Minkä ikäisenä lapsen voi olettaa osaavan itse valmistaa itselleen välipalaa ja lämmittää aterioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 6 v aterian mikrolla lämmittää

Satunnaisesti voi aikuisen valvonnassa mutta ei 6 v. lapsen kuulu olla itse vastuussa syömisestään itsenäisesti.

Meillä ei koskaan ole edes ollut lämmitettäviä välipaloja. Ainoastaan lämpimät ruoat lämmitetään. Kyllä tavanomaisen 6-vuotiaan voi hyvin ohjata ottamaan välipala-ainekset kaapista. Tietysti vanhemmat ovat lähellä, mutta eivät ole palvelijoita.

Meillä on välillä pinaatti- ja rahkalettuja, joita lapsi osaa itse lämmittää mikrossa. Se on juuri sellainen sopiva asia, jolla harjoitella mikron käyttöä itse.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vialla jos äiti ei tee kotiruokaa perheelleen arkisin ja vkl. Mielestäni niin kuuluu tehdä jos huolehtii perheestään vähänkään.

Jos huolehtii perheestään vähänkään, vaatii lasten opettelevan laittamaan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Tämä vain vahvistaa sitä ajatusta, että ADHD-, asperger-, autistipotilaat ovat jälkeen jääneitä. Heille ei opeteta mitään, eikä heitä kannusteta opiskelemaan mitään. Heidän aivonsa ovat tyhjäkäynnillä, tai pikemminkin kemikaalien täyttämät, kun käyttävät pillereitä. 

He ovat kehitysvammaisia.

Mulla on diagnosoitu ADD ja lukihäiriö. Inhoan yli kaiken sitä, kun joku perustelee hankaluuttaan diagnoosilla. Pahimmillaan diagnoosista tehdään identiteetti. Teen vaativaa työtä, luen paljon ja opiskelin samalla vauhdilla kuin muutkin. En ikinä kehtaisi sanoa ääneen, mielellään en puhuisi edes lääkärille, että mulla on nämä diagnoosit. Ennakkoluulot ovat vahvoja juurikin siksi, kun tietynlaiset ihmiset piiloutuvat näiden diagnoosien taakse ettei itse vain tarttis nähdä vaivaa asioiden eteen. Kyllä, arki voi olla haastavampaa näiden diagnoosien kanssa, mutta ne eivät ole mikään syy heittää elämää lekkeriksi.

Jollain voi olla isompia haasteita kuin sinulla, vaikka olisi samat diagnoosit. Älä sorru ableismiin.

Kyllä. Haasteet voivat olla suurempia, mutta silti näen sen kun asenne on todella huono. On aivan eri asia etsiä itselleen sopivia keinoja arkeen, kuin se, ettei edes oikeastaan yritä. Näitä ihmisiä todella on, joiden suurin haaste on nimenomaan asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vialla jos äiti ei tee kotiruokaa perheelleen arkisin ja vkl. Mielestäni niin kuuluu tehdä jos huolehtii perheestään vähänkään.

Jos huolehtii perheestään vähänkään, vaatii lasten opettelevan laittamaan ruokaa.

Täsmälleen näin. Omat lapseni 'osallistuivat' keittiötöihin, kun istuivat syöttötuolissa. Ei koskaan ole ollut huolta siitä, saavatko syödäkseen silloinkaan, kun asuivat köyhinä opiskelijoita toisella paikkakunnalla. Nyt laittavat ruokaa teidänkin lapsillenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Tämä vain vahvistaa sitä ajatusta, että ADHD-, asperger-, autistipotilaat ovat jälkeen jääneitä. Heille ei opeteta mitään, eikä heitä kannusteta opiskelemaan mitään. Heidän aivonsa ovat tyhjäkäynnillä, tai pikemminkin kemikaalien täyttämät, kun käyttävät pillereitä. 

He ovat kehitysvammaisia.

