Paniikkioireilua työpaikan kokouksissa

Kuulostaa raskaalta ja hankalalta, elämää rajoittavalta vaivalta. Voimia kaikille teille! Epäironisesti. 

Itse sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen nimenomaan kokouksessa töissä. Kuiskasin työkaverille että mun on pakko lähteä ja juoksin vessaan jossa luulin kuolevani, niin karmea olo oli. Tuon jälkeen välttelin kaikkia kokouksia vuoden kunnes en enää pystynyt kun tuli eräs kokous johon oli pakko osallistua. Linja-autossa/lentokoneessa/junassa varaan aina käytäväpaikan. Muistan ahdistus/paniikkioireita jo ala-asteelta alkaen ja aina jos oli seuraavana päivänä vuorossa jotain normaalista poikkeavaa, maha oli jo edellisenä päivänä aivan sekaisin kun jännitin jo etukäteen. Nyt olen työttömänä ja tällä viikolla pakko osallistua johonkin työttömien infoon ja ahdistaa jo valmiiksi, pakko saada sielläkin reunapaikka.

 Tiedän tunteen.  Kärsinyt samasta vuosia.  Millään harjoittelulla, joogalla mitä näitä nyt on, EI ole apua. Ei tarvitse kuitenkaan syödä rauhoittavia jota joku täällä suositteli ( opamox). Minulla myös lahvikuppi neurooso, esiitymiskammo. Aivan huikea apu löytyy Propral- lääkkeestä. Sitä määrätään em ongelmiin ja otetaan tarvittaessa. On siis pulssia laskeva vermepainelääke , joka vie tärinä- oireen, sykkeen nousun ym oireet pois. Kun nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa iskee pelkonettä mokaan eli ääni alkaa täristä ja kädet, paniikki kasvaa sekoilustani pahemmaksi..Uskomaton lääke, tämä oli aikoinaan äitilläni käytössä kun oli työelämässä. En pystyisi käymään töissä ilman tätä.

Minulla ei ennen ollut mitään ongelmia. Sitten yhtäkkiä lukioaikoina pamahti päälle tämmöinen erään opettajan tunnilla, joka oli kyllä painostava, mutta jota en kuitenkaan tietoisesti pelännyt. Mutta ehkä se tarttui joistain muista oppilasta. Tai ehkä se olisi puhjennut muutenkin. Olen päässyt siitä eroon monta kertaa mutta se on myös palannut monta kertaa. Vaiva on vaikuttanut elämääni paljon. Lääkäreistä ei ollut mitään apua.

Beetasalpaaja lääke , nimetään Propral. Suosittelen. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan teustä ei sitten ole kuullut, että ihminen voi myös opetella pois paniikista? Rauhoittamaan itsensä. Minä opettelin, jäljellä on pari asiaa joita en halua tehdä, teen jos on pakko.

On aikalailla turha pohtia, mistä paniikki on saanut alkunsa, luultavasti jotain melko viatonta, joka aktivoituu stressissä, saa aikaan paniikkireaktion ja paniikin pelko saa aikaan pahemman reaktion...

En tiedä, onko kyse itsesuggestiosta vai mistä, opettelin (muutaman kuukauden) esim että jos painan peukalon kynnen kevyesti kämmeneen, hermosto alkaa rauhoittumaan. Sitä ennen kävin pari kuukautta turhalla terapeutilla, joka olisi halunnut pohtia kurjaa lapsuuttani.

Ja tietysti se oma työasia pitää osata. Enkä luonteeltani ole säikky tai ujo.

Varhaislapsuudesta alkaneesta turvattomuudesta, joka aktivoituu aina toisten ihmisten seurassa, ei opetella pois. Itse en ainakaan jaksa enää 20 vuoden yrityksen jälkeen siihen opetteluun tuhlata energiaa, vaan valitsen ympäristöt, joissa pystyn olemaan.

