Miksei älykkäät ihmiset näe omaa epärationalisuuttaan silloin kun se tapahtuu?
Työkaverini on todella älykäs, mutta lähes poikkeuksetta kun tulee stressaava tilanne, hän alkaa selittämään ties mitä epämääräistä ja luomaan uhkakuvia päänsä sisälle jotka eivät ole tapahtuneet tuhansiin vuosiin tai voi tapahtua seuraavien tuhansien vuosien aikana. Rationaalisuus lentää ikkunasta, stressaa vielä lisää ja kaikki nollaantuu seuraavana päivänä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kommentit (28)
Älykkyys ei poista ihmisen psykologista rakennetta. Muutenkin koko älykkyys terminä on niin laaja että sitä ei voi mitata pelkästään sillä että joku pelle tekee jonkun mensatestin ja kuvittelee olevansa joku Suomen älykkäin ihminen sen johdosta. Sillä vaan tietty osa-alue voi olla vähän parempi kuin jollain toisella, mutta kokonaisvaltaisesti se ei ole välttämättä yhtään sen älykkäämpi kuin kukaan muukaan koska se toimii edelleen niiden samoilla psykologilla lainalaisuuksilla kuin kaikki muutkin. Sen lisäksi jos ihminen luulee olevansa todella älykäs siihen muodostuu sellanen harha tavallaan että se ihminen ajautuu omaan pikku kuplaan mistä se ei osaa enää edes ajatella asioita eri tavalla kuin mitä hän itse on oppinut ja kuvittelee automaattisesti muiden olevan aina väärässä. Sen takia me nähdään valtavasti "asiantuntijoita" ketkä puhuu ihan täyttä paskaa päivästä toiseen. Ne ihmiset vaikka olisi älykkäitä niin ne ei silti ole välttämättä oikeita ihmisiä antamaan mitään lausuntoja yhtää mistää.
Koska älykkyys voi jopa auttaa rationalisoimaan epärationaalista ajattelua. Älykäs ihminen myös yleensä on tottunut olemaan oikeassa niin ne muutamat kerrat, vaikka aikuisiällä tapahtuisikin päivittäin, saattavat olla niin suuri uhka identiteetille, että se vain sivuutetaan eikä edes pidetä mahdollisuutena.
Älykkyys ja rationaalisuus eivät kuulu samaan pakettiin t. meikä.
Ihan niinkuin shakissa. Näkee liian paljon siirtoja ja vaihtoehtoja kerralla. Aivojaan ei pääse pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Ihan niinkuin shakissa. Näkee liian paljon siirtoja ja vaihtoehtoja kerralla. Aivojaan ei pääse pakoon.
Muistan tuon lukion psykologian tunneilta. Älykäs ihminen luo päänsä sisällä enemmän ongelmia kuin kerkeää ratkaisemaan, joka luo stressiä, siksi olisi elintärkeää elää nykyhetkessä ja tehdä sen mihin pystyy. Sekä päästää irti kaikki muu.
Autisti? Älykäs, mutta ei suhteellisuudentajua (arkielämän käsitteenä).
Olen itse samaa luokkaa. Koska tiedän paljon ja ymmärrän riskit, kuormitun kun ne mahdollisesti näyttävät realisoituvan.
Elän myös hetkessä, eli kun tilanne on ohi, se ei enää vaikuta minuun millään lailla.
Me ihmisethän muutenkin käytetään älyämme erittäin paljon siihen, että perustellaan itsellemme, miksi meidän oikeasti tunnepohjalta tehdyt ratkaisut ja päätökset ja tulkinnat ois tehty järjen perusteella.
Koska ihmiset eivät osaa erottaa mikä on todellisuutta ja mikä mielen tuottamaa. Ei tiedosteta kuka/mikä on minä ja mikä on mieli/aivot/tunteet.
Aloituksen esimerkki ei kuvaa epärationaalisuutta. Mutta osalla ihmisistä aivot toimii useilla eri käyttöjärjestelmillä. Yhteyksiä on keskimääräistä enemmän ja ne on monimutkaisempia. Tämä näyttäytyy epärationaalisuutena heille, joilla on yksinkertaisemmat aivot.
