Lue keskustelun säännöt.
IL: Sara ei käy enää töissä: Ei pysty
30.08.2026 |
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/7421975f-90f7-487d-968b-7f1c19b1a67b
"Ei pysty
Espoolainen Sara Sytelä sinnitteli työelämässä aikansa. Nyt hän on pitkällä sairauslomalla, johon on erityinen syy. Ulkopuolisten ihmisten on vaikea ymmärtää hänen tilannettaan."
"Viime talvena lopullinen seinä tuli vastaan. Työhön oli palattu ja sieltä jääty pois lukuisia kertoja.
Nyt Sara Sytelä tietää yhden asian varmasti: hän ei voi enää palata töihinsä, koska ei yksinkertaisesti jaksa tehdä töitä.
Osasairauspäivärahaa on kokeiltu. Toivoa on herännyt ja sitten petytty ankarasti. Nyt meneillään on pitkä sairausloma."
No eipä tuosta syy vielä selviä.
Kommentit (337)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se masentaa kun neovaginassa täytyy öisin pitää kapulaa ettei mene haava umpeen.
Miksi se haluaa näyttää exältään? Jopa sukupuoli piti vaihtaa jotta saisi samaa ihailua kuin exä. No, ei saanut kun ei ole exänsä vaikka siltä niin kovin yrittää näyttää. Keskittyis vaan oleen hyvä isä?
Nyt on vasta elokuun viimeinen päivä, ei nyt pidä lumihiutaleita katsella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.
Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?
Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.
Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.
Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein).
Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.
Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan.
Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.
Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan.
Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.
No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.
Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta?
En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:
Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]
Mitä sosiaaliset säännöt ovat?
Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]
Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.
Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]
Esimerkkejä arjen säännöistä
Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.
Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.
Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]
Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa.
Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D
Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.
Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.
Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.
Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti. Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.
Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista.
Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula.
Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut.
Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?
Pelätä mitä?
Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä.
Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(
Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.
En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.
Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta".
Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan.
Työkyvytön kyllä olen.
Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti.
Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin.
Voi vee mikä LAISKURI Olet. Mitään ei pysty tekemään mutta yhteiskunnan rahat kyllä kelpaa. Jos tuommoisesta lirvikatarrilta otettas tukirahat pois niin takaan että yhdessä päivässä ne jalat kyllä löytäus kouluun/töihin koska olis PAKKO
Persu voi raivota vaikka kuinka sydämensä pohjasta, mutta se ei muuta tosiasioita. Jos keskushermosto antaa periksi, niin ei siinä mikään määrä syyllistämistä auta. Jos ei pysty keskittymään, niin sattuu työtapaturmia. Jos sivuuttaa henkisen hyvinvointinsa täysin, lopulta sekoaa ja tulee viedyksi mielisairaalaan.
Ei se keskushermosto mitään periksi anna kun ihmisessä ei ole mitään Fyysistä vikaa! Silloin kyse on mielipahan aiheuttamasta laiskuudesta johon reagoidaan kuin pikkulapsi käpertymällä sänkyyn; "mua ei huvita VÄÄ" aikuinen ihminen pakottaa itsensä sivuuttamaan tuollaiset mielipahaa ja kävelee reippaasti sinne kouluun/töihin.
VELKAKELLO.FI -kiitos Sara ja muut yhteiskunnan elätit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on muuten mies, joka on tehnyt itsestään " nainen", selviää nimeä googlamalla. Oliskohan hoidot vaikuttaneet terveydentilaan... ? Näin voi hyvinkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.
Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?
Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.
Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.
Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein).
Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.
Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan.
Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.
Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan.
Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.
No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.
Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta?
En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:
Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]
Mitä sosiaaliset säännöt ovat?
Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]
Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.
Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]
Esimerkkejä arjen säännöistä
Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.
Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.
Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]
Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa.
Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D
Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.
Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.
Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.
Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti. Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.
Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista.
Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula.
Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut.
Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?
Pelätä mitä?
Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä.
Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(
Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.
En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.
Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta".
Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan.
Työkyvytön kyllä olen.
Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti.
Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin.