Hypnoositerapia on auttanut minulla vähän todella vaikeaan esiintymisjännitykseeni ja paniikkiin esim. esittelytilanteissa. Paljon helpompaa on kuitenkin osallistua etänä kaikkiin kokouksiin, jossa on esittelyjä tai muuta vastaavaa, mahdollisia jännittämisen ja paniikin tuntemuksia on helpompi hallita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan teustä ei sitten ole kuullut, että ihminen voi myös opetella pois paniikista? Rauhoittamaan itsensä. Minä opettelin, jäljellä on pari asiaa joita en halua tehdä, teen jos on pakko.

On aikalailla turha pohtia, mistä paniikki on saanut alkunsa, luultavasti jotain melko viatonta, joka aktivoituu stressissä, saa aikaan paniikkireaktion ja paniikin pelko saa aikaan pahemman reaktion...

En tiedä, onko kyse itsesuggestiosta vai mistä, opettelin (muutaman kuukauden) esim että jos painan peukalon kynnen kevyesti kämmeneen, hermosto alkaa rauhoittumaan. Sitä ennen kävin pari kuukautta turhalla terapeutilla, joka olisi halunnut pohtia kurjaa lapsuuttani.

Ja tietysti se oma työasia pitää osata. Enkä luonteeltani ole säikky tai ujo.

Varhaislapsuudesta alkaneesta turvattomuudesta, joka aktivoituu aina toisten ihmisten seurassa, ei opetella pois. Itse en ainakaan jaksa enää 20 vuoden yrityksen jälkeen siihen opetteluun tuhlata energiaa, vaan valitsen ympäristöt, joissa pystyn olemaan.

Niin, ei siitä voi opetella pois jos siitä pitää tiukasti kiinni ja on varma ettei tästä pääse eroon (ja on varma että tämä johtuu varhaislapsuuden turvattomuudesta).

Entä jos ajattelet, että kyseessä on huono fyysinen reaktio ja haluat opetella paremman reaktion tilalle?

Etkä odota, että kerralla tulee valmista.

Ihmisen aivot pystyy hyviin ja huonoihin asioihin ja niitä voi myös koulia ja aika paljon hallitakin. Ensimmäisenä pitää osata luovuttaa kohtali-ajatuksesta.

Nuppi turraksi pillereillä ja viinalla.

t. lääkäri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan teustä ei sitten ole kuullut, että ihminen voi myös opetella pois paniikista? Rauhoittamaan itsensä. Minä opettelin, jäljellä on pari asiaa joita en halua tehdä, teen jos on pakko.

On aikalailla turha pohtia, mistä paniikki on saanut alkunsa, luultavasti jotain melko viatonta, joka aktivoituu stressissä, saa aikaan paniikkireaktion ja paniikin pelko saa aikaan pahemman reaktion...

En tiedä, onko kyse itsesuggestiosta vai mistä, opettelin (muutaman kuukauden) esim että jos painan peukalon kynnen kevyesti kämmeneen, hermosto alkaa rauhoittumaan. Sitä ennen kävin pari kuukautta turhalla terapeutilla, joka olisi halunnut pohtia kurjaa lapsuuttani.

Ja tietysti se oma työasia pitää osata. Enkä luonteeltani ole säikky tai ujo.

Varhaislapsuudesta alkaneesta turvattomuudesta, joka aktivoituu aina toisten ihmisten seurassa, ei opetella pois. Itse en ainakaan jaksa enää 20 vuoden yrityksen jälkeen siihen opetteluun tuhlata energiaa, vaan valitsen ympäristöt, joissa pystyn olemaan.

Niin, ei siitä voi opetella pois jos siitä pitää tiukasti kiinni ja on varma ettei tästä pääse eroon (ja on varma että tämä johtuu varhaislapsuuden turvattomuudesta).

Entä jos ajattelet, että kyseessä on huono fyysinen reaktio ja haluat opetella paremman reaktion tilalle?

Etkä odota, että kerralla tulee valmista.

Ihmisen aivot pystyy hyviin ja huonoihin asioihin ja niitä voi myös koulia ja aika paljon hallitakin. Ensimmäisenä pitää osata luovuttaa kohtali-ajatuksesta.

Voisitko kirjoittaa vähän ylimielisemmin? Et niin.

Kannattaa ehkä hakea apua työterveydestä eikä täältä.

