Absolutisti - millä sinä juhlistat viikonlopun alkamista / kohotat tunnelmaa vapaailtana?

En mitenkään. Minulle vuoden kaikki 365 vuorokautta ovat toistensa kaltaisia. Päivärutiinini on sama, syön samaa ruokaa ja menen samaan aikaan nukkumaan. En kaipaa hyvän olon piikkejä. Voin parhaiten tasaisessa tavallisuudessa. Juhlapyhiä tai viikonloppuja en vietä.

N33

Rentotuminen tulee jo siitä, kun on tehnyt työviikon ja tietää, että nyt on vapaata. Käyn kylläkin usein hampurilaisella ja ostan jotain makeaa, mutta ei mitään pakkoa. Olisin huolissani, jos kaksi kertaa viikossa mun olisi pakko ottaa jotain juomaa tai nautintoainetta.

No mulla alkoholi ei kohota tai piristä, tekee vaan tuhnusen olon. Mä saatan käydä luonnossa kävelyllä, tai syömässä miesystävän kanssa, nähdä kavereita.. tai herkkuja syön ja katson vaikka sarjaa.

Suklaalla. Ihana ottaa illalla pari palaa suklaata levystä. En mä muuta siihen tunnelman kohottamiseen tarvi. 

En ole absolutisti, mutta aina välillä haen viikonloppu- tai arjen juhlistamistunnelmaa ilman alkoholia. Irtokarkit tarjoavat samansuuntaisen elämyksen ja niiden maku ei edes sopisi yhteen minkään alkoholijuoman kanssa. Jos ei ole suunnitelmissa nököttää sohvalla, niin pitkä kävelylenkki myöhään illalla kaunista reittiä vie sen aikaikkunan, minkä voisi muuten käyttää juoman siemailuun,

Oikein hyvin tehty tumma kaakao on myös oivallinen vaihtoehto. Iso mukillinen vie janon ja energiantarpeen ja tekee enemmän mieli mennä nukkumaan kuin korkata alkoholijuoma.

Vielä yksi vaihtoehto on kunnon koti-spa. Siis ihonhoitoa, karvanpoistoa ja muuta kauneudenhoitoa. Hiusnaamio myös. Siihen teemaan sopii hyvin  joku terveellinen vissy tai marjamehu, jos kaipaa juomaa.

Lähtemällä uimaan, lenkille tai kuntosalille.

Miksi viikonloppua pitää juhlistaa? Eihän viikonloppu ole juhla.

Offtopic mutta oon alkanut viime aikoina miettiä, että saattaakohan mies olla alkoholisti. Ensin ajattelin, että turha tässä nyt mitään diagnooseja alkaa tekemään, mutta kun näitä juttuja rupeaa kasaantumaan, niin väkisinkin tulee mieleen että onkohan kaikki ihan mallillaan.

Aiemmin mies joi käytännössä vain viikonloppuisin. Perjantaina ja lauantaina saattoi ottaa muutaman, mutta arki oli ihan normaalia. Nyt on alkanut olla sellaisia tilanteita, että viennin jälkeen tulee koiran kanssa lenkiltä ja mies haisee alkoholille. Ei siis mitenkään kaatokännissä, mutta kyllä sen haistaa. Kun kysyy, että oletko ottanut jotain, vastaus on yleensä jotain ympäripyöreää.

Sama kuvio toistuu autotallissa. Mies tykkää tehdä siellä pienoismalleja ja on aina sanonut, että se on hänen oma rauhoittumispaikkansa. Nykyään sinne saattaa mennä pariksi tunniksi ja takaisin tullessa on taas sellainen tuttu alkoholin haju. Joskus on ollut ihan hyväntuulinen, joskus vähän omissa maailmoissaan. En tiedä juoko siellä yhden vai viisi, enkä oikeastaan edes tiedä haluanko tietää.

