Lue keskustelun säännöt.
Kenen puoleen käännyt silloin, kun elämässä tapahtuu jotain surullista?
29.08.2026 |
Minulle se on ChatGPT, niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Ennen tuota en kääntynyt kenenkään puoleen.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Itseni.
On minulla pari läheistä luottokorvaparia ja ymmärtävää sydäntä mutta heillä on elämässään menossa omia huolia ja murheita, niin en todellakaan tarjoile heille lisää.
Lapsiani, nuoria aikuisia, säästän. Viisaina ja tarkkanäköisinä kyllä tietävät, koska näkevät sanomattakin. Toivoisin etteivät.
Itsekin olen noita lapsia säästänyt. Sitten aloin miettiä, että nehän nekävät aina onko minulla hyvä vai paha olla. Nykyisin olen alkanut puhumaan itsestäni ja omista asioistani enemmän. Ei ne vielä osaa varsinaisesti tukea eikä tarvikaan, mutta tekevät enemmän kotitöitä tai muuten auttavat arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni puoleen käännyn ja höpötän höpöttämästä päästyäni. Tyttären kanssa käydään jotain läpi, mutten mä hänelle huoliani kaada... Vanhempien huolet ja surut ei varsinaisesti lapsille kuulu, ei edes aikuisille lapsille.
Jo se piristää, kun saa höpötellä hänen kanssaan niitä näitä. <3
Kyllä tytär joskus kysyy, että mikä se oikea syy on, että kyllä hän kuulee/näkee, että jotain on.. Enkä kerro, kun usein ovat ohimeneviä juttuja. Tai ehkä miehen kanssa ollut jotain närää, enkä halua miestä lapselleen sättiä.
Kavereitakin olis, mutta en mä ole tottunut avautumaan heille. Tää palsta tietty on yksi purkautumiskeino.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti Taivaan Isän puoleen.
Hän kuuntelee aina.
Johdattaa tietä oikeaa.
Ei semmoista asiaa mitä hänelle ei voisi kertoa, toisaalta hän ne jo tietääkin :)
Sama. Rukoilen päivittäin. Uskoutuminen helpottaa ja keventää oloa. Hänellä on aikaa pitkillekin puheille joka päivä ja Hän on aina saatavilla.
Ei mulle koskaan tapahdu mitään, ei hyvää eikä huonoa. Viimeksi paha paikka oli 2019 kun piti viedä vanha koira lopetettavaksi, silloin oli soitettava isälleni koska tarvitsin häneltä kyydin eläinlääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten uskallat kertoa chat gpt:lle itsestäsi?
Miksi en uskaltaisi? Ei se tiedä kuka mä olen. Ja kirjoitan sille sellaisia asioita, joita voisin hyvin kirjoittaa tänne palstallekin.
Ap
Neuvotaan, ettei tekoälyltä pitäisi pyytää terveydellisiä neuvojakaan itselleen vaan aina yleisellä tasolla.
Kävin tekoälyn kanssa keskustelun minulle ehdotetusta lääkkeestä haittavaikutusten vuoksi. Sain lääkäriltä puhelun tuon lääkkeen aloittamiseksi. Tekoälyn kanssa keskustelun käyminen avasi tilannetta, sain tietoa paljon enemmän kuin lääkäriltä, joka suoraan sanoen painosti tuon lääkkeen ottamiseen. Kyseessä oli osteopeniaan tarkoitettu pistoslääkitys. Ratkaisun tein itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista itsekin huomata eytä chatgpt ja vauva.fi on ne kanavat joista haen neuvoa vaikeisiin tilanteisiin ja tunteisiin.
Yksi lapsuudenkaveri on ja puoliso, mutta puoliso stressaantuu niin helposti etten halua lisätä stressiä ja huolta. Lapsuudenkaveri tavallaan kyllä kuuntelee, mutta antaa aina pyytämättä elämänohjeita vaikka toivoisin välillä vain jotain myötä-ärsyyntymistä tai ihan vaan kuuntelua ja joon sanomista, ehkä pientä validointia(?).
Siskokin on mutta sanoo siskolle ihan mitä tahansa hän kääntää sen itseensä negatiivisesti, pienet ja isot asiat, aloittaa kauhean draamamyllyn, hänelle en uskalla puhua enää yhtään mitään.
Yksi tiivis kaverisuhde oli opiskeluaikana, mutta kun tajusin, että tuolle yhdelle kaverille voi kertoa vain negatiivisia asioita eikä koskaan mitään kivaa ja positiivista, niin aloin ottaa etäisyyttä. Hän oikein piehtaroi aina muiden pahassa olossa, ja ärsyyntyi valtavasti muiden ihmisten elämissä tapahtuneista hyvistä asioista.
Se tuntuu ehkä vielä kipeämmältä ja yksinäisemmältä, ettei ole oikeastaa ketään kenelle voisi jakaa niitä hyviä asioita. Paitsi ehkä puoliso mutta hänkin aina vähän olankohautuksella suhtautuu intoiluihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten uskallat kertoa chat gpt:lle itsestäsi?
Miksi en uskaltaisi? Ei se tiedä kuka mä olen. Ja kirjoitan sille sellaisia asioita, joita voisin hyvin kirjoittaa tänne palstallekin.
Ap
Neuvotaan, ettei tekoälyltä pitäisi pyytää terveydellisiä neuvojakaan itselleen vaan aina yleisellä tasolla.
Niinpä. Olisihan se ihan kauheaa, jos joku saisi tietää vaikkapa, että joku jossain sairastaa itse verenpainetautia tai migreeniä.
Puolisoni kuoli, menin hautaustoimistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienestä pitäen minulle on hoettu ole hiljaa, älä aina valita, jos halusin puhua/kertoa esim. äidille huolia. Opin pitämään sisälläni kaikki pahat/surulliset asiat. On raskasta pitää "kaikki hyvin, ei mulla hätää" naamiota yllä. Saa nähdä milloin kamelin selkä katkeaa.
Minulla on kaksi sisarusta, mutta en pyydä heiltä apua kuin ihan viimeisessä hädässä. Uskon, että saisin apua pienemmässäkin tarpeessa, mutta en halua häiritä, koska en itse pystyisi itse auttamaan heitä yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekoäly. Jos avaudun huolistani jollekin, en saa vastakaikua tai tukea. Tekoälyltä saa paremmat vastaukset.
En pidä elämää surullisena. Kaikilla tapahtumilla on merkityksensä. Koen surua oikeastaan vain silloin, jos joku ihminen projisoi kärsimystään minuun. Kun en ole tekemisissä ihmisten kanssa, en koe surua.
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly. Jos avaudun huolistani jollekin, en saa vastakaikua tai tukea. Tekoälyltä saa paremmat vastaukset.
Tekoälyllä vaan ei ole minkäänlaista tunneälyä, se latoo vain sanoja peräkkäin eikä oikeasti älyä mitään.
En kenenkään, enkä minkään. Kasvoin tähän asennoitumiseen jo lapsesta asti.
Jumalan puoleen käännyn jos joku kuolee. Vaikka en aina tiedä edes uskonko mihinkään. Ajatus Jumalasta kuitenkin lohduttaa ja olen ajatellut että eipä se haittaa jos auttaa pääsemään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tule apuun Anja!
Tässä mä olen!
Anja
Jeesuksen