Minkä ikäisenä lapsen voi olettaa osaavan itse valmistaa itselleen välipalaa ja lämmittää aterioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Tämä vain vahvistaa sitä ajatusta, että ADHD-, asperger-, autistipotilaat ovat jälkeen jääneitä. Heille ei opeteta mitään, eikä heitä kannusteta opiskelemaan mitään. Heidän aivonsa ovat tyhjäkäynnillä, tai pikemminkin kemikaalien täyttämät, kun käyttävät pillereitä. 

He ovat kehitysvammaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Tämä vain vahvistaa sitä ajatusta, että ADHD-, asperger-, autistipotilaat ovat jälkeen jääneitä. Heille ei opeteta mitään, eikä heitä kannusteta opiskelemaan mitään. Heidän aivonsa ovat tyhjäkäynnillä, tai pikemminkin kemikaalien täyttämät, kun käyttävät pillereitä. 

He ovat kehitysvammaisia.

Mulla on diagnosoitu ADD ja lukihäiriö. Inhoan yli kaiken sitä, kun joku perustelee hankaluuttaan diagnoosilla. Pahimmillaan diagnoosista tehdään identiteetti. Teen vaativaa työtä, luen paljon ja opiskelin samalla vauhdilla kuin muutkin. En ikinä kehtaisi sanoa ääneen, mielellään en puhuisi edes lääkärille, että mulla on nämä diagnoosit. Ennakkoluulot ovat vahvoja juurikin siksi, kun tietynlaiset ihmiset piiloutuvat näiden diagnoosien taakse ettei itse vain tarttis nähdä vaivaa asioiden eteen. Kyllä, arki voi olla haastavampaa näiden diagnoosien kanssa, mutta ne eivät ole mikään syy heittää elämää lekkeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Eli nepsy-nuorelta voikin odottaa, ettei osaa tai pysty. Suurin osa lapsista ovat kuitenkin ihan terveitä ja oppimis- ja toimintakykyisiä.

Nepsy-nuorilla on omat syömiseen liittyvät haasteensa tarpeensa, mutta ottaen huomioon sen miten moni nenttikin nuori skippaa aamiaisen ja koululounaan ja menee sitten ahdistuksesta solmuun kun ei iltapäivällä opi ja kotiin tullessa on pinna kireällä ja tulee tiuskittua, tai kuinka monella yläkouluikäisellä tytöllä on syömihäiriöajattelua ilman mitään diagnooseja, niin ei tämä ole mikään nepsyjen etuoikeus. Nuoruusikään aika monella kuuluu se, ettei pitkäjänteinen ajattelu aamulla herätyskellon soidessa riitä siihen että koulussa on epämieluisaa ruokaa ja kolmeen asti pitäisi jaksaa, ja tulee torkutettua niin että se juustosiivijen siirtäminen leivälle ei enää mahdu ohjelmaan.

Siellä meillä sitten nuorisopsykiatrian erikoislääkäri pohtii perheen kanssa melkoisella tuntiliksalla että maistuisiko marjasmoothie vai munakas ja onko jotain minkä voisi tehdä illalla valmiiksi tai pakata reppuun, vaikka minusta se on asia johon vanhemmat olisi voineet ihan itsekin tarttua eikä kohautella olkapäitä kun kyllä ton ikäisen pitäis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Onko nepsy? Mukautetussa opetuksessa? Jokainen lapsi on erilainen ja oppii ja kehittyy omaan tahtiinsa.

Ei ole, mutta on aika arka ja vetäytyvä. Viidesluokkalaisena osaa ottaa jogurttia jääkaapista ja kaataa itselleen mehua, mutta sen itsenäisempään puuhailuun ei vielä pysty.

Sitten on korkea aika opettaa. Vaadi, että lapsi tekee itse itselleen voileivät ym. Aluksi niin, että sinä olet vieressä tukena. Viidesluokkalaisesi ei nyt osaa asioita, joihin normaali ekaluokkalainen pystyy.

Näitä on käyty läpi vaikka kuinka paljon. Silti lapsi jännittää eikä sitten suostu tekemään niitä välipaloja.

Siis voiteletko sinä lapselle leivätkin? Eskari-ikäisen kanssa sen vielä jotenkin ymmärtäisi, mutta ei viidesluokkalaisen. Jos lapsi on todella arka, tehkää ensin yhdessä niin, että pilkot tehtävän pieniin osiin ja lapsi tekee aina yhden osan kerrallaan, esim. ottaa leivän lautaselle, ottaa voin/levitteen jääkaapista keittiön pöydälle jne.

