😭 Elina Knihtilä uhriutuu

Kari Heiskasen elämänkerta taitaa olla samaa sontaa kuin Rennyn, Veskun yms muistelmat. Ei olla tehty mitään väärää eikä myöskään opittu elämästä tai virheistä mitään.

Vanhat käppänät kirjoittavat nuo muistelmat lähinnä itselleen, halutaan kertoa suurelle yleisölle miten asiat ”oikeasti” menivät.

Naisena olo oli melkoista paskaa tuolloin. Kuka muistaa Anja Niskasen syksyn sävel voiton ja Klaus Thomassonin suukon kärttämisen suorassa lähetyksessä? Siinä aika selkeästi tulee esiin millaista käytöstä tuohon aikaan setämiehet naisilta ja tytöiltä odottivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heiskanen kirjoittanut muistelmiinsa oman version tapahtumista. Ymmärrän hyvin, jos knihtilä haluaa kertoa, että ei se noin menny jos se ei kerran menny niin. Silloiset naispuoliset opettajat olivat olleet aikoinaan knihtilän puolella, eiköhän se jotain kerro. 

Hiukan myös kohottelin kulmakarvoja, kun kerrottiin Heiskasen ensimmäisen avioliiton kariutuneen kun hänelle jäi ns. rooli päälle Huojuvasta talosta. Siis naisvihamielinen rooli.

Vaikeaa kuvitella, että sellainen rooli jäisi päälle miehelle, joka oikeasti tykkää naisista. Kyllä tuollainen juttu kuulostaa kieli keskellä suuta kirjoitetulta ja saa ennemminkin mielikuvituksen laukkaamaan.

Ihan samaa ajattelin. Vastenmielinen tyyppi. 

Tulee silti muistaa millainen suomalainen teatterikorkeakoulu oli aikoinaan. Etenkin Turkan aikoina. Opiskelijat joutuivat jatkuvasti olemaan puolipukeissa, näyttelemään seksikohtauksia ja lääppimään toisiaan. Eräs näyttelijä traumatisoitui, kun joutui esittämään raiskauskohtauksessa uhria. Tämänlainen opetus ilmeisesti jäänyt Heiskasen mieleen ja siirtänyt sitä sitten eteenpäin. Varmasti ollut kauhea tilanne Elinalle, olen hänen puolellaan. Mutta juurikin, että Heiskasen käytös ei ole mitään poikkeuksellista. Tyhmä, että toi asian taas esille. Ei tainnut tajuta, että ampui itseään jalkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulee silti muistaa millainen suomalainen teatterikorkeakoulu oli aikoinaan. Etenkin Turkan aikoina. Opiskelijat joutuivat jatkuvasti olemaan puolipukeissa, näyttelemään seksikohtauksia ja lääppimään toisiaan. Eräs näyttelijä traumatisoitui, kun joutui esittämään raiskauskohtauksessa uhria. Tämänlainen opetus ilmeisesti jäänyt Heiskasen mieleen ja siirtänyt sitä sitten eteenpäin. Varmasti ollut kauhea tilanne Elinalle, olen hänen puolellaan. Mutta juurikin, että Heiskasen käytös ei ole mitään poikkeuksellista. Tyhmä, että toi asian taas esille. Ei tainnut tajuta, että ampui itseään jalkaan.

Välillä silti tuntuu että kulttuurikerman mätäpaiseet koskisivat koko Suomea. Eivät koske. Tuo menneiden jatkuva märehdintä ja pöyhintä ja vaikerointi ikivanhoista vallankäyttövääryyksistä on itsessään kovin itsekeskeistä, kun se nimenoaan pyörii niin ahtaissa omissa kainalohien hajuisissa ympyröissä. Keskityttäisiin vihdoin ja viimein tasokkaan taiteen tekemiseen ja alettaisiin suunnata katsetta vaikka kasvavaan huono-osaisuuteen, siihen perinteiseen vasemmistotematiikkaan pois elitistisestä navantuijottelusta ja toisaalta EU-agendojen kritiikittömästä myötäilystä. Epäilen vain että jälkimmäistä rahoitetaan jostain niin tukevasti ettei tästä voida mitenkään luopua. Säälittää tälläinen kulttuuriluokka joka on täysin polvillaan ideologisesti. Onko mitään muutosta tulossa lähiaikoina, sitä en tiedä. Ei ainakaan jos eivät itse ymmärrä mitään ongelmaa olevankaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ok että tälläiset otetaan esiin mutta miksi niistä tehdään aina julkinen spektaakkeli jossa 99% kelmeistä on miehiä? Koska naisetkin kykenevät sopimattomaan käytökseen alaisiaan kohtaan. Itse näe tämän itsessään teatterina jossa vahvistetaan naiset aina uhreja tekivätpä nämä mitä hyvänsä - narratiivia. Tuo ei ole rehellistä. Naisetkin kykenevät ylittämään rajoja, vihjailemaan ja vaikka mitä ällöttävää. Mites paljon näemme tästä tonkivaa journalismia?