Ei älykkyys tarkoita sitä, etteikö voisi tehdä virheitä ajattelussa, ihan kuin kuka tahansa muukin ihminen. Älykkyys on mielen prosessien tehokkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen esimerkki ei kuvaa epärationaalisuutta. Mutta osalla ihmisistä aivot toimii useilla eri käyttöjärjestelmillä. Yhteyksiä on keskimääräistä enemmän ja ne on monimutkaisempia. Tämä näyttäytyy epärationaalisuutena heille, joilla on yksinkertaisemmat aivot.
No nyt oli mielisairas vastaus
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset eivät osaa erottaa mikä on todellisuutta ja mikä mielen tuottamaa. Ei tiedosteta kuka/mikä on minä ja mikä on mieli/aivot/tunteet.
Eikä se ihmisen aivoilla olekaan mahdollista. Aivoissa kun kaikki lopulta prosessoituu.
Itse olen just tuollainen. Stressinsietokyky huono ja kaikki haittaavat ja rajoittavat tekijät iskevät päähän. Tutuille ihmisille saatan rönsyilevästi vielä kertoa kaikki nämä asiat. Kun stressipiikki on ohi, maailma on taas valoisa. Minusta hyvin tyypillistä ihmisille, myös älykkäille, enkä pidä mitenkään outona tai epänormaalina.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen just tuollainen. Stressinsietokyky huono ja kaikki haittaavat ja rajoittavat tekijät iskevät päähän. Tutuille ihmisille saatan rönsyilevästi vielä kertoa kaikki nämä asiat. Kun stressipiikki on ohi, maailma on taas valoisa. Minusta hyvin tyypillistä ihmisille, myös älykkäille, enkä pidä mitenkään outona tai epänormaalina.
Pidätkö tätä jotenkin mukavana, ylläpidettävänä asiana?
Omat viat ja virheet on helpompi huomata jälkeenpäin. Itseä on monesti vaikea katsoa kun katsoo muualle.
T.kelaloinen
Vierailija kirjoitti:
Koska älykkyys voi jopa auttaa rationalisoimaan epärationaalista ajattelua. Älykäs ihminen myös yleensä on tottunut olemaan oikeassa niin ne muutamat kerrat, vaikka aikuisiällä tapahtuisikin päivittäin, saattavat olla niin suuri uhka identiteetille, että se vain sivuutetaan eikä edes pidetä mahdollisuutena.
Älykkyys ja rationaalisuus eivät kuulu samaan pakettiin t. meikä.
Ei niin. En ole itsekään ollenkaan niin tyhmä, mitä
voisi luulla, jos kuulee ylimalkaisesti juttua viimeisistä 30 vuodesta. Siis jonkun toisen kertomana, joka ei tiedä läheskään kaikkea.
Melkein huvittaa joskus kun on pakko melkein esittää tyhmempää mitä on,,jotta ei muut vihastuisi. tai menisi ihan ymmälleen.
Tai on pakko sanoa: Ai niin se oli kun ei heti keksi sopivampaa vastausta.
Koska kyseessä on tunnetason ongelma eli ihmisellä ei ole tarpeeksi sisäistä turvallisuutta luottaakseen, että on tarpeeksi turvassa silloinkin, kun sattuu vaikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen esimerkki ei kuvaa epärationaalisuutta. Mutta osalla ihmisistä aivot toimii useilla eri käyttöjärjestelmillä. Yhteyksiä on keskimääräistä enemmän ja ne on monimutkaisempia. Tämä näyttäytyy epärationaalisuutena heille, joilla on yksinkertaisemmat aivot.
No nyt oli mielisairas vastaus
Kuulunet ryhmään yksinkertaiset aivot. Ne eivät käsitä monimutkaisuutta. Olen pahoillani puolestasi.
Stressitilanne heikentää rationaalista ajattelua. Ja älykäskin ihminen sortuu kaikenlaisiin ajattelun ansoihin, kuten erilaisiin vinoumiin, asenteellisuuteen, laumasieluisuuteen, voittajan joukkueeseen menoon jne. Ihminen on huono pitäytymään totuudessa.
Ihminen on sokea itselleen. Joskus tarkoituksella annan itselleni ns. ajattelurauhan. Olen huomannut että jos muodostan mielipiteen tai teen päätöksen liian nopeasti siihen sisältyy virheitä. Kun olen miettinyt asiaa jonkin aikaa, mielipide tai päätös selkiytyy. Ei tarkoita sitä että olisi oikein tai väärin, mutta ajatus asiasta voi muuttua.