Seuraavalla kerralla sitten lapsi tekeekin jo kaksi asiaa yhteen menoon. Ja näin jatketaan, kunnes koko juttu onnistuu itsenäisesti.

Tehtäviä käydään läpi moneen kertaan ja eri tavoilla, mutta sitten kun pitäisi tehdä itsenäisesti, lapsi kieltäytyy.

Sanoo ettei halua tehdä leipää kun tekee mieli jogurttia.

Mikäli tilanne tästä jatkuu, lapsi ahdistuu ja menee totaalisen jumiin ja poistuu paikalta.

Et osta sille luuserikersalle jugurttia. Et tee välipaloja. Oppiipahan itse tekemään, kun nälättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Tämä vain vahvistaa sitä ajatusta, että ADHD-, asperger-, autistipotilaat ovat jälkeen jääneitä. Heille ei opeteta mitään, eikä heitä kannusteta opiskelemaan mitään. Heidän aivonsa ovat tyhjäkäynnillä, tai pikemminkin kemikaalien täyttämät, kun käyttävät pillereitä. 

He ovat kehitysvammaisia.

Ainoa kohta viestissäni missä puhuttiin ADHD-nuorista viittasi siihen, että aamiaisen syöminen on ADHD-lääkkeen imeytymisen ja useille lääkehaittana tulevan ruokahaluttomuuden vuoksi tavallistakin tärkeämpää. En sanonut että he olisivat sen kyvyttömämpiä ottamaan aamupalaa, mutta haitta siitä voi olla heille suurempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, jos moni lähes nelikymppinen vanhempi ei osaa itse valmistaa välipalaa ja ruokaa vaan kaikki haetaan eineksenä kaupasta tai tilataan woltilla.

Tämä on totta.

No kyllä meidän lapsi osasi ottaa itselleen välipaloja jo päiväkoti-iässä. Siis jos nyt puhutaan keivän tai näkkärin päällystämisestä tai vastaavasta. Ohjattiin hakemaan itse, ei välipalat ole mitään rakettitiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Onko nepsy? Mukautetussa opetuksessa? Jokainen lapsi on erilainen ja oppii ja kehittyy omaan tahtiinsa.

Ei ole, mutta on aika arka ja vetäytyvä. Viidesluokkalaisena osaa ottaa jogurttia jääkaapista ja kaataa itselleen mehua, mutta sen itsenäisempään puuhailuun ei vielä pysty.

Sitten on korkea aika opettaa. Vaadi, että lapsi tekee itse itselleen voileivät ym. Aluksi niin, että sinä olet vieressä tukena. Viidesluokkalaisesi ei nyt osaa asioita, joihin normaali ekaluokkalainen pystyy.

Näitä on käyty läpi vaikka kuinka paljon. Silti lapsi jännittää eikä sitten suostu tekemään niitä välipaloja.

Siis voiteletko sinä lapselle leivätkin? Eskari-ikäisen kanssa sen vielä jotenkin ymmärtäisi, mutta ei viidesluokkalaisen. Jos lapsi on todella arka, tehkää ensin yhdessä niin, että pilkot tehtävän pieniin osiin ja lapsi tekee aina yhden osan kerrallaan, esim. ottaa leivän lautaselle, ottaa voin/levitteen jääkaapista keittiön pöydälle jne.

Seuraavalla kerralla sitten lapsi tekeekin jo kaksi asiaa yhteen menoon. Ja näin jatketaan, kunnes koko juttu onnistuu itsenäisesti.

Tehtäviä käydään läpi moneen kertaan ja eri tavoilla, mutta sitten kun pitäisi tehdä itsenäisesti, lapsi kieltäytyy.

Sanoo ettei halua tehdä leipää kun tekee mieli jogurttia.

Mikäli tilanne tästä jatkuu, lapsi ahdistuu ja menee totaalisen jumiin ja poistuu paikalta.

Et osta sille luuserikersalle jugurttia. Et tee välipaloja. Oppiipahan itse tekemään, kun nälättää.

Lapsella ei ole diagnooseja, mutta psykologi on arvioinut että hänellä todennäköisesti on RSD. Ei tuo pakottaminen silloin tuota tuloksia.

https://www.nepsyarki.com/rsd/

9 v. tekee voileipää, muttei Tee päällisiä eli syö vain margariinilla. Meillä ottaa siis pakastimesta, ottaa lautasen ja laittaa mikroon. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 6 v aterian mikrolla lämmittää

Satunnaisesti voi aikuisen valvonnassa mutta ei 6 v. lapsen kuulu olla itse vastuussa syömisestään itsenäisesti.