Samaa mieltä siitä, että sukupuoleen katsomatta vastuullisuutta pitää voida vaatia. Jos puhutaan Suomen teatteri- ja leffamaailmasta, niin se on pitkään ollut niin isolta osalta miesten hallinnoima, että ei liene ihme, että näissä keisseissä puhutaan miesten käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ok että tälläiset otetaan esiin mutta miksi niistä tehdään aina julkinen spektaakkeli jossa 99% kelmeistä on miehiä? Koska naisetkin kykenevät sopimattomaan käytökseen alaisiaan kohtaan. Itse näe tämän itsessään teatterina jossa vahvistetaan naiset aina uhreja tekivätpä nämä mitä hyvänsä - narratiivia. Tuo ei ole rehellistä. Naisetkin kykenevät ylittämään rajoja, vihjailemaan ja vaikka mitä ällöttävää. Mites paljon näemme tästä tonkivaa journalismia?

Samaa mieltä siitä, että sukupuoleen katsomatta vastuullisuutta pitää voida vaatia. Jos puhutaan Suomen teatteri- ja leffamaailmasta, niin se on pitkään ollut niin isolta osalta miesten hallinnoima, että ei liene ihme, että näissä keisseissä puhutaan miesten käytöksestä.

Miksi miesten käytös on noussut ongelmaksi? En vain voi ostaa tätä paga valkoinen heteromies alistaa- representointia suoriltaan. Se että jollain on valta-asema ei automaattisesti tee hänestä tökeröä ahdistelijaa. Ei ainakaan alalla kuin alalla. Kuitenkaan emme kuule mitään niistä hyvistä ja kivoista kollegoista ja ohjaajista, joten kuva vääristyy. Ylipäätään: eikö lopputulos eli itse teatteri ole silti tärkeintä eikä tekijöiden keskinäinen syyttely ja riitely.

Tuo kaunan hautominen on jotain hirveää - vai onko tämä vain jokin (pakollinen?) esitys itsessään? Vaikea tietää kun tälläiset kehäketut ottavat itselleen mediatilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ok että tälläiset otetaan esiin mutta miksi niistä tehdään aina julkinen spektaakkeli jossa 99% kelmeistä on miehiä? Koska naisetkin kykenevät sopimattomaan käytökseen alaisiaan kohtaan. Itse näe tämän itsessään teatterina jossa vahvistetaan naiset aina uhreja tekivätpä nämä mitä hyvänsä - narratiivia. Tuo ei ole rehellistä. Naisetkin kykenevät ylittämään rajoja, vihjailemaan ja vaikka mitä ällöttävää. Mites paljon näemme tästä tonkivaa journalismia?

Samaa mieltä siitä, että sukupuoleen katsomatta vastuullisuutta pitää voida vaatia. Jos puhutaan Suomen teatteri- ja leffamaailmasta, niin se on pitkään ollut niin isolta osalta miesten hallinnoima, että ei liene ihme, että näissä keisseissä puhutaan miesten käytöksestä.

Suomessa on runsaasti naispuolisia dramaturgeja ja teatteriohjaajia, ollut ainakin ysäriltä kasvavasti. Paljon uskottavampaa olisikin kun joku kymmenen monen polven teatterintekijää kokoontuisi yhteen miettimään teatterikulttuuria laajemmin, muustakin kuin miehinen vallankäyttö ja me too-koulutuksesta käsin. Tulisi raikasta myönteistä ja ennen muuta totuudellista kuvaa, missä naisetkin tyrivät ja loukkaavat, vaikka sitten tahattomasti. Tälläistä jo kaipaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ok että tälläiset otetaan esiin mutta miksi niistä tehdään aina julkinen spektaakkeli jossa 99% kelmeistä on miehiä? Koska naisetkin kykenevät sopimattomaan käytökseen alaisiaan kohtaan. Itse näe tämän itsessään teatterina jossa vahvistetaan naiset aina uhreja tekivätpä nämä mitä hyvänsä - narratiivia. Tuo ei ole rehellistä. Naisetkin kykenevät ylittämään rajoja, vihjailemaan ja vaikka mitä ällöttävää. Mites paljon näemme tästä tonkivaa journalismia?

