Mulla on rikkaat ja kylmät vanhemmat...

Eli enää en edes pyydä apua. Aiemmin kun pyysin, kiertelivät ja kaartelivat asiaa. Ja harvoin suostuivat. Useimmiten eivät. Sain selvitä yksin. Itse olen ollut apuna kun ovat tarvinneet.

MUTTA jos valita pitäisi (tai voisi,) ottaisin mieluummin osallistuvat, välittävät isovanhemmat. Varmasti tuntuu kurjalta. Haluavatko he edes tavata lapsenlapsiaan?

nimim. saman kokenut

Ymmärrän sinua. Moni ei sinua varmasti ymmärrä.

Pelkään, että moni nykyvanhempi sortuu samaan kuin sinun vanhempasi. Korvaavat rahalla rakkauden. Se on lapsen henkistä pahoinpitelyä, kaltoinkohtelemista.

Minulla on samantyyppinen tausta. Kaverit eivät ymmärtäneet, vaan olivat kateellisia uusimmista leluistani.

Lohdutan itseäni sillä, että parempaan he eivät pystyneet. He osoittivat välittämisen rahan kautta, koska eivät muuhun kyenneet.

Heidän omien sanojensa mukaan:" Omat lapset on jo kasvatettu, nyt on aika nauttia omasta elämästä" . Olen ainut lapsi ja heillä on kolme pientä lapsenlasta. On niin surullista, kun ei ole äitiä, joika olisi kiinnostunut ensimmäisistä hampaista, ryömimään/ konttaamaan oppimisesta jne..!! T. AP

Rahaa palaa milloin mihinkin. Nyt kun muutto edessä ja he tulevat auttamaan, tarjouduin tekemään ruoat. Ei kelvannut, syövät mielummin ravintolassa sitten kun lähtevät kotiin. Pyysin neuvoja kalusteiden valintaan ja sain puolen tonnin digiboxin sekä jenkkisängyn. :(

Kertaakaan koko raskauteni aikana ei ole kyselty vauvan jaksamisista, saati omastani. Mieheni on kuin ilmaa heille (köyhästä perheestä), eivät ota häntä mukaan esim. muuttoporukkaan. Hirvittää ajatella että pian syntyvä lapsi saa tälläiset " nähdään kolmesti vuodessa sitten kun meille sopii" -isovanhemmat...

Anteeksi ap, en voi käsittää myöskään tuollaista. Lapsi kasvatettu aikuiseksi, sen jälkeen voi unohtaa??? :(

Saat vaihtarina köyhät ja kylmät, kaikkeen sekaantuvat, appivanhemmat.

Luulitko ap, että jos on köyhät vanhemmat, niin sitten on aikaa ja rakkautta tarjolla vai? No, luulosi oli väärä. Köyhillä vanhmilla usein menee voimat siinä, kun on pulaa rahasta ja työ on raskasta.

Vanhat ovat etäisiä eivätkä jaksa hoitaa. Nuorilla isovanhemmilla liikaa töitä, liikaa omia harrastuksia ja liikaa seuraelämää ja matkoja että ehtisi liiemmälti lastenlasten kanssa viettään aikaa.



Monet keuhkoo että tehkää lapset nuorena että on sitten nuoret vanhemmat ja nuoret isovanhemmat, hahhah, lämpöä ei silti saa tilattua millään.

Ei se köyhyys ketään jalosta - vaan jopa yleensä päinvastoin.

Mieheni vanhemmat ovat kyllä oikeati välittäviä ja ihania ihmisiä, asuvat vain 700km päässä. Silti näämme heitä useammin kuin minun vanhempiani, jotka asuvat alle 20km meiltä.



Omat vanhempani ovat vielä työelämässä. Äitini on niin täynnä itseään, ei osaa puhua kuin omista asioistaan. En jaksa edes soittaa enää hänelle (ei soita KOSKAAN minulle), kun saan kuunnella koko puhelun edestä valitusta työpäikan asioista ym.



Itselläni on 3 pientä lasta, jotka hädin tuskin tuntevat vanhempiani, ei isovanhemmilla ole aikaa eikä kiinnostusta. Esimerkki 2vk:n takaa: olin sopinut äitini kanssa että tulemme la iltapäivällä käymään (heitä ei saa meille millään). Kun menimme, talo olikin tyhjä ja ovet lukossa. Soitin äidilleni, että täällä oltaisi oven takana.... äiti:" voi hyvänen aika, miten me nyt näin unohettiin, me olaan täällä....." olivat lähteneet muualle kylään.



Tuntuu tosi pahalle, me kun olemme aina auttamassa heitä tarvittaessa, mm. viime kesänä maalasimme heidän talonsa uudelleen siskoni ja hänen miehensä kanssa. Itse en edes kysy enään lastenhoito apua, miehen vanhemmat tulevat mielellään niinkin kauka, tai sitten vuorottelemma siskoni ja ystävieni kanssa.



Itsellä vaan oli niin erilaiset kuvitelmat....