Lue keskustelun säännöt.
Ikävä vanhaan kotiin
03.09.2026 |
Asuin aikanani kymmenen vuotta kerrostalossa, rähjäisessä, mutta ihanassa kämpässä ensimmäiset aikuisvuoteni.
Tapasin mieheni ja muutimme sitten toiselle paikkakunnalle, kaksikerroksiseen rivitaloon, missä molemmilla omat huoneet myös. Ajattelin, että ikävöisin vanhaa kotiani yli kaiken, mutta kotiuduin melko pian ja olin rakastunut kivaan, uuteen kotiin. Rivitalon pieni piha sopi täydellisesti ja jollain lailla tykkäsin kaksikerroksisesta, vaikka se oli todella epäkäytännöllinen. Edestakaisin ravaamista yläkerrassa, pyykkihuolto alakerrassa, makkarit yläkerrassa, ei säilytystilaa alakerrassa, niin aina sai rampata kerrosten väliä. Silti jotenkin oli ihana rauha aina jommassa kummassa kerroksessa.
Asuimme vuokralla, ja ostimme sitten oman omakotitalon. Ihan jo siitä, että rivarimme vuokra oli kovin kallis ja sillä makseli varmaan tuplaten nykyisen lainakulut.
Omakotitalo, mihin muutimme nyt, on kivasti rempattu ja uudehko, joten mitään sen suurempaa ei tarvitse tehdä. Isompi, mutta yksitasoinen.
Ollaan kohta kuukausi asuttu uudessa kodissa ja katselen edelleen ikävöiden vanhan kodin kuvia. Uusi koti ei tunnu vieläkään omalta, kaipaan jostain syystä kahta kerrosta ja pientä rivarin pihaani. Nyt piha on liian iso ja mies kyllä tykkää siellä hääräillä ja muutenkin tehdä omakotitalon töitä. Itse en niinkään.
Milloin se helpottaa? Vastaavia kokemuksia teillä, jos olette muuttaneet?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksia (puhun miehestä, en ole ollut naimisissa kuitenkaan - enempi poikaystäviä):
1. mieheni tahtoi asua purjeveneessä, rakentaa purjeveneitä ja purjehtia yksin maailman ympäri. Talvet hän ajelehti yli-ikäisenä vanhemmillaan, jotka maksoivat kaiken. Kesät piti asua purjeveneessä: kaiken piti mahtua purjeveneeseen. Jouduin luopumaan kotieläimestäni, ettei hän jättäisi minua. Sopeuduin, sopeuduin, sopeuduin. (Lähdin, kun näin hänen lyövän äitiään. ) 2. mies - asuttiin vuokralla krs-talossa ja luhtitalossa, kaksi koiraa eikä pihaa. Ei toiminut. 3. mies: asuttiin ok-talossa, jossa 2 kerrosta ja iso piha. Toimi parhaiten. Parhaimmillaan molemmilla omat kerrokset. 4. mies: asuttiin erillään, eikä hällä ollut hätää muuttaa yhteen. Osteli asuntoja, remppasi niitä, spontaani myyntitykki. Eron syy: useat naisystävät, joita piti minun rinnallani.
Tämän kokemukseni perusteella - vain yksi naisen elämä - sanoisin, että olen kotonani missä vain, missä saan olla yksin rauhassa kissojeni kanssa :) Nyt ok-talo maalla. Kun tästä vanhenen, varmaan rivari, jossa kissatarha. Kun vielä, krs-talo, jossa lasitettu parveke.
Nimim. Koti on siellä missä olo on vapaa