Mitä ne maanviljelijät, joilla ei ole eläimiä, tekevät talvella?
Kommentit (41)
Metsätöitä kuten Niskasen Kahdeksan surmanluotia elokuvassa.
Suurin osa maanviljelijöistä, jotka eivät ole eläintilallisia, käyvät muualla töissä.
Auraushommia tuntuu olevan monilla. Metsänhoitoa myös.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa maanviljelijöistä, jotka eivät ole eläintilallisia, käyvät muualla töissä.
Ei pidä paikkaansa.
Oliko niistä eläimistäkään kovasti hommaa? Mietin vaan, että omat isovanhemmat oli aikoinaan viljelijöitä, mutta eipä tullut koskaan puheeksi, miten kiireistä siellä tilalla oli talvisin. No olihan niillä monta lasta toki.
Makaa uuninpankolla ja piereksii.
Moni tekee metsänhoitoa ja vaikka lumenaurausurakointia. Osa on talvet palkkatöissä muilla.
Maataan sängyllä, räitään kattoon ja katsellaan verkkopankista kuinka tukiaiset vaan lisääntyy ja lisääntyy.
Aikoinaan kun vanhemmillani oli pieni maatila 80-90 luvulla, äiti kävi yöt töissä, isä päivät ja muu aika hoidettiin maatilan hommia. Lapsiakin oli siinä sivussa 4.
Talvella oli mettähommia, kun käsipelillä tukkeja revittiin.
Talven pimeinä tehdään uusia maanviljeliöitä, kun kyntöhommat tehdään sängyssä.
Metsätöitä. Koska maataloudesta ei tule talvella tuloja niin pitää mennä omaan metsään hakkuulle. Yleensä maanviljelijöillä metsää.
Omat isovanhempani omistivat jonkin verran kotieläimiä ja heillä oli viljelyspalstaa lähinnä perheen elättämistä varten silloin kun ei vielä ollut juurikaan sosiaalitukia, mutta sen tilalla kunta antoi ilmaisen ison tontin ja siihen sitten rakensivat rintamiestalon. Muistaakseni heillä on ollut lehmiä, sika ja toisessa mummolassa myös työhevonen. Ruoka siis kasvatettiin itse ja isovanhemmat kävivät myös töissä, palkkatöissä kaiken tuon lisäksi. Isoäiti oli kuulemma itkenyt paljon, koska hänen kontollaan oli myös hoitaa silloinen sokea anoppinsa ja meillä oli asunut muitakin vähän heikompia sairaampia sukulaisia. Isoäiti siellä sitten pessyt kaikkien pyykit. Ollut tietysti todella raskasta ja epäreilua häntä kohtaan, mutta silloin oli kuitenkin saanut kotiapua eli kodinhoitajan synnytyksen jälkeen joksikin ajaksi auttamaan kotitöissä. Aika kova kohtalo kannettavaksi, mutta isoäiti eli kuitenkin yli 80 vuotiaaksi ja on yksi niitä harvoista joka suvussani säästyi dementialta. Ja oli se kunnollisin, eli ei alkoholia eikä päihteitä. Miten se onkin niin, että taakka napsahtaa aina kunnollisimpien harteille...eniten heille. En ihannoi sitä puolta asiasta, mutta kyllä suomalaisten olisi hyvä mennä hieman takaisin omavaraisuuden suuntaan ettei nuo taidot unohdu. Ei voida olla riippuvaisia siitä saako ulkomailta ruokaa vaan pitää osata itsekin kasvattaa. En sitten tiedä mitä sellaiset maanviljelijät tekee kenellä on iso tila jotakin viljaa myyntiin asti, miten talvet kuluu, se onkin hyvä kysymys.
Käy kirkkoneuvoston kokouksissa, Lions Clubissa, kunnanvaltuustossa, pyörittää kotiseutunuseita, remppaa sijoitusasuntoa, hiihtää Levillä 1000 km
Naapureista (viljatilallisia) löytyy hammaslääkäri, luokanopettaja, kaivinkoneurakoitsija, suutari, sisäänostaja (tai siis joku sellainen, joka hankkii tuotteita erikoisalan kauppaan ja reissaa pitkin maailmaa), kirvesmies, varhaiskasvattaja, metsäkonekuski ja yksi sellainen, joka tekee talvella auraushommia ja kaikenlaista kiinteistöhuoltoa.
Keskimääräinen tilakohtainen maatalustuki on 15 000 e/v (verollista tuloa) ja hehtaarilta saa vehnää noin 4000 kg. Siitä saa noin 200 e/tonni eli noin 800 e (rahti pitää maksaa itse), joten ei viljatilallisella ole mahdollisuutta olla talvea tekemättä mitään. (keskimääräinen tilakoko on noin 60 ha, jos se kaikki olisi vehnällä ja sato olisi tasainen, niin rahaa saisi esimerkinomaisesti 48 000 e, josta pitäisi maksaa koneet, huollot, polttoaineet, siemenet, lainat, viljankuljetusten rahdit, lannoitteet,vakuutukset, verot jne, eli konekannasta riippuen tuosta voi jäädä peräti 4000 e itselle!) Jos valkoposkihanhet tulevat keväällä syömään, voi sadosta saadakin vain 20 000 e, mutta kulut on ihan samat kuin olisi ilman tuholaisia.
Yksi tuttu ainakin auraa teitä.