Sitten nämä poikien illat. Aikaisemmin kun lähti viihteelle, tuli yöllä kotiin. Nyt ei välttämättä. Voi mennä seuraavan päivän iltapäivään asti. Kuulemma ilta vaan venähti. En oikein ymmärrä miten “ilta” voi nykyään kestää melkein 24 tuntia.

Kerran lompakko katosi kokonaan. Se löytyi myöhemmin jostain baarin läheltä, mutta mies ei itse osannut sanoa missä oli ollut. Toisella kertaa tuli kotiin naama veressä. Ei kuulemma mitään ihmeellistä, oli vain tullut joku tilanne. Siis mitä tarkoittaa “joku tilanne”, jos mies tulee aamulla kotiin naama veressä?

Yksi kerta lähti ihan tavalliselle kauppareissulle ja viipyi useita tunteja. Kun kysyin missä oli ollut, oli kuulemma tavannut tutun ja mennyt “yhdelle”. Jotenkin näitä yhdelle lähtemisiä alkaa olla aika paljon.

Toinen juttu on se, että mies tuntuu nykyään puolustelevan juomistaan enemmän. Jos sanon jotain, vastaus on helposti että kaikki muutkin juovat tai että minä liioittelen. Ehkä liioittelenkin. En halua olla se puoliso, joka kyttää jokaista kaljapulloa ja tekee numeron normaalista alkoholin käytöstä.

Mutta missä menee normaalin ja ongelmallisen raja? Jos ennen juotiin viikonloppuisin ja nykyään myös keskellä arkea, harrastuksen yhteydessä ja koiran lenkin jälkeen, niin onhan siinä joku muutos tapahtunut.

Ja ehkä huolestuttavinta on juuri se, että alan itsekin miettiä asiaa joka kerta kun mies lähtee ovesta. Tuleeko se tänään takaisin? Missä kunnossa? Onko puhelin mukana? Onko taas joku selitys aamulla?

En tiedä onko mies alkoholisti. Enkä halua sellaista leimaa hänelle heittää. Mutta kyllä tässä alkaa olla sellainen olo, että pitäisi oikeasti pysähtyä miettimään, onkohan asiat ihan oikeasti kunnossa.

Ap, mitä sinä teet lauantaina päiväaikaan? Jos et tee muuta kuin odotat iltaa, että pääset juomaan, tajuat varmaan itsekin, ettei se ole hyvä asia. Jos teet muita kivoja juttuja, miksi et listaa niitä ilon tuojiksi, vaan ainoastaan alkoholin?

Jokin hyvä syötävä, anonyymit nettiskeskustelut (joo heh...), seksuaalisuus, sauna, tietty liikkuminen, joskus harvoin joku elokuva tai sarja... Ja se että voi pimeällä katsoa ilman pelkoa kotini ikkunasta ulos miettimättä, missä alkoholi- ja huumeongelmainen läheiseni mahtaa olla (koska on kuollut). Joten pidä rauhassa alkoholisi, ei aidosti voi vähempää kiinnostaa...

"Offtopic mutta oon alkanut viime aikoina miettiä, että saattaakohan mies olla alkoholisti. -- Enkä halua sellaista leimaa hänelle heittää."

En viitsi koko pitkää kommenttiasi lainata, mutta ole nyt ihan tosissasi. Jos miehesi ei ole virallista alkoholistin määritelmää täyttänyt vielä, niin ei siihen kauan mene. Hyväksy totuus. 

Juon kyllä alkoholia, mutta usein en viikonloppuna pysty, koska herään aikaisin aamulla harrastuksiin. Tunnelman kohottajana toimii hyvä ruoka ja juoma, niin kuin moni muukin on vastannut. Toki ruokani on hyvää arkenakin, mutten mä joka päivä mitään kallista pihviä tai juustoja syö. Alkoholittomaksi juomaksi tykkää usein ostaa esimerkiksi jotain makutonicia.