Voi vee mikä LAISKURI Olet. Mitään ei pysty tekemään mutta yhteiskunnan rahat kyllä kelpaa. Jos tuommoisesta lirvikatarrilta otettas tukirahat pois niin takaan että yhdessä päivässä ne jalat kyllä löytäus kouluun/töihin koska olis PAKKO
Ei ole löytynyt, vaikka usean kerran on ihan oikeasti ollut se PAKKO.
Olet hengissä joten ei ollut edelleenkään PAKKO; joku maksoi laskusi, kantoi ruokaa ja pesi pyllystä. Pointtini on että heittäydyt avuttomaksi koska se on aina joku MUU Joka joutuu sinusta huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trans. Pitihän se arvata, että ei normaali.
Kyllä nyt verom_maksajat saavat taas huudatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ainoa.
Vuoden pari jaksaa ja sen jälkeen alkaa ihan terve välttely. Kannattamattomuus suhteessa jopa vammoihin ja vaurioihin joita terveyskeskus ei hoida ja ei ole varaa hoidattaa yksityisellä, niin miksi rikkoa itsensä. Toinen on sitten psyykkiset oireet mitä tulee totaalisesta orjuutuksesta mitä nykyinen työelämä on.
Masennus ja mitättömyyedn tunne kuukauden päätteeksi kun olet raatannut itsesi hajalle ja yöunet menettäneenä katselet omaa arvoasi tilillä joka on vähä päälle tonnin. Niin mieluummin ottaa sen viisisataa euroa tukina kuin enää rääkkää itseään työelämässä.
Ne joill on hyvät työt ja työolot ei ymmärrä tätä ja näillä on yleensä palkkakin hyvä. He käy töissä valittamatta. He ovat sitten osalta niitä, jotka ei ymmärrä. Koska eivät ole kokeneet sitä mikä aiheuttaa sen ettei töihin halua enää mennä koskaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä Suomessa saa tukea tai myötätuntoa, joka auttaa jaksamaan.
Montako päänsilitystä tarvitset? Elämme empatialässytyksen ympäröimänä. Ikinä ei ole puhuttu empatiasta yhtä paljon kuin nykyään.
Nimenomaan elämme "empatialässytyksen" ympäröiminä. Halventavan, ivallisen, vähättelevän empatialässytyksen. Aitoa empatiaa on erittäin vaikea löytää.
Itse olisin lopen uupuneena nuorena aikuisena kaivannut vain sitä, että joku olisi sanonut, että mä näen että sulla on raskasta ja että on ok levätä.
Burnoutista ei palata työntekoon pinnistelemällä kovempaa vaan antamalla itselleen lupa ja oikeus levätä ja palautua. Kun on saanut vähän aikaa työstää sitä väsymystä ja tunteitaan, usein alkaa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että kaikkea muuta voi tehdä eli matkustaa, harrastaa, käydä salilla jne., mutta työnteko ei sitten onnistu, kun on sitä ja tätä. Kun ei vaan jaksa!
Ihmeesti jaksamista löytyisi, kun tuet olisi nolla euroa ja lapsuudenperhe joutuisi elättäjäksi tai kotivaihtuisi asuntolapaikkaan.
Pyydä, että oma työpaikkasi palkkaa näin aluksi vaikka 10 Saran kaltaista.
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi ei pysty? Mikä se syy oikeesti oli?
Jos on jaksamisesta kyse, niin ei ole välttämättä löydetty syytä, miksei esim. saa nukuttua tai nukkuminen ei virkistä.
Mä ainakin ymmärrän hyvin. Olen tehnyt katkeamattomasti töitä 35 vuotta ja koronan loppuvaiheilla sairastin long covidin, enkä ole ikinä palannut ennalleni. Kaikki vapaa-aika menee nukkumiseen, harrastuksista luopunut väsytaakan takia, voin nukkua yli 30 tuntia putkeen viikonloppuna ja herättyäni olla jo parin tunnin päästä valmis nukkumaan. Aivot eivät pelaa kunnolla, työ vie loputkin mehut, koska joutuu jatkuvasti pinnistelemään, muisti ei pelaa kunnolla ja joutuu palaamaan asioihin monta kertaa. Tässä ei ole mitään järkeä: olen kuin zombi. Elämänhalusta tietoakaan ja sinnittelen vain, jotta selviäisi seuraavasta tunnista. Ihmissuhteet kaikki katkennut ja paljon muuta. Jos olisi energiaa, hoitaisin itseni saikulle tai lopullisesti poistoon. Mutta kun ei ole.