Mikä on vialla jos äiti ei tee kotiruokaa perheelleen arkisin ja vkl. Mielestäni niin kuuluu tehdä jos huolehtii perheestään vähänkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 6 v aterian mikrolla lämmittää

Satunnaisesti voi aikuisen valvonnassa mutta ei 6 v. lapsen kuulu olla itse vastuussa syömisestään itsenäisesti.

Kyllä mun 6v kuopus lämmitteli itse välipalaa jääkaapista melko säännöllisesti, kun olin vielä myöhään iltapäivisin etätöissä. Ei tarvinnut patistaa vaan kellontarkasti söi. Ruokki samalla kissankin, jolla on samaan aikaan ruoka-aika. Ihan vapaasta tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vialla jos äiti ei tee kotiruokaa perheelleen arkisin ja vkl. Mielestäni niin kuuluu tehdä jos huolehtii perheestään vähänkään.

Äiti? Miksi nimenomaan äiti? Meillä isä tekee kaksi kertaa viikossa, äiti kaksi kertaaviinossa  ja kolme lasta tekee kukakin yhtenä päivänä. Katsos kun äidillä voi olla sellaisia harrastuksia ja töitä, ettei aina voi olla perhettä passaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 6 v aterian mikrolla lämmittää

Satunnaisesti voi aikuisen valvonnassa mutta ei 6 v. lapsen kuulu olla itse vastuussa syömisestään itsenäisesti.

Meillä ei koskaan ole edes ollut lämmitettäviä välipaloja. Ainoastaan lämpimät ruoat lämmitetään. Kyllä tavanomaisen 6-vuotiaan voi hyvin ohjata ottamaan välipala-ainekset kaapista. Tietysti vanhemmat ovat lähellä, mutta eivät ole palvelijoita.

Ihan sen ikäiselle kun se on opetettu. On netissä nähny videoita kun joku kiinalainen 3-4 v lapsi paistaa ulkona kuumalla alustalla itselleen ateriaa ja pappa katsoo vieressä. Ei mitään osaa jos ei opeteta. Jotkut ei osaa edes 17 vuotiaana,toiset osaa jo 5 vuotiaana kun on oppia annettu.

Nykyään varmaan 17v

4vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8v >

Siis voidella leivän ilman avustusta, pilkkoa hedelmiä jne.?

7v ainakin, 5v voitelee leipänsä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Tämä vain vahvistaa sitä ajatusta, että ADHD-, asperger-, autistipotilaat ovat jälkeen jääneitä. Heille ei opeteta mitään, eikä heitä kannusteta opiskelemaan mitään. Heidän aivonsa ovat tyhjäkäynnillä, tai pikemminkin kemikaalien täyttämät, kun käyttävät pillereitä. 

He ovat kehitysvammaisia.

Mulla on diagnosoitu ADD ja lukihäiriö. Inhoan yli kaiken sitä, kun joku perustelee hankaluuttaan diagnoosilla. Pahimmillaan diagnoosista tehdään identiteetti. Teen vaativaa työtä, luen paljon ja opiskelin samalla vauhdilla kuin muutkin. En ikinä kehtaisi sanoa ääneen, mielellään en puhuisi edes lääkärille, että mulla on nämä diagnoosit. Ennakkoluulot ovat vahvoja juurikin siksi, kun tietynlaiset ihmiset piiloutuvat näiden diagnoosien taakse ettei itse vain tarttis nähdä vaivaa asioiden eteen. Kyllä, arki voi olla haastavampaa näiden diagnoosien kanssa, mutta ne eivät ole mikään syy heittää elämää lekkeriksi.

Jollain voi olla isompia haasteita kuin sinulla, vaikka olisi samat diagnoosit. Älä sorru ableismiin.

Meillä 6-vuotias on ainakin täpinöissään mikroon itse laittamisesta, maidon hakemisesta jääkaapista ja itse kaatamisesta lasiin.  Voitelukin sujuu, juuston höylääminen auttavasti. Että sanoisin, että jos sopivalla korkeudella asiat ja ehkä jotain preppaa valmiiksi, niin varmaan 5-6-vuotiaalta tosiaan tämmöiset voi luontua. Varmaan aiemminkin olisi voinut jokin onnistua, mutta itse vaan hoitanut joskus arjen sujuvuuden vuoksi ja uskon, että moni tekee niin automaattisesti. Parempi onkin antaa riittävästi aikaa ruokailuille, ainakin edes joskus, siellä voi piileä nimittäin yllättävän paljon motivaatiota tehä just ite. Tai ainakin kannustaa...että hakea vaikka edes lusikka itse tms.