Onko teillä käynyt niin että ootte menettänyt kunnioituksen ystäväänne kohtaan kun teille on selvinnyt siitä uusia asioita?

Joo. Hän alkoi pelleilemään päihteillä ja aiheutti paljon ongelmia mm. lapsilleen ja miehelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaannuin kun selvisi että ystävä ei ollut kertonut miten heillä oikeasti menee avioliitossaan (todella ikäviä juttuja). Koin, että hän ei luota minuun ja otin etäisyyttä. Myöhemmin hän kertoi syyksi sen, että suojelee sillä lapsiaan, että ei kerro miehensä käytöksestä kaikille, lapset eivät siis tiedä ongelmista, mutta vaistoaisivat helposti jos muut käyttäytyvät kiusaantuneesti. Itse en ajattele ihan noin pitkälle, mutta oletan että hän tuntee lapsensa (ja myös minut, että naamani voi paljastaa liikaa), joten annoin hänelle anteeksi.

Minä en ymmärrä sinua. Et pidä hyvänä ystävänä ellei jaa avioliitto-ongelmia sinulle? Toiset hoitaa tuollaiset asiat perheen sisällä.

Oman kokemukseni mukaan kenelläkään ei kannata kertoa  avioliiton sisäisistä ongelmista.

Mulla ei ole ystäviä, mitta läheisiä on. Sen sijaan voi olla tyyppejä jotka esiintyneet ystävinä,jotta saisivat sairaan gang stalking kampanjan levitettyä tehokkaasti eteenpäin.

SiisValehtelevat muille että tuntevat mut. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tällainen prosessi päällä, en tiedä oikein mitä ajatella. Ystävä vaikuttaa edelleen mukavalta, omalta itseltään. Mutta olen kuullut muilta, että hän olisi valehdellut heille ihan omituisia asioita, siis ihan patologinen valehtelija -tyyliin, ilman että valheet edes hyödyttävät valehtelijaa varsinaisesti. Esim. kertonut eräälle että hänellä on 2 lasta, vaikka tietääkseni hänellä ei ole lapsia. Tai kertonut asuneensa ulkomailla, mitä kysyin häneltä itseltään, ja hän kielsi koskaan asuneensa ulkomailla, ja sanoi ettei tiedä mistä tämä toinen henkilö oli sellaisen keksinyt, että olisikohan hän joskus kertonut että on harkinnut ulkomaille muuttoa. Nykyään välillä ajattelen, että en usko juoruja, toisaalta on alkanut vähän olla skeptisyyttä ystävän juttuja kohtaankin.

Niin ne ilkeämieliset juorut toimivat, vaikka kävisikin ilmi etteivät pidä paikkaansa - ihmiset jäävät ajattelemaan että ehkä sittenkin? Ja juorut keksinyt suoltaa omalla tahollaan jo uutta tarinaa… 

Vierailija kirjoitti:

Kun sain kuulla että kaverin vanhemmat kuolivat tämän ollessa alaikäinen, ei yhtään auttanut vanhempiaan vaan joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa ja sijoitetuksi. Otin etäisyyttä epäluotettavasta.

Kuinka kuolleita vanhempia autetaan? 

Olen menettänyt kunnioituksen joitakin entisiä ystäviäni kohtaan ihan sen perusteella, miten he ovat kohdelleet minua. Minulle ei kukaan kerro perättömiä juoruja, sillä kaikki tietävät että tarkistan asian ja juorun levittänyt menettää luottamukseni. Toisaalta jos ystävä itse kertoo itsestään asioita, joita en tiennyt aikaisemmin, pidän tätä luottamuksen osoituksena. Kerran oli melkoinen kolaus, kun ystäväni kertoi yllättäin kannattavansa perussuomalaisia, siinä oli hieman nieleskelemistä. Muutamien keskustelujen myötä ystävyytemme kesti kuitenkin tämänkin.

Tietysti, jos joku tulisi rehvastelemaan vaikka tekemillään rikoksilla, eikä siis edes katuisi niitä, se ystävyys olisi entinen. En kuitenkaan ihan usko, että kukaan ystävistäni voisi tällä tavalla menettää järkensä. 

Kahden kohdalla niin tapahtui pari vuosikymmentä sitten. Ei olla oltu yhteydessä sen koommin.

Kyllä. Harrastaa seksiä ilman kunnon ehkäisyä koska "aina voi tehdä abortin". Olen abortin kannattaja, mutta useimmille se on vaikea päätös ja viimeinen keino..

Vierailija kirjoitti:

Nämä ystäviensä moraalivartijat ovat mielenkiintoinen naisryhmä. Pelkäättekö, että ystävä iskee silmänsä seuraavaksi omaan mieheenne vai mistä moinen sievistely kumpuaa? Ystäviähän he eivät todellisuudessa teille ole, jos ystävän elämänvalinnat saavat teidät noin pahasti tolaltanne.

Jos ihminen valehtelee, varastaa jotain tai pettää - se ei ole mikään yksittäinen moraaliton pikku lipsahdus. Yleensä on kuljettu jo pitkä huonojen valintojen tie kun epäluotettavuus alkaa selkeästi näkyä. Ymmärrän, että sinä kutsut arvioimista sievistelyksi, koska olet b-klusterin väkeä ja vähättelet aihetta siksi.

