On maailman "yksinäisin" tai tyhjin olo. Kun lakkaa edes haluamasta mitään ja elämä on pelkästään olemassaoloa.

Mitään ei ole varsinaisesti edes vikana. Ei ole mitään mistä varsinaisesti valittaisin vaikka onkin paljon asioita tässä mistä useammat ihmiset ahdistuisivat hyvin paljon. 

Minä en kuitenkaan välitä enää oikein mistään. Paitsi tietenkin jos joku kohtelee toista selvästi väärin vaikka hyväksikäyttää tai on väkivaltainen, siitä välitän niin helvetin paljon. 

Mutta kaikki muu. Materia, monikaan viihdesisältö, ihmissuhteet, turhan päiväiset puheenaiheet, raha itse rahan takia, maine, status, työt. Onhan nuo hyviä asioita ja jokainen saa haluta mitä haluaa mutta kun minä en välitä enää. Tahdon olla yksin, en jaksa haalia mitään, olen luopunut kaikesta ylimääräisestä. Elämäni on tyhjää ja olen sen itse tyhjentänyt. En tiedä tuleeko se täyttymään enää ja jos tulee, niin millä.