Mulla on diagnosoitu ADD ja lukihäiriö. Inhoan yli kaiken sitä, kun joku perustelee hankaluuttaan diagnoosilla. Pahimmillaan diagnoosista tehdään identiteetti. Teen vaativaa työtä, luen paljon ja opiskelin samalla vauhdilla kuin muutkin. En ikinä kehtaisi sanoa ääneen, mielellään en puhuisi edes lääkärille, että mulla on nämä diagnoosit. Ennakkoluulot ovat vahvoja juurikin siksi, kun tietynlaiset ihmiset piiloutuvat näiden diagnoosien taakse ettei itse vain tarttis nähdä vaivaa asioiden eteen. Kyllä, arki voi olla haastavampaa näiden diagnoosien kanssa, mutta ne eivät ole mikään syy heittää elämää lekkeriksi.

On olemassa tehtäviä, joissa tietynlainen ADHD voi olla suorastaan etu, kunhan homma toimii eikä ole aloitekyvyttömyyttä tai täysin villiä hörhöilyä. Luin kirjan eläinlääkärin kokemuksista, ja hän oli sitä mieltä, että olisi kouluaikana hyvinkin saanut diagnoosin, mutta kun selvitti opiskelun, nykyisessä työssä on hyvä pohja ripeälle toiminnalle.

Ekaluokkalainen, 6-7v. Hedelmän ja jugurtin osaa ottaa jo pienempi.

Ennen vanhaan 5v ikäiset teki jo kaikenlaisia töitä. Älykkyydestä tai oppimiskyvystä se ei siis ole kiinni, vaan siitä, miten vanhemmat viitsivät opettaa. Töitä ei toki ole tarkoitus teettää, mutta opettaa pitäisi.

Itse keräsin jo marjoja ja keittelin niistä mehuja n. 10v ikäisenä, ja ihan itse opettelin ne asiat. Ruoanlaitosta, saati välipaloista puhumattakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Voi kuule, tiedän äidin, joka laittoi viisikymppiselle pojalleen eväät töihin. Hän on kuitenkin täysin normaali terve ilman mitään tiedossa olevia kehitysvamma- tai kirjaindiagnooseja.

Olen ollut työssä, jossa pidin kokkikerhoa alakouluikäisille. Sen kokemuksen perusteella sanoisin, että kyllä kouluikäinen pystyy leipomaan ja laittamaan ruokaa. 3-vuotiaan kerholaisen kohdalla jouduin sanomaan, että tämä on hänelle liian vaativaa.

Monet maalaislapset saavat yläkouluikäisenä ruokansa metsästä lautaselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Tämä vain vahvistaa sitä ajatusta, että ADHD-, asperger-, autistipotilaat ovat jälkeen jääneitä. Heille ei opeteta mitään, eikä heitä kannusteta opiskelemaan mitään. Heidän aivonsa ovat tyhjäkäynnillä, tai pikemminkin kemikaalien täyttämät, kun käyttävät pillereitä. 

He ovat kehitysvammaisia.

Luojan kiitos olen autisti, enkä tuollainen kusipää kuin sinä. 

Meille autisteilla ei muuten ole mitään "pillereitä".

Kehitysvamma on täysin eri asia kuin autismin kirjo ja ADHD. Sillä on ihan spesifi merkitys, jota ei joku alv-palstailija voi muuttaa omien harhojensa perusteella. 

Jotkut lapset menevät 6 vuotiaana kouluun (kaikki loppuvuodesta syntyneet). Siinä iässä suunnilleen pitäisi itse osata kasata voileipä aamupalaksi/välipalaksi. Nykyään ei tarvitse edes paloja leikata. Jogurtin jääkaapista ottaminen ja avaaminen tuskin vaatii avaruuskirurgian koulutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukioiässä

Lukiolaiset eivät osaa keittää edes vettä. 

Keitetty vesi kannattaa pakastaa niin se on helppo lämmittää mikrossa.

5-vuotiaana ovat osanneet tehdä voileivän itselleen. 7-vuotiaasta asti osaavat lämmittää ruuan itse mikrossa.

Koen, että velvollisuuteni vanhempana on opettaa lapsille elossa selviytymiseen liittyviä taitoja. Tämä on sitä kriisivarautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Onko nepsy? Mukautetussa opetuksessa? Jokainen lapsi on erilainen ja oppii ja kehittyy omaan tahtiinsa.

Ei ole, mutta on aika arka ja vetäytyvä. Viidesluokkalaisena osaa ottaa jogurttia jääkaapista ja kaataa itselleen mehua, mutta sen itsenäisempään puuhailuun ei vielä pysty.