Ap:lle totean, että turha syllistää näillä postauksilla ihmisiä: jokaisen tilanne on erilainen. Katso mieluummin peiliin ja mieti, mitä itse voisit tehdä paremmin. Lopeta nyt ainakin muiden asioiden kaivelu ja käytä sekin aika johonkin hyödylliseen - vaikka itseesi ja hyvinvointiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.
Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?
Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.
Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.
Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein).
Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.
Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan.
Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.
Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan.
Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.
No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.
Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta?
En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:
Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]
Mitä sosiaaliset säännöt ovat?
Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]
Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.
Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]
Esimerkkejä arjen säännöistä
Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.
Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.
Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]
Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa.
Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D
Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.
Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.
Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.
Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti. Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.
Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista.
Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula.
Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut.
Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?
Pelätä mitä?
Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä.
Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(
Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.
En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.
Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta".
Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan.
Työkyvytön kyllä olen.
Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti.
Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin.
Voi vee mikä LAISKURI Olet. Mitään ei pysty tekemään mutta yhteiskunnan rahat kyllä kelpaa. Jos tuommoisesta lirvikatarrilta otettas tukirahat pois niin takaan että yhdessä päivässä ne jalat kyllä löytäus kouluun/töihin koska olis PAKKO
Persu voi raivota vaikka kuinka sydämensä pohjasta, mutta se ei muuta tosiasioita. Jos keskushermosto antaa periksi, niin ei siinä mikään määrä syyllistämistä auta. Jos ei pysty keskittymään, niin sattuu työtapaturmia. Jos sivuuttaa henkisen hyvinvointinsa täysin, lopulta sekoaa ja tulee viedyksi mielisairaalaan.
Ei se keskushermosto mitään periksi anna kun ihmisessä ei ole mitään Fyysistä vikaa! Silloin kyse on mielipahan aiheuttamasta laiskuudesta johon reagoidaan kuin pikkulapsi käpertymällä sänkyyn; "mua ei huvita VÄÄ" aikuinen ihminen pakottaa itsensä sivuuttamaan tuollaiset mielipahaa ja kävelee reippaasti sinne kouluun/töihin.
Psyykkinen pahoivointi kuormittaa todellakin hermostoa. Itse asiassa ihmisen elimistö ei erota henkistä hätää fyysisestä uhkatilanteesta. Miten on ylipäätään mahdollista, että joku ei tiedä vuonna 2026, miten jatkuva stressi, ahdistus, mielipaha, surun jne. vaikuttaa ihmisen kehoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.
Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?
Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.
Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.
Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein).
Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.
Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan.
Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.
Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan.
Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.
No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.
Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta?
En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:
Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]
Mitä sosiaaliset säännöt ovat?
Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]
Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.
Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]
Esimerkkejä arjen säännöistä
Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.
Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.
Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]
Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa.
Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D
Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.
Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.
Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.
Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti. Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.
Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista.
Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula.
Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut.
Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?
Pelätä mitä?
Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä.
Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(
Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.
En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.
Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta".
Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan.
Työkyvytön kyllä olen.
Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti.
Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin.
Voi vee mikä LAISKURI Olet. Mitään ei pysty tekemään mutta yhteiskunnan rahat kyllä kelpaa. Jos tuommoisesta lirvikatarrilta otettas tukirahat pois niin takaan että yhdessä päivässä ne jalat kyllä löytäus kouluun/töihin koska olis PAKKO
Persu voi raivota vaikka kuinka sydämensä pohjasta, mutta se ei muuta tosiasioita. Jos keskushermosto antaa periksi, niin ei siinä mikään määrä syyllistämistä auta. Jos ei pysty keskittymään, niin sattuu työtapaturmia. Jos sivuuttaa henkisen hyvinvointinsa täysin, lopulta sekoaa ja tulee viedyksi mielisairaalaan.
