Onko täällä ihmisiä jotka tulivat baari-ikään 80-luvulla tai ennen, millaisia muistoja kapakoista?

No kasarin alussa vielä oli toi, mutta alkoi hellittämään, kun aika kului. Tosin, pikku hiljaa. 

Ei väkeviä enne klo 12

kulmahousut piti olla

viina ei saanut haista

ei saanut huudella vieraisiin pöytiin

2010 vuotee asti sai ainakin oman kotikylän baarista vielä irtotupakoita tiskiltä ja pähkinöitä. Tuo tais olla aika vanhoja peruja jostain sieltä vuosista lähtien ja tuskin tarjoillaan enää. 

Se vapautuminen lähti sitten kyllä äkkiä sen alun jälkeen. Suomessa rahamarkkinat vapautui 1985- 1987 suunnilleen. Oli jotenkin uusi aikakausi, meni kovaa, ja oli kivaa.

Baareissa oli hyvä meno. Miehet ja naiset " ahdisteli " toisiaan, kännissä oltiin jne. Ei sitä tunnetta voi kuvata.

Hovimestari vei sut pöytään ja jos olit yksin, niin miehet miestenpöytään ja naiset naistenpöytään. Pöydissä oli valkeat liinat ja kättä nostamalla tuli tarjoilija. Vieraisiin pöytiin ei huudeltu. Ja sai polttaa.

- lasin kanssa ei saanut siirtyä toiseen pöytään, tarjoilija toi sen. Ei kuitenkaan kaikissa kapakoissa ollut näin tiukkaa. 

- tupakkaa poltettiin ja paljon. 

- kapakoissa oli tarjoilijoita, joilla yleensä valkoinen pusero ja musta hame sekä liina eli blokki käsivarrella . Yleensä oli myös hovimestari. Näin oli myös ihan tavallisissa pubeissa.

- portsarit oli aikamoisia persoonia ja heillä oli valta antaa porttikielto, pahempi homma jos sen sai kantapaikkaansa

- ruokaa myös tarjoiltiin vaatimattomissakin paikoissa

Paikat menivät usein kiinni jo 22-24 välillä. Nämä nyt tuli mieleen millaista 80-luvulla oli.

Vaatteet ja hiukset haisi tupakalle vaikkei polttanut itse.

Joissain paikoissa tosiaan oli nuo valkoiset pöytäliinat ja pöytää ei saanut vaihtaa lasin kanssa, tupakkaahan poltettiin pitkälle 2000-luvulle. Minulla oli usein krapula tuosta tupakanpoltosta ilman että itse edes join tai poltin.

Kerran eksyimme tuollaiseen valkoiset liinat paikkaan. Istumme siellä lasit edessä ja esiintymislavalle tulee strippari, en muuta muista kuin,että tunki pimppiinsä tupakan ja pimppi savuten ojensi sen eturivin pöydässä istuneelle miehelle suoraan suuhun.

Olihan kokemus parikymppiselle varsin viattomalle tyttöselle.

Sininen enkeli .

Ihan 80-luvun alussa oli vielä se solmio pakko joissakin ravintoloissa.  Vahtimestareilla oli varastossa kauluspaitoja ja solmioita sellaisille miehille, jotka oli kuitenkin fiksuja asiakkaita, mutta vaikka esim.  lomalla tms. Saivat lainaksi illan ajaksi.  

Farkutkin oli jossain paikoissa kielletty.  Mutta kyllä se homma nopeasti kuivui kokoon.  80-luvun kapakkaelämä oli iloista ja railakasta.

Sellainenkin sääntö oli, ettei alkoholia saanut tilata ilman ruokaa, joten yleensä tilattiin se oopperavoileipä, se riitti ruokailuksi.  Sekin sääntö katosi nopeasti.

Ja sitten se, että naiset ei saaneet tanssia keskenään tai naiset ei saaneet hakea miehiä muuten kuin ns naisten tunnin tai puolituntisen ajan.  

Sittenhän alkoi ne naisten haku -illat.  Silloin oli meilläkin se suosituin kapakka aina ihan täpötäynnään miehiä.  Se oli muistaakseni torstai-iltana ja silloin oli myös naisille oma ilmainen taksi.

Kivaa se oli.  Aina ei otettu edes pöytää salista, vaan istuttiin mieluiten koko ilta baarin puolella.  Siellä se varsinainen meno ja meininki olikin.

