Lue keskustelun säännöt.
Käyttääkö joku esiliina?
28.08.2026 |
Ostin Henkka Maukasta heräteostoksena, kun oli niin kivan näköinen, mutta en muista koskaan käyttää.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessa muistan äidin kyttäneen aina esiliinaa. En muista olleen kotona oikein koskaan ilman.
Jep, tää on sellainen edellisten sukupolvien juttu =)
Niin on. Mksi se onkaan jäänyt historiaan. Kätevä, helppo ja väentää pyykkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En omista eikä koskaan ole ollut tilannetta, jossa oisin essua kaivannut :D Mummolla oli aina essu keittiössä, se oli varmaan jokin sen ajan tapa.
Mikäli ajattelee miten aikoinaan pestiin pyykkiä, monet ihan nyrkkipyykkiä tai sillä pyykkilaudalla saunoissa ja sitten järven tai joen rannalle huuhtomaan pyykit niin esiliinä ei ollut mikään "sen ajan tapa" vaan säästi naisia jatkuvalta isolta pyykiltä mikä nykyään heitetään huolettomasti koneeseen ja kuivausrumpuun. Entisajan kankaatkaan eivät kestäisi nykyistä pesuhimoa, rihmoiksi menisivät äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En omista eikä koskaan ole ollut tilannetta, jossa oisin essua kaivannut :D Mummolla oli aina essu keittiössä, se oli varmaan jokin sen ajan tapa.
Mikäli ajattelee miten aikoinaan pestiin pyykkiä, monet ihan nyrkkipyykkiä tai sillä pyykkilaudalla saunoissa ja sitten järven tai joen rannalle huuhtomaan pyykit niin esiliinä ei ollut mikään "sen ajan tapa" vaan säästi naisia jatkuvalta isolta pyykiltä mikä nykyään heitetään huolettomasti koneeseen ja kuivausrumpuun. Entisajan kankaatkaan eivät kestäisi nykyistä pesuhimoa, rihmoiksi menisivät äkkiä.
Entisajan kankaat olivat kyllä kestävämpiä. Mulla on vieläkin mummon astiapyyhkeitä, jotka on itse kudottu itse kasvatetusta pellavasta.
Aina paistaessani lihaa paistinpannussa, rasvaa saattaa roiskua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En omista eikä koskaan ole ollut tilannetta, jossa oisin essua kaivannut :D Mummolla oli aina essu keittiössä, se oli varmaan jokin sen ajan tapa.
Mikäli ajattelee miten aikoinaan pestiin pyykkiä, monet ihan nyrkkipyykkiä tai sillä pyykkilaudalla saunoissa ja sitten järven tai joen rannalle huuhtomaan pyykit niin esiliinä ei ollut mikään "sen ajan tapa" vaan säästi naisia jatkuvalta isolta pyykiltä mikä nykyään heitetään huolettomasti koneeseen ja kuivausrumpuun. Entisajan kankaatkaan eivät kestäisi nykyistä pesuhimoa, rihmoiksi menisivät äkkiä.
Entisajan kankaat olivat kyllä kestävämpiä. Mulla on vieläkin mummon astiapyyhkeitä, jotka on itse kudottu itse kasvatetusta pellavasta.
Samoin minulla, vieläkin priimakunnossa, vaikka on tehty 1918-1922 tienoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ruokaa laittaessani ja tiskatessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En omista eikä koskaan ole ollut tilannetta, jossa oisin essua kaivannut :D Mummolla oli aina essu keittiössä, se oli varmaan jokin sen ajan tapa.
Mikäli ajattelee miten aikoinaan pestiin pyykkiä, monet ihan nyrkkipyykkiä tai sillä pyykkilaudalla saunoissa ja sitten järven tai joen rannalle huuhtomaan pyykit niin esiliinä ei ollut mikään "sen ajan tapa" vaan säästi naisia jatkuvalta isolta pyykiltä mikä nykyään heitetään huolettomasti koneeseen ja kuivausrumpuun. Entisajan kankaatkaan eivät kestäisi nykyistä pesuhimoa, rihmoiksi menisivät äkkiä.
Entisajan kankaat olivat kyllä kestävämpiä. Mulla on vieläkin mummon astiapyyhkeitä, jotka on itse kudottu itse kasvatetusta pellavasta.
Samoin minulla, vsikka on tehty 1918-1922 välillä, ovat ihzn priimakunnossa vieöäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En omista eikä koskaan ole ollut tilannetta, jossa oisin essua kaivannut :D Mummolla oli aina essu keittiössä, se oli varmaan jokin sen ajan tapa.