Tajusin onneksi aika varhaisessa vaiheessa että ystävä oli itsekäs, siis sillä tavalla ettei osaa ottaa muita huomioon ollenkaan. Kaikki mitä hän tekee tuntuu kumpuavan jonkinlaisesta minä minä asenteesta. Ei siinä välit menneet mutta aloin suhtautua häneen vähän varauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tällainen prosessi päällä, en tiedä oikein mitä ajatella. Ystävä vaikuttaa edelleen mukavalta, omalta itseltään. Mutta olen kuullut muilta, että hän olisi valehdellut heille ihan omituisia asioita, siis ihan patologinen valehtelija -tyyliin, ilman että valheet edes hyödyttävät valehtelijaa varsinaisesti. Esim. kertonut eräälle että hänellä on 2 lasta, vaikka tietääkseni hänellä ei ole lapsia. Tai kertonut asuneensa ulkomailla, mitä kysyin häneltä itseltään, ja hän kielsi koskaan asuneensa ulkomailla, ja sanoi ettei tiedä mistä tämä toinen henkilö oli sellaisen keksinyt, että olisikohan hän joskus kertonut että on harkinnut ulkomaille muuttoa. Nykyään välillä ajattelen, että en usko juoruja, toisaalta on alkanut vähän olla skeptisyyttä ystävän juttuja kohtaankin.

Niin ne ilkeämieliset juorut toimivat, vaikka kävisikin ilmi etteivät pidä paikkaansa - ihmiset jäävät ajattelemaan että ehkä sittenkin? Ja juorut keksinyt suoltaa omalla tahollaan jo uutta tarinaa… 

Mä taas halveksin patologisia sepittäjiä. Kyllä ihmisen henkinen vinous ilmenee valehtelutaipumuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain kuulla että kaverin vanhemmat kuolivat tämän ollessa alaikäinen, ei yhtään auttanut vanhempiaan vaan joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa ja sijoitetuksi. Otin etäisyyttä epäluotettavasta.

Miten kuolleita autetaan? 
Jos vanhempansa kuolleet, niin eipä niitä kauheasti voi auttaa, korkeintaan hoitaa kuoppaan monttubileillä. 

Entinen hyvä ystäväni hyväksyi vanhempansa tekemät seksuaalirikokset, alaikäisiin kohdistuneet. Toki koko pikkukylä oli samalla linjalla, joten ei tarvinnut jäädä tekemisiin enää lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin. En ehkä sanoisi, että kunnioitus katoaa, mutta muutan omaa suhtautumistani kyseiseen ihmiseen. Tästä on kevyt esimerkki (ei siis mitään rikoksia, pettämistä tai muuta) hyvin periaatteellinen ystäväni joka paasaa tiettyä ideologiaa, mutta on paljastunut että hän henkilökohtaisessa elämässä elää täysin vastakohtaista elämää mitä muilta vaatii ja yleisesti paasaa. 

 

En vain ota näitä ihmisiä niin vakavasti enää. 

Vihreä? 

Vierailija kirjoitti:

minulla on neljä läheistä ystävää. olemme tunteneet toisemme jo viisivuotiaasta lähtien, joten yllätyksiä ei tule. enempää en tarvitse kavereita, ym. turhia ihmisiä. me naiset kun taidetaan olla sellaisia draama-hakuisia ja draamaa luovia hahmoja. 45 vuotta ystävyyttä takana, eikä tämä akkalauma muutu, ennen kuin ristiuutisista alkaa löytymään tuttuja nimiä.

minä olen joutunut muuttamaan nuoresta asti jonkin verran, joten parhaat ystäväni eivät tunne toisiaan. välimatkaa on näiden entisten asuinpaikkakuntien välillä. ystävyyssuhteet on siitä syystä solmittu hyvin eri ikäisinä. minkähänlaista se on elää koko elämänsä samassa suljetussa porukassa? 

On käynyt. En pysty kaveeraamaan sellaisen kanssa, joka pettää puolisoaan. Hyväkin tuttavuus kariutuu kanssani siihen, koska se väistämättä tipauttaa suomut silmiltäni; ai tuollainen olet pohjimmiltasi, patologisen epärehellinen, narsisti ja empatiakyvytön, traumatisoit puolisosi pahimmillaan hänen loppuelämän ajaksi. En arvosta pettäjiä ihmisinä. Jos hänen puolisonsa ei vielä tiedä, informoin kyllä. Se nyt vaan on laittoman väärin varastaa toisen elämää.

En myöskään kaveeraa sellaisen naisen kanssa, joka edes yrittää vietellä varattuja miehiä, flirttailee tahallaan varatulle, vihjailee, manipuloi, pehmittää, yrittää tunnekoukuttaa vaikka tunneyhteys ei hänelle todellakaan kuulu miltään osin, tai, onnistuu lopulta jopa vamppaamaan. Eli niljakkaan alapäänsä ja typerän yläpäänsä ansiosta rikkoo ihmisiä. Siis sellainen läpeensä narsisti tulella leikkijä kakkonen, jolla on pahasti tunnepuolen häikkää, kun ei osaa asettua muiden asemaan edes auttavasti. Manipulaattoreita ja kieroilijoita, kuten pettäjät. Olen silloin väärässä seurassa, nostan kytkintä. Jos pettäjä ja kakkonen on vieläpä samassa naisessa, on kyseessä sen "tason" tapaus, etten edes ala sanoa..

Myöskään en pidä ihmisistä, jotka puhuvat rumasti puolisostaan (tai ilman todella painavaa oikeaa syytä kenestäkään) esim. työpaikan kahvipöydässä, illanvietossa kavereiden kanssa, suvulle, kenellekään. Kertoo ihmisen luonteesta paljon, ei hyvää, jos muista juoruaminen on heille kivaa viihdettä ja tapa hakea yhteyttä toisiin. Lojaalisuus ja hyväntahtoisuus on erittäin tärkeää, kun puhutaan hyvistä ihmissuhteista.