Onko teillä käynyt niin että ootte menettänyt kunnioituksen ystäväänne kohtaan kun teille on selvinnyt siitä uusia asioita?

Loukkaannuin kun selvisi että ystävä ei ollut kertonut miten heillä oikeasti menee avioliitossaan (todella ikäviä juttuja). Koin, että hän ei luota minuun ja otin etäisyyttä. Myöhemmin hän kertoi syyksi sen, että suojelee sillä lapsiaan, että ei kerro miehensä käytöksestä kaikille, lapset eivät siis tiedä ongelmista, mutta vaistoaisivat helposti jos muut käyttäytyvät kiusaantuneesti. Itse en ajattele ihan noin pitkälle, mutta oletan että hän tuntee lapsensa (ja myös minut, että naamani voi paljastaa liikaa), joten annoin hänelle anteeksi.

minulla on neljä läheistä ystävää. olemme tunteneet toisemme jo viisivuotiaasta lähtien, joten yllätyksiä ei tule. enempää en tarvitse kavereita, ym. turhia ihmisiä. me naiset kun taidetaan olla sellaisia draama-hakuisia ja draamaa luovia hahmoja. 45 vuotta ystävyyttä takana, eikä tämä akkalauma muutu, ennen kuin ristiuutisista alkaa löytymään tuttuja nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ystäviensä moraalivartijat ovat mielenkiintoinen naisryhmä. Pelkäättekö, että ystävä iskee silmänsä seuraavaksi omaan mieheenne vai mistä moinen sievistely kumpuaa? Ystäviähän he eivät todellisuudessa teille ole, jos ystävän elämänvalinnat saavat teidät noin pahasti tolaltanne.

Mihin tällä kommentilla viitataan?

up

Vierailija kirjoitti:

Nämä ystäviensä moraalivartijat ovat mielenkiintoinen naisryhmä. Pelkäättekö, että ystävä iskee silmänsä seuraavaksi omaan mieheenne vai mistä moinen sievistely kumpuaa? Ystäviähän he eivät todellisuudessa teille ole, jos ystävän elämänvalinnat saavat teidät noin pahasti tolaltanne.

Naisryhmä? Itse oon ainakin mies. Ja totta kai sillä on merkitystä miten ystävä elämässään toimii, vaikutti se suoraan minuun tai ei. Se miten ihminen toimii, kertoo siitä ihmisestä ja sen arvoista. Jos toisen toiminta on täysin vastoin omia arvojani, en sellaista voi tai edes halua katsoa sormien läpi. Totta kai pyrin ensin asiasta keskustelemaan mutta jos se ei muuta mitään niin kyllä siinä sitten etäännytään. /Ap 

Tavallaan (yksi ihminen ystävästä kaveriksi johon ei kannata ihan hirveästi satsata.) Paljastui semmoinen teinimäinen kykenemättömyys ottaa itsestä vastuuta, ja uhriutuu lisäksi. Menee vaan itsellä aika paljon kunnioitusta tuollaisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ystäviensä moraalivartijat ovat mielenkiintoinen naisryhmä. Pelkäättekö, että ystävä iskee silmänsä seuraavaksi omaan mieheenne vai mistä moinen sievistely kumpuaa? Ystäviähän he eivät todellisuudessa teille ole, jos ystävän elämänvalinnat saavat teidät noin pahasti tolaltanne.

Naisryhmä? Itse oon ainakin mies. Ja totta kai sillä on merkitystä miten ystävä elämässään toimii, vaikutti se suoraan minuun tai ei. Se miten ihminen toimii, kertoo siitä ihmisestä ja sen arvoista. Jos toisen toiminta on täysin vastoin omia arvojani, en sellaista voi tai edes halua katsoa sormien läpi. Totta kai pyrin ensin asiasta keskustelemaan mutta jos se ei muuta mitään niin kyllä siinä sitten etäännytään. /Ap 

Tämä. Ihminen on sitä mitä hän tekee. Hassua ajatella, etteivät yksilön elämänvalinnat vaikuttaisi mitenkään siihen miten muut hänet näkevät.

Kun sain kuulla että kaverin vanhemmat kuolivat tämän ollessa alaikäinen, ei yhtään auttanut vanhempiaan vaan joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa ja sijoitetuksi. Otin etäisyyttä epäluotettavasta.

Ei. Joskus olen tuntenut surua sen puolesta, että toinen sählää elämänsä solmuun. Mutta eipä se ystävyyteen ole vaikuttanut. Pikemminkin ihan kiinnostavia tarinoita siitä, miten solmuun sen elämän voi ihan omilla valinnoilla saada. 