Mikäli ajattelee miten aikoinaan pestiin pyykkiä, monet ihan nyrkkipyykkiä tai sillä pyykkilaudalla saunoissa ja sitten järven tai joen rannalle huuhtomaan pyykit niin esiliinä ei ollut mikään "sen ajan tapa" vaan säästi naisia jatkuvalta isolta pyykiltä mikä nykyään heitetään huolettomasti koneeseen ja kuivausrumpuun. Entisajan kankaatkaan eivät kestäisi nykyistä pesuhimoa, rihmoiksi menisivät äkkiä.
Entisajan kankaat olivat kyllä kestävämpiä. Mulla on vieläkin mummon astiapyyhkeitä, jotka on itse kudottu itse kasvatetusta pellavasta.
Sellaisia hantuukeita on minullakin, ne eivät kulu mutta mankeloida pitää. Naisten leninkikankaat eivät olleet samaa laatua ollenkaan. Olen senverran iäkäs ettei silloin vielä ollut esim. marimekkoa jonka kankaat ovat tukevia. Meillä ei tehty leninkejä naisille eikä paitoja miehille itse kudotusta pellavasta, ne ajat olivat menneet. Esiliinahan oli lähinnä naisille tai taisi suutareillakin olla esiliinat ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En omista eikä koskaan ole ollut tilannetta, jossa oisin essua kaivannut :D Mummolla oli aina essu keittiössä, se oli varmaan jokin sen ajan tapa.
Mikäli ajattelee miten aikoinaan pestiin pyykkiä, monet ihan nyrkkipyykkiä tai sillä pyykkilaudalla saunoissa ja sitten järven tai joen rannalle huuhtomaan pyykit niin esiliinä ei ollut mikään "sen ajan tapa" vaan säästi naisia jatkuvalta isolta pyykiltä mikä nykyään heitetään huolettomasti koneeseen ja kuivausrumpuun. Entisajan kankaatkaan eivät kestäisi nykyistä pesuhimoa, rihmoiksi menisivät äkkiä.
Entisajan kankaat olivat kyllä kestävämpiä. Mulla on vieläkin mummon astiapyyhkeitä, jotka on itse kudottu itse kasvatetusta pellavasta.
No ei ollut kyse astiapyyhkeistä vaan esiliinasta. Ei kai niistä astiapyyhekankaista leninkejä naisille neulottu?
Minä en osaisi olla keittiössä tai siivotessa ilman esiliinaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä käytän aina kun teen ruokaa, joskus esim. vaikka jotain tomaattipohjaista pastakastiketta kun teen niin siitä saattaa roiskua vaatteille kun kastike alkaa kiehumaan.
Minä käytän aina esiliinaa keittiössä, että vaatteet pysyvät siisteinä. Myös syödessä. Olen sottapytty, joka ei tykkää tahroista.
Eikö teillä kiristä niskaa se lenkki niskassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen ruokaa päivittäin, mutta en käytä essua.
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessa muistan äidin kyttäneen aina esiliinaa. En muista olleen kotona oikein koskaan ilman.
näin oli meilläkin 80-luvulla, esiliina ja puukengät. Muistan, kun äiti oli vihainen, niin essu päällä nosti sormen pystyyn ja paukautti puukengällä lattiaan.
En ole löytänyt sellaista essua, joka olisi kevyt ja toimiva. On minulla joku Laura Ashley-essu, joka on tosi jäykkä ja epämukava. Siellä se makaa kaapissa, pari kertaa ehkä olen käyttänyt sitä. Yhden essun tilasin joskus netistä, koska se näytti kivalta, mutta en tykännyt siitäkään, joten annoin sen pois.
Jos teen ruokaa, jossa roiskuu, vaihdan päälleni vanhan yöpaidan, jossa ei roiskeet juuri haittaa.
Mulla ihan sama. Hankkinut olen, mutta en muista koskaan käyttää.
Baristat käyttää. Ei niin miehekästä. Sori.
Jos essua haluaa opetella käyttämään, niin sen pitää olla sellaisessa paikassa, mistä sen muistaa ottaa. Samalla tavalla, kuin takki on naulakossa. Kun tottuu, niin ei ilman osaa olla.
Sama. Ovat käteviä. Minulla on erillinen paksusta kankaasta tehty puutarhaesiliinakin, siinä on useita pieniä ja isompia taskuja välineille ja käsineille jne. Erittäin käytännöllisä esiliinat.