ei saa edes asianajajaa ilmaiseksi, jos on töissä. Makselepa nettotuloista siinä asunnot, erokulut ja elatusrahat, kun vastapuoli saa kaiken pyytämättä yhteiskunnalta.

Niin? Muutin juuri vanhan äitini kanssa asumaan yhteen 54- vuotiaana. Siinäpähän ihmettelette😂

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? Eihän se kuulu sulle enään.

Tämä.

Ap:tä on tainnu joku juttu jäädä kaivelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää nyt jotain suomalaista mentaliteettia taas, että pakko asua yksin?

Tuskin on kyse pärjääämisestä vaan saa asua jonkun kanssa. Yksisyyttä valitellaan jatkuvasti, mutta ei missään tapauksessa voi muuttaa vanhemmilleen, täytyy kärsiä.

Kyllä tuolla noita yksinäisiä piisaa kerrostaloyksiöissä.. siellä heitä asuu kopeissaan rivissä ja rinnakkain. Se on todella surullista.

Suomessa pidetään luuserina jos ei viimeistään 18-vuotiaana muuta omilleen, etelässä saatetaan elää vaikka kuinka pitkään kunnes puoliso löytyy ja lapsia tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää nyt jotain suomalaista mentaliteettia taas, että pakko asua yksin?

Tuskin on kyse pärjääämisestä vaan saa asua jonkun kanssa. Yksisyyttä valitellaan jatkuvasti, mutta ei missään tapauksessa voi muuttaa vanhemmilleen, täytyy kärsiä.

Kyllä tuolla noita yksinäisiä piisaa kerrostaloyksiöissä.. siellä heitä asuu kopeissaan rivissä ja rinnakkain. Se on todella surullista.

Suomessa pidetään luuserina jos ei viimeistään 18-vuotiaana muuta omilleen, etelässä saatetaan elää vaikka kuinka pitkään kunnes puoliso löytyy ja lapsia tulee.

*elää vanhempien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Ystävättären ex-mies teki näin. Ei mennyt minun eikä ystävättären ymmärrykseen.

Mitä ystävättäresi ero tai hänen ex-miehensä asuinpaikka kuuluvat sinulle?

Minun mies muutti yhteen 24-vuotiaan tyttöystävänsä kanssa jo ennen kuin meidän ero tuli voimaan. Minä muutin äitini luokse.

Eihän tuossa mitään väärää ole. Jos me erottaisiin, mies lähtisi kuulemma heti. Asuisi asuntoautossa, kunnes löytäisi kämpän. En nyt näe vanhemmille muuttamista yhtään sen kummempana asiana.

Ja vielä jos vanhemmat iäkkäitä ja tarvitsevat apua, niin ihan win win.

Vierailija kirjoitti:

Miten sille yhteiselle asunnolle sitten kävi? Jos se oli omistusasunto, niin se olisi pitänyt myydä ja laittaa rahat puoliksi. Jos kyseessä oli vuokra-asunto, niin miehen olisi pitänyt joka tapauksessa etsiä itselleen uusi asunto. Se vanhempien luona asuminen voisi toimia tilapäisenä ratkaisuna kunnes hän löytää asuntomarkkinoilta uuden sopivan asunnon eikä vain sattumalta vapautunutta vuokrakämppää jostain kyseenalaiselta asuinalueelta.

Yhteinen asunto ja automaattisesti miehen pitäisi etsiä uusi asunto, mitä ihmettä?

Nykyään voisin hyvin tehdä näin, saisin aikaa käsitellä eroa, eikä tarvitsisi tehdä isoja ratkaisuja kiireessä ja tunnekuohussa.

Todennäköisemmin muuttaisin kuitenkin isovanhemmilleni, jotka ovat tosi vanhoja ja tarvitsevat apua. 

Eikö se nyt ole maailman luonnollisin asia, että oma perhe tukee ja auttaa puolin ja toisin. Äitini on meille tervetullut putkiremontin ajaksi, tiedän että hänen luonaan on aina paikka minulle, oma aikuinen lapseni todellakin saa tulla luokseni asumaan jos sellainen elämäntilanne tulee. 

Tuli yksi tapaus mieleen. Tyttöystävän ja Pojan välit meni poikki. Poika muutti vanhempiensa taloon. Hänen isänsä kuoli tuohon aikaan. Poika oli hyvään aikaan tukena ja turvana äidilleen. Otaksun että leikkasi nurmikkoa tai teki lumitöitä.

Onko jollakin tähän jotain vastaansanomista?