Eikä mikään juoru ole vaikuttanut ystävyyteen myöskään. Joskus olen kysynyt, että miten se silleen 🤭 Eipä se minulle kuulu, mitä toinen toheltaa - kunhan toinenkin osapuoli on aikuinen. 

On. Oli ensin ihan normaali ihminen yksityisellä sektorilla. Sitten sain tietää että oli seonnut ja mennyt julkiselle sektorille ihmisten elätettäväksi. Lakkasin pitämästä yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Loukkaannuin kun selvisi että ystävä ei ollut kertonut miten heillä oikeasti menee avioliitossaan (todella ikäviä juttuja). Koin, että hän ei luota minuun ja otin etäisyyttä. Myöhemmin hän kertoi syyksi sen, että suojelee sillä lapsiaan, että ei kerro miehensä käytöksestä kaikille, lapset eivät siis tiedä ongelmista, mutta vaistoaisivat helposti jos muut käyttäytyvät kiusaantuneesti. Itse en ajattele ihan noin pitkälle, mutta oletan että hän tuntee lapsensa (ja myös minut, että naamani voi paljastaa liikaa), joten annoin hänelle anteeksi.

Miksi hänen olisi sinulle pitänyt avioliitostaan kertoa? En minä esimerkiksi kerro oman parisuhteeni asioita eteenpäin. En hyvässä enkä pahassa. 

Vierailija kirjoitti:

Loukkaannuin kun selvisi että ystävä ei ollut kertonut miten heillä oikeasti menee avioliitossaan (todella ikäviä juttuja). Koin, että hän ei luota minuun ja otin etäisyyttä. Myöhemmin hän kertoi syyksi sen, että suojelee sillä lapsiaan, että ei kerro miehensä käytöksestä kaikille, lapset eivät siis tiedä ongelmista, mutta vaistoaisivat helposti jos muut käyttäytyvät kiusaantuneesti. Itse en ajattele ihan noin pitkälle, mutta oletan että hän tuntee lapsensa (ja myös minut, että naamani voi paljastaa liikaa), joten annoin hänelle anteeksi.

Minä en kertonut kelleen miten menee avioliitossa paitsi terapeutille. Onneksi kukaan ystävistä ei suuttunut etten avautunut aiemmin, kun kerroin eronneeni. Halusin käydä asian ihan yksin läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Loukkaannuin kun selvisi että ystävä ei ollut kertonut miten heillä oikeasti menee avioliitossaan (todella ikäviä juttuja). Koin, että hän ei luota minuun ja otin etäisyyttä. Myöhemmin hän kertoi syyksi sen, että suojelee sillä lapsiaan, että ei kerro miehensä käytöksestä kaikille, lapset eivät siis tiedä ongelmista, mutta vaistoaisivat helposti jos muut käyttäytyvät kiusaantuneesti. Itse en ajattele ihan noin pitkälle, mutta oletan että hän tuntee lapsensa (ja myös minut, että naamani voi paljastaa liikaa), joten annoin hänelle anteeksi.

Minä en ymmärrä sinua. Et pidä hyvänä ystävänä ellei jaa avioliitto-ongelmia sinulle? Toiset hoitaa tuollaiset asiat perheen sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla aina skeptinen varsinkin jos juorut tulevat joltakin, joka ei ole aikoihin ollut kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä. 

Minä olin koulukiusattu ja helppo kohde perättömille juoruille kun muutin muualle. Juorut saivat aivan uskomattomia käänteitä ja vielä tänäkin päivänä minusta juorutaan niihin liittyen vaikka olen jo yli 40 ja tuolloin olin 16 vuotias. 

Aikuis iällä minusta on muodostettu mielikuvia todella typeristä seikoista johtuen. Olen syntynyt poliiittisesti aktiiviseen mutta kaikkia osapuolia kunnioittavaan perheeseen ja vaikka itse en kuulu mihinkään puolueeseen, näen kaikissa puolueissa hyvää enkä ikinä määrittele ihmisiä sen mukaan, minua on alettu vältellä kun poliittisuus lapsuudenperheessäni on jostain syystä käynyt ilmi. 

Kerrottakoon, että itse olen äänestänyt niin oikealle kuin vasemmallekin eikä se ole minulle tai vanhemmilleni mikään ongelma. Miksi se on jollekin ihmiselle tutustumisen este?