Samaa mieltä siitä, että sukupuoleen katsomatta vastuullisuutta pitää voida vaatia. Jos puhutaan Suomen teatteri- ja leffamaailmasta, niin se on pitkään ollut niin isolta osalta miesten hallinnoima, että ei liene ihme, että näissä keisseissä puhutaan miesten käytöksestä.

Suomessa on runsaasti naispuolisia dramaturgeja ja teatteriohjaajia, ollut ainakin ysäriltä kasvavasti. Paljon uskottavampaa olisikin kun joku kymmenen monen polven teatterintekijää kokoontuisi yhteen miettimään teatterikulttuuria laajemmin, muustakin kuin miehinen vallankäyttö ja me too-koulutuksesta käsin. Tulisi raikasta myönteistä ja ennen muuta totuudellista kuvaa, missä naisetkin tyrivät ja loukkaavat, vaikka sitten tahattomasti. Tälläistä jo kaipaisi.

Minulla ei mitään sitä vastaan, että myös naisten vallankäytön virheitä nostetaan keskusteluun, niiden taholta jotka sellaisia ovat kokeneet. Yleisemmin valtasuhteita pohtivia keskusteluja on kyllä teatterin piirissä käytykin. Ja MeToo -liikekään ei ollut ainoastaan naisia varten. Aina voi puhua enemmänkin, ja tehdä asioita paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ok että tälläiset otetaan esiin mutta miksi niistä tehdään aina julkinen spektaakkeli jossa 99% kelmeistä on miehiä? Koska naisetkin kykenevät sopimattomaan käytökseen alaisiaan kohtaan. Itse näe tämän itsessään teatterina jossa vahvistetaan naiset aina uhreja tekivätpä nämä mitä hyvänsä - narratiivia. Tuo ei ole rehellistä. Naisetkin kykenevät ylittämään rajoja, vihjailemaan ja vaikka mitä ällöttävää. Mites paljon näemme tästä tonkivaa journalismia?

Samaa mieltä siitä, että sukupuoleen katsomatta vastuullisuutta pitää voida vaatia. Jos puhutaan Suomen teatteri- ja leffamaailmasta, niin se on pitkään ollut niin isolta osalta miesten hallinnoima, että ei liene ihme, että näissä keisseissä puhutaan miesten käytöksestä.

Miksi miesten käytös on noussut ongelmaksi? En vain voi ostaa tätä paga valkoinen heteromies alistaa- representointia suoriltaan. Se että jollain on valta-asema ei automaattisesti tee hänestä tökeröä ahdistelijaa. Ei ainakaan alalla kuin alalla. Kuitenkaan emme kuule mitään niistä hyvistä ja kivoista kollegoista ja ohjaajista, joten kuva vääristyy. Ylipäätään: eikö lopputulos eli itse teatteri ole silti tärkeintä eikä tekijöiden keskinäinen syyttely ja riitely.

Tuo kaunan hautominen on jotain hirveää - vai onko tämä vain jokin (pakollinen?) esitys itsessään? Vaikea tietää kun tälläiset kehäketut ottavat itselleen mediatilaa.

Hyvänen aika, ei tietenkään valta automaattisesti tarkoita tökeröä käytöstä. Ja tottakai alalla on vaikka kuinka paljon kivoja kollegoita ja ohjaajia, sukupuolesta riippumatta. Ja tottakai itse teatteri on tärkeintä, sitähän me kaikki haluaisimme tehdä, hyvissä olosuhteissa. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä. 