Oi niitä aikoja! Ei sitä tosiaan osaa edes kuvata tietämättömälle, miten jännää,ja hauskaa aikaa se oli! Juuri täysi-ikäisenä seistä kapakan ovella, jonka portsari avaa. Hän silmäilee, oletko ravintolakelpoinen. Hänestä selviydyttyäsi sinun on kohdattava Hovi, ellet jää baarin puolelle. Mutta silloin et pääse tanssimaan, ellei joku  tiskillä hoksaa sinua.  Kun olet asettunut tanssilattian lähelle, likkaporukan pöytään, voit alkaa odotella, että joku tulisi kumartamaan sinulle tanssiin kutsuen. Ampiainen tai Vodkasprite lasissasi jääpalat helisevät samalla kun puhaltelet savukiekuroita ilmoille mentholsavukkeestasi.  Vihdoin jo pitempään vilkuilemasi kundi tajuaa tulla kumartamaan eteesi kysyen, lähdetsä joraan. Ja sähän lähdet!  Siitä ilta jatkuu milloin mitenkin, mutta aina oli paljon kerrottavaa ja muisteltavaa koko seuraavalle viikolle.  Sitten tulikin jo uusi viikonloppu ja uudet kujeet!  Ikävöin nuoruuttani, sen kepeyttä ja luottavaista oloa siihen, että kohta, ihan kohta tapahtuu jotain jännää ja ihanaa! 

Vierailija kirjoitti:

Oi niitä aikoja! Ei sitä tosiaan osaa edes kuvata tietämättömälle, miten jännää,ja hauskaa aikaa se oli! Juuri täysi-ikäisenä seistä kapakan ovella, jonka portsari avaa. Hän silmäilee, oletko ravintolakelpoinen. Hänestä selviydyttyäsi sinun on kohdattava Hovi, ellet jää baarin puolelle. Mutta silloin et pääse tanssimaan, ellei joku  tiskillä hoksaa sinua.  Kun olet asettunut tanssilattian lähelle, likkaporukan pöytään, voit alkaa odotella, että joku tulisi kumartamaan sinulle tanssiin kutsuen. Ampiainen tai Vodkasprite lasissasi jääpalat helisevät samalla kun puhaltelet savukiekuroita ilmoille mentholsavukkeestasi.  Vihdoin jo pitempään vilkuilemasi kundi tajuaa tulla kumartamaan eteesi kysyen, lähdetsä joraan. Ja sähän lähdet!  Siitä ilta jatkuu milloin mitenkin, mutta aina oli paljon kerrottavaa ja muisteltavaa koko seuraavalle viikolle.  Sitten tulikin jo uusi viikonloppu ja uudet kujeet!  Ikävöin nuoruuttani, sen kepeyttä ja luottavaista oloa siihen, että kohta, ihan kohta tapahtuu jotain jännää ja ihanaa! 

Lisätään juttuun vielä semmoinen että usein sovittiin viikolle treffit ja mentiin leffaan 

Vierailija kirjoitti:

Sininen enkeli .

Miten raha riittikään drinkkeihin silloin.

Kolmas Nainen lämmitteli Akia ja Turoa Tavastialla.

Pöytiin tarjoilu, sai tupakoida vapaasti, diskoissa hittikappale veti kaikki lattialle, kuten Afric Simonen Ramaya. Muita hittejä; Lady Marmelade, Honky tonky woman, Prinsessa 65, Na na na, Rasputin, Hafana na, Lapponia, Haltin häät, BoneyM, Hurriganes..........

Silloin ei juhlittu koko yötä, niin kuin nykyään.  Kun ravintolaan piti olla pöytävaraus, se oli voimassa yhdeksään asti, joten noin kahdeksalta sitä alettiin jo valua paikalle.  

Yleensä kapakka oli auki yhteen, joten puoli yhdeltä orkesteri lopetti soittamisen ja ihmisiä alettiin häätää pihalle, jos ei itse älynneet lähteä.

Joskus oli jatkoaika kahteen.  

Sitten oli jo aika lähteä tuutimaan.  Mikään paikka ei ollut auki yleensä sen jälkeen, joten pakkohan sitä oli kotiin suunnistaa.

Ja tietysti parempi niin olikin.  Joskus sitä oli se työpäiväkin seuraavana päivänä, minullakin oli joskus.  Niin että ei ihan kovia lärviä passannut ottaakaan.

Olihan se hauskaa, nuorena jaksoi.

Hyviä muistoja. Ihmisen parasta aikaa omalla tavallaan.

Aina sattui ja tapahtui, ei huolta huomisesta vain luja luotto tulevaisuuteen.

Nykyisin tämä silloinen faktoihin perustuva optimismi on vaihtunut nykyisyyden/ tulevaisuuden edelleen faktoihin perustuvaksi pessimismiksi, jopa fatalismiksi.

Onneksi on kuitenkin saanut elää toisessa maailmassa.

Ne meni kiinni jo klo 1 ja yökerhot oli auki kahteen joskus vappuna jopa kolmeen, juhannuksena oli kaikki kiinni. Ravintolassa sai myös oikeaa ruokaa, silloin hovimestari toi pöytään valkoisen liinan ja ruokalistan, myös yöllä ei siis vain päivällä. 

Valomerkki tuli klo 01, sitten alkoi isojako. Jotku sai tytön kainaloon, useimmat ei. Klo 1:30 paikka alkoi tyhjenemään.

Kasari takaisin.

Kapakkakulttuuri lienee pääosin kuollutta. Onko enää edes discoja saati yökerhoja kuin suurissa kaupungeissa.