Mustakin juoruttiin, ja vieläkin varmaan on ihmisiä jotka niihin uskovat. Onneksi juoruilu tapahtui pääasiassa semmoisissa porukoissa jotka lähinnä edelleen ryypiskelevät kaljakuppiloissa. Tuo on muuten syy miksi en aviomieheni kanssa käy koskaan missään tietyissä paikoissa eden yhdellä limsalla vaikka olisi jano ja mesta siinä vieressä, sen verran usein aiemmin miehelleni tuli joku känniläinen sönkkäämään että tiedtkös millaisen naisen kanssa olet yhdessä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Nämä ystäviensä moraalivartijat ovat mielenkiintoinen naisryhmä. Pelkäättekö, että ystävä iskee silmänsä seuraavaksi omaan mieheenne vai mistä moinen sievistely kumpuaa? Ystäviähän he eivät todellisuudessa teille ole, jos ystävän elämänvalinnat saavat teidät noin pahasti tolaltanne.

Mun kaveri, entinen siis, petti miestään oikealla ja vasemmalla.

Olin sinkku tuolloin pitkän aikaa ja hän monesti halusi lähteä kanssani iltaa viettämään, ja lähti ravintolasta sitten jonkun miehen mukaan. Petti myös työreissuillaan jne. Hänellä oli jopa pari vuotta toinen mies sivusuhteena.

Kun sitten aloin olemaan nykyisen mieheni kanssa yhdessä ja suhteemme ei kariutunutkaan niin kuin yleensä, vaan muutimme yhteen jne, niin tämä kaveri ei enää pystynyt olemaan ystäväni. 
Minä olin kyllä pysynyt rinnallaan yli vuosikymmenen mutta hänelle ei sopinut se että olin mieheni kanssa onnellinen enkä puhunut hänestä pahaa enkä pettänyt koskaan. Että voi olla näinkin päin, eli se ns”moraaliton” ei olekaan mikään oikea ystävä.

Omasta ystävästäni paljastui hyvin löyhä moraali parisuhteisiin liittyen. Ihan itse kertoi, että pitää pettämistä sopivana, kannatti polyamoriaa ja olisi halunnut läheisyyttä ystävien aviomiehiltäkin. Olisi pitänyt myös aiemmin tajuta, että jos moraali parisuhteisiin liittyen on tuota luokkaa, niin se moraali on matala myös muihin ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Luottamus meni tyystin.

Jälkiviisaana ajattelisin, että jos ystävästä paljastuu jotakin hyvin suurta negatiivista, niin ottaisin reilusti etäisyyttä. Kypsään ikään ehtineet aikuiset eivät vahingossa petä, satuta toisia tms, vaan ihan on ollut tietoinen päätös, josta aikuinen itse kantakoot vastuun.

Mitä tarkoittaa ystävyyssuhteessa kunnioittaminen?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa ystävyyssuhteessa kunnioittaminen?

Sivusta: minun on mahdotonta kunnioittaa ystävänä ihmistä, jonka käsitys oikeasta ja väärästä poikkeaa täysin omastani. Jos ystävä esimerkiksi olisi ras.ist.inen puheissaan, pettäisi puolisoaan tai hylkäisi esim. syöpäsairaan läheisensä, niin tuo käytös kertoisi minulle, etteivät arvomme kohtaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa ystävyyssuhteessa kunnioittaminen?

Sivusta: minun on mahdotonta kunnioittaa ystävänä ihmistä, jonka käsitys oikeasta ja väärästä poikkeaa täysin omastani. Jos ystävä esimerkiksi olisi ras.ist.inen puheissaan, pettäisi puolisoaan tai hylkäisi esim. syöpäsairaan läheisensä, niin tuo käytös kertoisi minulle, etteivät arvomme kohtaa ollenkaan.

Minusta tuo on enemmän arvostusta kuin kunnioitusts. Kunnioitus viittaa enemmän toisen hyväksymiseen erillisenä yksilönä ja ainakin itse kyllä pystyn kunnioittamaan henkilöä vaikka en haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa ystävyyssuhteessa kunnioittaminen?

Sivusta: minun on mahdotonta kunnioittaa ystävänä ihmistä, jonka käsitys oikeasta ja väärästä poikkeaa täysin omastani. Jos ystävä esimerkiksi olisi ras.ist.inen puheissaan, pettäisi puolisoaan tai hylkäisi esim. syöpäsairaan läheisensä, niin tuo käytös kertoisi minulle, etteivät arvomme kohtaa ollenkaan.

Minusta tuo on enemmän arvostusta kuin kunnioitusts. Kunnioitus viittaa enemmän toisen hyväksymiseen erillisenä yksilönä ja ainakin itse kyllä pystyn kunnioittamaan henkilöä vaikka en haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä.

Kunnioitus ja arvostus menee minulla samaan kastiin. Jos en voi arvostaa toista, en myöskään kunnioita häntä. Tekemisissä olen sen vähän, mitä on pakko.