Sitten on korkea aika opettaa. Vaadi, että lapsi tekee itse itselleen voileivät ym. Aluksi niin, että sinä olet vieressä tukena. Viidesluokkalaisesi ei nyt osaa asioita, joihin normaali ekaluokkalainen pystyy.

Näitä on käyty läpi vaikka kuinka paljon. Silti lapsi jännittää eikä sitten suostu tekemään niitä välipaloja.

Jännittää? Omassa kodissa? Onko teillä ilmapiirissä jotain vikaa, kireyttä, vaativaisuutta, uhkan tuntua? Meneekö jollakulla hermot helposti? Millä tavalla neuvotte, tuette ja opetatte?

En muista kuinka nuoria lapseni olivat, ehkä viisi vuotiaita kun alkoi vikinä, että tein heille leivät väärin. Leikkele ja juusto olis pitäny olla toisinpäin. Kurkut on liian paksuja yms. Sitten se alkoi, että saivat alkaa tekemään itse leipänsä, että ei tartte mulle valittaa. Ja eihän näistä opituista taidoista haittaa ole,vaan hyötyä.

Oletuksia ei kannata tehdä ollenkaan. Toinen osaa tehdä välipalan itse esim. 5 vuotiaana joku toinen taas ei edes aikuisena.

Riippuu varmaan lapsesta mutta kyllä minä ja pikkuveli ollaan 1-2 luokalta lähtien pärjätty muutama tunti yksin koulun jälkeen kun vanhemmat oli töissä. Leipä osattiin tehdä ja mikrossa lämmittää mikropitsa tai hamppari ysärillä. Jos 8v ei osaa voileipää tehdä niin varmaan kannattais mennä lääkäriin tutkimaan onko kaikki kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukioiässä

Lukiolaiset eivät osaa keittää edes vettä. 

Eivät osaa, koska ei tarvitse. Tuttava herättää 17-vuotiaan poikansa joka aamu, tekee sille aamiaisen ja erikoisruokavalioeväät, vie kouluun, hakee koulusta, tekee välipalan, laittaa päivällisen, vie harrastuksiin, hakee harrastuksista, laittaa iltapalan. Poika ei ota askeltakaan kodin ulkopuolelle omin jaloin. En halua ajatella tuleeko hän ikinä pärjäämään ilman äitiään joka uskoo ettei lasta voi rasittaa kotitöillä, koska koulunkäynti on niin vaativaa.

Vaikuttaa siltä, että eräästä neljäsluokkalaisen lapseni kaverista on tulossa tällainen. On perheen ainoa poika, häntä kuskataan autolla ovelta ovelle, ei osaa juuri mitään mitä kaikki muut kaveripiirissä osaavat, eikä myöskään saa liikkua itsenäisesti. Hän ei saa tulla meille pyörällä, ettei eksy. Asumme alle 2 km päässä heiltä. Julkisilla hän ei ole liikkunut kuin koululuokan kanssa, vaikka täällä päin ne ovat todella selkeät. Välipalaa ei osaa tehdä, ja on todella nirso siitä mikä kelpaa. Läksyt ovat kuulemma hyvin usein tekemättä, kun ei häntä huvita. Kotona pelaa vain videopelejä. Itselle ainakin kasvatuksen pointti on saada lapsista yhteiskunnassa pärjääviä, itsenäisiä yksilöitä, en pysty ymmärtämään minkälaista tulosta nämä paapovat vanhemmat hakevat? Eivätkö tajua, että jonain päivänä lapsen pitää muuttaa pois ja pärjätä itse? Eivätkö tajua, että tuolla tyylillä lapsi syrjäytyy, kun ei pysy muiden mukana?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 6 v aterian mikrolla lämmittää

Mikron pitäisi olla matalalla tasolla, jotta lapsi ei ylös kurkottaessaan pudottaisi mitään kuumaa kasvoilleen. Kauhistutti, kun lyhyt tuttava otti kuumaa keittoa mikrosta. Miksi ne muuten  on sijoitettu liian korkealle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Onko nepsy? Mukautetussa opetuksessa? Jokainen lapsi on erilainen ja oppii ja kehittyy omaan tahtiinsa.