Pidä "näkäräispullo"mukana..ja jotakin nappeja..kyllä helpottaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli laukaiseva tekijä? Aineiden kokeilu? Moni ei tajua millä leikkii. Kun päässä naksahtaa noiden kokeilujen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan. 

En ole ap, mutta minulla on ollut paniikkihäiriö niin kauan kuin muistan. Erityisen pahana oli alakoulussa, kun lauloin koulun kuorossa. Sain kohtauksen varmaan kaikissa esityksissä. Ja olin jotain 9 v. joten ei ollut aineista kyse.

Nyt olen 45 v. ja pystyn tekemään ainoastan etätyötä. Koulun sinnittelin läpi, yliopiston tein käytännössä itsenäisesti, mutta työelämä on ollut vaikeaa koska en pysty mihinkään palavereihin, koulutuksiin, asiakastapaamisiin tai matkustamaan.

mutta olet silti työllistynyt. mietippä sitä kun samaan aikaan on ihmisiä työttömänä pilvin pimein.

Mulla oli aikoinaan samaa. Johtui työpaikasta missä olin vain 'pelinappulana'. En tuossa työpaikassa koskaan päässyt oikein tekemään mitään ja minua vain pompoteltiin. Kysy itseltäsi onko työpaikasta johtuvaa? Kohdellaanko sinua työpaikallasi asiallisesti? Koetko tekeväsi merkityksellistä työtä ja saatko siitä työkavereilta arvostusta? Älä missään nimessä ala syömään mitään masennuslääkkeitä! Mielenterveys menee niillä ihan sekaisin.

ei traumoista pääse koskaan eroon ja hormonitkin sotkee noita reaktioita. käytä lääkkeitä moni normaalikin käyttää niitä.

Täällä työttömissä olisi tarjolla tuhansia, jotka voivat olla missä vain, eikä mikään tunnu missään.

Ehkä pidätte pihalle laittamisen palaverin seuraavaksi?

Työterveydestä voi saada lääkeapua, mutta myöskin työterveyden ja HR:n kanssa yhdessä neuvottelemalla voidaan sopia saatko töissä erityisjärjestelyjä kokousten suhteen, jotta mahdollistetaan töissäkäyntisi ja hyvinvointisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni lääkäri enää kirjoittaa Opamoxia tms? Luulen, että ehkä yhden kerran pienen pakkauksen ja sitten kehottaa tekemään muita ratkaisuja tai masennuslääkettä voi kirjoittaa jatkoksi. 

Vaikka ottaisi vain noita tilanteita varten? Voi hyvä Sylvi.

Vierailija kirjoitti:

Beetasalpaaja lääke , nimetään Propral. Suosittelen. 

Voi kun noita saisikin.

Minulla on auttanut kuvitella loppuun asti, mitä tilanteessa pahimmillaan voisi tapahtua. Mikä on se hirvein skenaario? Mitä siitä seuraisi? Mitä jos joku työkaveri saisi sen hirveimmän jutun itselleen kokouksessa, miten häneen suhtauduttaisiin? Tästä päättelystä olen saanut paljon apua. Pahinta mitä voi tapahtua on esim poistua paikalta ja pahoitella siinä tai myöhemmin, että ei voi hyvin. Tai esim että oma puheenvuoro menee huonosti, ääni tärisee ja puhuu huonommin kuin olisi toivonut. Mitä siitä seuraa? Mitä jos joku muu pitäisi huonon esittelypuheenvuoron ja olisi jännittyneen oloinen?

Tai sieltä keskipaikalta, pahin vaihtoehto olisi joutua lähtemään kesken pois vähän hankalasti muiden jalkojen yli. Onhan se vähän kiusallista, muttei mikään maailmanloppu. 

Ennen kuin opin tätä, tein niin että lähdin vain pois kun en pystynyt olla. Jos onnistui, sanoin siinä tai myöhemmin viestillä, että kärsin paniikkihäiriöstä ja oli pakko lähteä. Yhtäkään kertaa siitä ei seurannut mitään pahaa, joka ainoa kerta sain ymmärrystä. 
Kuvittele miten itse suhtautuisit toiseen vastaavassa tilanteessa. Niin ne muutkin suhtautuu. Ihmiset on ihan mukavia.