Ei se keskushermosto mitään periksi anna kun ihmisessä ei ole mitään Fyysistä vikaa! Silloin kyse on mielipahan aiheuttamasta laiskuudesta johon reagoidaan kuin pikkulapsi käpertymällä sänkyyn; "mua ei huvita VÄÄ" aikuinen ihminen pakottaa itsensä sivuuttamaan tuollaiset mielipahaa ja kävelee reippaasti sinne kouluun/töihin.
Psyykkinen pahoivointi kuormittaa todellakin hermostoa. Itse asiassa ihmisen elimistö ei erota henkistä hätää fyysisestä uhkatilanteesta. Miten on ylipäätään mahdollista, että joku ei tiedä vuonna 2026, miten jatkuva stressi, ahdistus, mielipaha, surun jne. vaikuttaa ihmisen kehoon?
Tottakai vaikuttaa, mutta se ei kertakaikkiaan lamaannu siten ettei edes hampaita pysty pesemään; kyse on henkisestä.mielipahasta EI Fyysisestä viasta.
Saralla on varmaan ns. EPEK eli Ei Pysty, Ei Kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.
Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?
Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.
Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.
Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein).
Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.
Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan.
Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.
Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan.
Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.
No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.
Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta?
En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:
Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]
Mitä sosiaaliset säännöt ovat?
Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]
Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.
Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]
Esimerkkejä arjen säännöistä
Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.
Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.
Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]
Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa.
Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D
Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.
Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.
Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.
Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti. Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.
Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista.
Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula.
Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut.
Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?
Pelätä mitä?
Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä.
Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(
Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä.
Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.
En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.
Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta".
Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan.
Työkyvytön kyllä olen.
Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti.
Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin.
Voi vee mikä LAISKURI Olet. Mitään ei pysty tekemään mutta yhteiskunnan rahat kyllä kelpaa. Jos tuommoisesta lirvikatarrilta otettas tukirahat pois niin takaan että yhdessä päivässä ne jalat kyllä löytäus kouluun/töihin koska olis PAKKO
Persu voi raivota vaikka kuinka sydämensä pohjasta, mutta se ei muuta tosiasioita. Jos keskushermosto antaa periksi, niin ei siinä mikään määrä syyllistämistä auta. Jos ei pysty keskittymään, niin sattuu työtapaturmia. Jos sivuuttaa henkisen hyvinvointinsa täysin, lopulta sekoaa ja tulee viedyksi mielisairaalaan.
Ei se keskushermosto mitään periksi anna kun ihmisessä ei ole mitään Fyysistä vikaa! Silloin kyse on mielipahan aiheuttamasta laiskuudesta johon reagoidaan kuin pikkulapsi käpertymällä sänkyyn; "mua ei huvita VÄÄ" aikuinen ihminen pakottaa itsensä sivuuttamaan tuollaiset mielipahaa ja kävelee reippaasti sinne kouluun/töihin.
Psyykkinen pahoivointi kuormittaa todellakin hermostoa. Itse asiassa ihmisen elimistö ei erota henkistä hätää fyysisestä uhkatilanteesta. Miten on ylipäätään mahdollista, että joku ei tiedä vuonna 2026, miten jatkuva stressi, ahdistus, mielipaha, surun jne. vaikuttaa ihmisen kehoon?
Ei olisi sekoittanut ja tuhonnut kehoaan hormoneilla, sukupuolen "korjaus" leikkauksilla, ym.
Ei tainnut olla kunnossa alunperinkään.
Tässä näemme hyvän esimerkin siitä mihin tuo sekoilu johtaa!
En minäkään jaksaisi yhtään mitään jos mun täytyis ylläpitää jotain avohaavaa joka muistuttaa keinotekoista va ginaa. Oliko se Jazz niminen transkid joka kertoi kuinka äiti pakotti tuohon ja haava ei parane koskaan.