Ei ole, mutta on aika arka ja vetäytyvä. Viidesluokkalaisena osaa ottaa jogurttia jääkaapista ja kaataa itselleen mehua, mutta sen itsenäisempään puuhailuun ei vielä pysty.

Ei todellakaan ole normaalia 😅

Meillä viidesluokkalainen  hoiti jo pikkusiskojaan

Miksei teillä lapsi saa olla lapsi, vaan joutuu huolehtimaan nuoremmista sisaruksista?

Sinun kaltaiset ihmiset ihmettelevät sitten, kun aikuisuuden kynnyksellä oleva Marjo-Petteri ei osaakaan hoitaa perusasioita, ei pysty kantamaan vastuuta oikein mistään eikä välit sisaruksiin ole ihmeelliset kun koskaan ei vaadittu normaalia kanssakäymistä. Kyllä normaalissa perheessä isoin sisarus joutuu joskus katsomaan pienempien perään 

Se ei ole oikein. Vastuu lapsista kuuluu vanhemmille, ei sisaruksille, jotka itsekin ovat vasta lapsia.

Suomessa aika monien vanhempien pitää käydä töissä huolehtien perheen toimeentulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukioiässä

Lukiolaiset eivät osaa keittää edes vettä. 

Osaavat mutta ei huvita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Onko nepsy? Mukautetussa opetuksessa? Jokainen lapsi on erilainen ja oppii ja kehittyy omaan tahtiinsa.

Ei ole, mutta on aika arka ja vetäytyvä. Viidesluokkalaisena osaa ottaa jogurttia jääkaapista ja kaataa itselleen mehua, mutta sen itsenäisempään puuhailuun ei vielä pysty.

Ei todellakaan ole normaalia 😅

Meillä viidesluokkalainen  hoiti jo pikkusiskojaan

Miksei teillä lapsi saa olla lapsi, vaan joutuu huolehtimaan nuoremmista sisaruksista?

Sinun kaltaiset ihmiset ihmettelevät sitten, kun aikuisuuden kynnyksellä oleva Marjo-Petteri ei osaakaan hoitaa perusasioita, ei pysty kantamaan vastuuta oikein mistään eikä välit sisaruksiin ole ihmeelliset kun koskaan ei vaadittu normaalia kanssakäymistä. Kyllä normaalissa perheessä isoin sisarus joutuu joskus katsomaan pienempien perään 

Se ei ole oikein. Vastuu lapsista kuuluu vanhemmille, ei sisaruksille, jotka itsekin ovat vasta lapsia.

Se on täysin oikein ja luonnollista. Vastuu perheestä kuuluu kaikille perheenjäsenille, mutta päävastuu toki vanhemmille. Aivan yhtälailla lapselta täytyy vaatia osallistumista ruoanlaittoon, pyykkäämiseen, siivoamiseen ja aivan kaikkiin kodin askareisiin jotta ei kasva avuttomaksi reppanaksi. 

Se onkin paljon parempi, että on jo lapsesta asti burnoutissa, kun kotona on vaadittu sitä ja vaadittu tätä eikä ole koskaan ollut tilaisuutta vain olla lapsi.

Aivan uskomatonta. Miten lapasia sinun lapset ovat, jos menevät burnoutiin siitä kun täytyy osata tehdä muutakin kuin pelata pleikkarilla? Kenenkään lapsuus ei mene pilalle siitä, että kotityöt tehdään yhdessä perheenä. Vanhemmat eivät ole mitään lastensa palvelijoita vaan kasvattajia, ja kasvatus onkin monelta niin hukassa. Samasta syystä lasten ylipainokin alkaa olla ongelma, kun jotain rajoja pitäisi osata asettaa ja kannustaa liikkumaan.

Helsingin Sanomissa oli 26.8. kiinnostava juttu ruoasta ja ylipainosta. Asiaan perehtynyt suomalainen lääkäri (mies) kertoi ajatuksiaan aiheesta. Toivottavasti moni lukee sen. On mahdollista, että maamme elintarviketeollisuus ei ilahdu kaikista lehtijutun tiedoista. Mutta jokaisen olisi hyvä lukea se. Ohis.