Silloin kun aiheena on vallan väärin käyttö, on kuitenkin outoa ruveta mitätöimään keskustelua tyyliin: "Ei kaikki ohjaajat/opettajat/miehet!" Kyllä siitä on voitava puhua (ja huom! puhumista on yritetty ja keskustelua käyty myös ihan omissa porukoissa, ei pelkästään julkisesti. Eikä Knihtilä esim.ollut se, jo tämän vanhan tapauksen nyt ensin nosti esiin.) Ja ne selkeimmät keissit, jotka esiin ovat nousseet, nyt vaan ovat olleet miehiä. Jos tulee esiin, että joku nainen on käyttäytynyt samoin kuin vaikka Törhönen, niin tietenkin se pitää ottaa yhtä vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Tulee silti muistaa millainen suomalainen teatterikorkeakoulu oli aikoinaan. Etenkin Turkan aikoina. Opiskelijat joutuivat jatkuvasti olemaan puolipukeissa, näyttelemään seksikohtauksia ja lääppimään toisiaan. Eräs näyttelijä traumatisoitui, kun joutui esittämään raiskauskohtauksessa uhria. Tämänlainen opetus ilmeisesti jäänyt Heiskasen mieleen ja siirtänyt sitä sitten eteenpäin. Varmasti ollut kauhea tilanne Elinalle, olen hänen puolellaan. Mutta juurikin, että Heiskasen käytös ei ole mitään poikkeuksellista. Tyhmä, että toi asian taas esille. Ei tainnut tajuta, että ampui itseään jalkaan.

Jep. Ensin ollut tyytyväinen, että häneltä on tullut kirja. Sitten kului hetki ja tuli tämä romahdus. Katuukohan kirjan kirjoittamista?

Saa nähdä, unohtuuko tämä kohu ja unohtuuko koko kirja.

Jotenkin niin väsynyttä että aina kun teatteria nostetaan niin naamalle lentää välittömästi tekijöiden ahdistelut, vallankäytöt ja kaikenlaiset sorrot ja syrjinnät. Siis: yhtä taas kivitetään ihan vimmatusti hetken verran.

En näe tuon olleen enää pitkään aikaan mitään millä olisi ainakaan myönteistä merkitystä jos mitään merkitystä. Lukuunottamatta pientä me too-uskovaisten ryhmää joka näkee naisvihaa ja ahdistelua kaikkialla. Kuinka täysipäinen vaikutelma näistä tulee? Eikö todellakaan ole muuta mihon keskittää huomionsa sodan varjossa kuin feministiseen tappotylsään jankutukseen naisten ja 'marginalisoitujen' avuttomuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin niin väsynyttä että aina kun teatteria nostetaan niin naamalle lentää välittömästi tekijöiden ahdistelut, vallankäytöt ja kaikenlaiset sorrot ja syrjinnät. Siis: yhtä taas kivitetään ihan vimmatusti hetken verran.

En näe tuon olleen enää pitkään aikaan mitään millä olisi ainakaan myönteistä merkitystä jos mitään merkitystä. Lukuunottamatta pientä me too-uskovaisten ryhmää joka näkee naisvihaa ja ahdistelua kaikkialla. Kuinka täysipäinen vaikutelma näistä tulee? Eikö todellakaan ole muuta mihon keskittää huomionsa sodan varjossa kuin feministiseen tappotylsään jankutukseen naisten ja 'marginalisoitujen' avuttomuudesta?

Miten niin "aina kun teatteria nostetaan"? Seuraatko yhtään mitään teatterikeskustelua? Tiedätkö mitä alalla tai sen koulutuksessa tapahtuu, mikä siellä on hyödyllistä ja millä lailla asioita on saatu menemään parempaan suuntaan? 

Teatterialan väärinkäytökset saavat suhteessa älyttömästi huomiota koska se nyt muutenkin on niin näkyvä ala. Ja ehkä myös siksi, että se on kuitenkin myös itseään reflektoiva ala, jolla asioita on uskallettu nostaa esiin. Ei se kuitenkaan tietääkseni ole ainoa ala, jolla olisi paljon kaikenlaista korjattavaa!

Sodasta puhuminen tässä yhteydessä on ihan pelkkää tympeää whataboutismia. 

Totta kirjoitat . Maku meni Heiskasesta, joku minussa on jo aikaa sitten vaistonnut että mies taitaa pitää itseänsä vähän yli-ihmisenä, voin olla väärässäkin tietty. Mutta nyt kyllä munas itsensä täydellisesti kirjoittamalla asian ihan toisin kuin mitä toinen muistaa. Hyvä että toinen puolustautui. Heiskanen joutui nöyrtymään. Oikein