Mitä mieltä olet 40-vuotiaasta, joka juhlii viikonloppuisin alle 30-vuotiaiden kanssa?

Yhden tuollaisen nelikymppisen miehen jätin, koska alkoi vaikuttaa niin keskenkasvuiselta touhulta. Mitta tuli täyteen siinä vaiheessa, kun hän haaveili ties miten pitkän jokaviikkoisen bileputken jälkeen vielä jostain festareista rannalla. Katsoin nopeasti tapahtuman kuvauksesta ja kuvista, että nuo ihmisethän ovat puolet nuorempia kuin me. Hän huikkasi, että entä sitten, me ollaan nuorekkaita!

Hänelle nuorekkuus tarkoitti myös irtosuhteita, jatkuvaa juomista ja huonoa oloa arkisin, kun viikonloppuisin oli polttanut kynttilää molemmista päistä. Vaikka olen lapseton, naimaton ja hyväkuntoinen nelikymppinen nainen, keksin tuhat ja yksi parempaa tapaa viettää viikonloppuni kuin ikuisen nuoruuden jahtaaminen maksa paukkuen.
Kun itse kiinnostuin viikonloppuisin ja lomilla erilaisista juoksutapahtumista, luonnonpuistoista, kirjoista, kodin laittamisesta, ystävien ja perheen näkemisestä, hän innostui lähinnä noista bileistä.

Ahdasmieliset ahdistuvat ikäeroista.

Sitä mieltä, että se on ihan ok ja hyvä juttu. 

"Oman ikäiset ovat jo lopettaneet juhlimisen."

No tuskinpa kaikki. Ja osalla voi olla juhlimiset alkamassa vasta, joko ensimmäistä kertaa elämässä tai uudelleen. Itsekin olin 30-40 v iihan että kyllä ne juhlimiset jäi opiskeluvuosiin, mutta neljänkympin jälkeen alkoi rata taas kutsua.

Miesvauva.

Mitä mieltä 61-vuotiaasta, jota yrittävät iskeä kolmekymppiset nulikat?

Aivan sama. Miehet rupsahtaa nuorena, vaikkei niiden aivot ikinä kehittyisi 5-vuotiaan tasolta eteenpäin. 

MENE TÖIHIN AP

Nauttii elämästä eikä välitä siitä mitä samanikäiset kukkahattumuijat on mieltä. 

Surullista jos jo nelikymppisenä on mummoutunut/papparoitunut.