Minkä ikäisenä lapsen voi olettaa osaavan itse valmistaa itselleen välipalaa ja lämmittää aterioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 6 v aterian mikrolla lämmittää

Satunnaisesti voi aikuisen valvonnassa mutta ei 6 v. lapsen kuulu olla itse vastuussa syömisestään itsenäisesti.

Meillä ei koskaan ole edes ollut lämmitettäviä välipaloja. Ainoastaan lämpimät ruoat lämmitetään. Kyllä tavanomaisen 6-vuotiaan voi hyvin ohjata ottamaan välipala-ainekset kaapista. Tietysti vanhemmat ovat lähellä, mutta eivät ole palvelijoita.

Meillä on välillä pinaatti- ja rahkalettuja, joita lapsi osaa itse lämmittää mikrossa. Se on juuri sellainen sopiva asia, jolla harjoitella mikron käyttöä itse.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vialla jos äiti ei tee kotiruokaa perheelleen arkisin ja vkl. Mielestäni niin kuuluu tehdä jos huolehtii perheestään vähänkään.

Jos huolehtii perheestään vähänkään, vaatii lasten opettelevan laittamaan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuli vastaan pätkä eräässäkin sovelluksessa, jossa äiti teki välipalaa TEINILLE. Selostuksena oli vielä kuinka hän yleensä laittaa mukaan vielä proteiinipatukan jne. Ei siis varmaan ensimmäistä kertaa asialla. Päällimmäisenä tuli hämmennys että ihanko oikeasti joku passaa teinille kolmen sortin välipalat rasiaan valmiiksi.

Oi kyllä. Olen töissä nuorten mielenterveyspalveluissa, ja viikottain saa keskustella siitä että vanhemmilta saa ja pitää pyytää apua, jos säännöllinen syöminen ei muuten onnistu. Varsinkin ADHD-nuorten vanhemmille saa rautalangasta vääntää että jos se aamupalan tai välipalan syöminen on kiinni siitä onko smoothie valmiina lasissa tai leipä lautasella tai välipalapatukka repussa, niin sen on oltava. Syömishäiriöisten hoitoon en edes mene.

Niitä nuoria ei yhtään auta nettimammojen pöyristyminen että "pitäis osata", sen tietäminen ei vaikuta lääkkeen imeytymiseen tai energiansaantiin, nälästä johtuviin keskittymisvaikeuksiin, päänsärkyihin ja ahdistuksen voimistumiseen. Jos ei onnistu, niin sitten vanhemmat auttaa kunnes onnistuu. Ihan sama lääkehoidon ja nukkumaanmenon kanssa - 16-vuotiaan pitäis osata itsekin ottaa se lääke ja laittaa puhelin illalla pois, mutta jos ei siihen pysty ja sen sijaan valvoo yöt, nukkuu oppitunnit ja viettää illat vihaten itseään kun muut on häneen niin pettyneitä, niin silloin aikuinen auttaa. Tottakai auttaa! Ja terveitäkin nuoria saa auttaa, ei niiden tartte sairastua ensin ollakseen huomion tai hoivan arvoisia.

Tämä vain vahvistaa sitä ajatusta, että ADHD-, asperger-, autistipotilaat ovat jälkeen jääneitä. Heille ei opeteta mitään, eikä heitä kannusteta opiskelemaan mitään. Heidän aivonsa ovat tyhjäkäynnillä, tai pikemminkin kemikaalien täyttämät, kun käyttävät pillereitä. 

He ovat kehitysvammaisia.

Mulla on diagnosoitu ADD ja lukihäiriö. Inhoan yli kaiken sitä, kun joku perustelee hankaluuttaan diagnoosilla. Pahimmillaan diagnoosista tehdään identiteetti. Teen vaativaa työtä, luen paljon ja opiskelin samalla vauhdilla kuin muutkin. En ikinä kehtaisi sanoa ääneen, mielellään en puhuisi edes lääkärille, että mulla on nämä diagnoosit. Ennakkoluulot ovat vahvoja juurikin siksi, kun tietynlaiset ihmiset piiloutuvat näiden diagnoosien taakse ettei itse vain tarttis nähdä vaivaa asioiden eteen. Kyllä, arki voi olla haastavampaa näiden diagnoosien kanssa, mutta ne eivät ole mikään syy heittää elämää lekkeriksi.

Jollain voi olla isompia haasteita kuin sinulla, vaikka olisi samat diagnoosit. Älä sorru ableismiin.

Kyllä. Haasteet voivat olla suurempia, mutta silti näen sen kun asenne on todella huono. On aivan eri asia etsiä itselleen sopivia keinoja arkeen, kuin se, ettei edes oikeastaan yritä. Näitä ihmisiä todella on, joiden suurin haaste on nimenomaan asenne.