Lue keskustelun säännöt.
Miehen äiti kuoli, tukeminen vaikeaa
28.08.2026 |
Olemme seurustelleet miehen kanssa kaksi vuotta. Hänen äitinsä menehtyi reilu viikko sitten. Se ei ollut mikään yllätys sinänsä, hän oli vanha ja sairas. Mies itsekin välillä puhui, että ei äiti ole varmaan enää kauaa keskuudessamme.
Suru on tuonut miehessä ihan uuden puolen esiin. Minä olen mielestäni ihan tunneälykäs ihminen ja yritän olla miehen tukena, mutta hän on aivan älyttömän vihamielinen. Hänen seurassa on vaikea olla, kun hän vaan seilaa edes takaisin levottomana, tiuskii ja kiroilee eikä kuuntele kun yritän puhua (ei vastaile mitään tai reagoi mihinkään). Olen ollut hänen kanssaan melkein päivittäin, auttanut tyhjentämään äidin asuntoa, laittanut ruokaa ja siivoillut. Mutta hänen seurassaan on niin tukala ja ikävä olo. Osaan kohdata surullisen ihmisen, mutta en enää tiedä mitä tehdä, kun toinen on niin hermona kokoajan.
Toivoisin neuvoja miten tällainen pitäisi käsitellä? Olen ihan suoraan sanonut miehelle, että hän puhuisi minulle tunteistaan, mutta että toivoisin kuitenkin, että hän puhuisi minulle niinkuin ihmiselle. En halua olla hänen henkinen nyrkkeilysäkkinsä. Hän ei vastaa mitään, kun sanon niin eikä mikään muutu.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos annat miehen olla ? Jokainen suree niin kuin suree ja siihen päälle järjestetään hautajaisia ja perunkirjoitus, siinäpä se sitten v*tutuskäyrä nousee, kun yksi yrittää olla tunneälykäs
Antaisin mielelläni tilaa, mutta hän itse laittaa joka päivä viestiä iltapäivällä, että voisinko tulla töiden jälkeen pitämään seuraa. Vaikuttaa siltä, että hän ei viihdy yksin, mutta ei myöskään seurassa. Sen takia siivoilen kaikessa hiljaisuudessa, ettei hänen tarvitse kokea, että pitäisi puhua mitään.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos annat miehen olla ? Jokainen suree niin kuin suree ja siihen päälle järjestetään hautajaisia ja perunkirjoitus, siinäpä se sitten v*tutuskäyrä nousee, kun yksi yrittää olla tunneälykäs
Jep. Kuka tahansa hermostuu kun toinen hengittää niskaan ja tivaa koko ajan puhumaan jostain tuntemuksista. Anna toisen olla rauhassa.
Mistä se mies tykkää, tee niitä asioita. Mistä se ei tykkää, älä tee niitä asioita. Tälläinen yksinkertainen neuvo.
Viikko on lyhyt aika. Ole läsnä ja saatavilla tarvittavissa asioissa mutta älä pakota puhumaan. Anna myös olla yksin silloin kun hän ei tarvitse sinua esim asunnon tyhjentämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on omasta mielestä tunneälykäs, se ei tarkoita oikeastaan mitään. Tew niitä mitä se mies haluaa, äläkä kysele turhia.
Anna olla. Suojelet vain omia rajojasi, ettei sinuun vihaansa pura. Autat konkreettisesti, älä ota hänen tiuskimisiaan henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti älä nyt joka ilta mee sinne, jos mies kerran noin huonolla tuulella. Älä ole mikään likasanko ja keksi välillä omaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt saatana ala sanoittaa hänen tuntemuksiaan. Olet hänen käytettävissään, se riittää.
Kukaan meistä ei voi etukäteen tietää miten itse reagoi menetykseen. Esim. kun minulta kuoli lapsi, kaikkien sanat ja teot ja osanotot olivat juuri silloin vääriä ja turhia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että kuoli.
Hyvä että SINÄ kuolet. Pian. Yksi palstavajakki vähemmän. Sinua ei ainakaan jää suremaan kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos annat miehen olla ? Jokainen suree niin kuin suree ja siihen päälle järjestetään hautajaisia ja perunkirjoitus, siinäpä se sitten v*tutuskäyrä nousee, kun yksi yrittää olla tunneälykäs
Antaisin mielelläni tilaa, mutta hän itse laittaa joka päivä viestiä iltapäivällä, että voisinko tulla töiden jälkeen pitämään seuraa. Vaikuttaa siltä, että hän ei viihdy yksin, mutta ei myöskään seurassa. Sen takia siivoilen kaikessa hiljaisuudessa, ettei hänen tarvitse kokea, että pitäisi puhua mitään.
AP
Sano, että et halua olla hänen seurassaan, kun purkaa vihaansa suhun.
Anteeksi vain, mutta luetellut neuvot ovat ihan turhia. Ihmiset keksivät niitä vain omista lähtökohdistaan. Mistäs helvetistä me kukaan tiedetään, mitä se mies tarvitsee tai ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silti älä nyt joka ilta mee sinne, jos mies kerran noin huonolla tuulella. Älä ole mikään likasanko ja keksi välillä omaa tekemistä.
Niin, eihän ap:llä itsellään ole surua. Saako sinut jättää yksin menetyksesi jälkeen? Miten pitkäksi aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos annat miehen olla ? Jokainen suree niin kuin suree ja siihen päälle järjestetään hautajaisia ja perunkirjoitus, siinäpä se sitten v*tutuskäyrä nousee, kun yksi yrittää olla tunneälykäs
Antaisin mielelläni tilaa, mutta hän itse laittaa joka päivä viestiä iltapäivällä, että voisinko tulla töiden jälkeen pitämään seuraa. Vaikuttaa siltä, että hän ei viihdy yksin, mutta ei myöskään seurassa. Sen takia siivoilen kaikessa hiljaisuudessa, ettei hänen tarvitse kokea, että pitäisi puhua mitään.
AP
Vain viikko?!?
Ei ole varmasti sunkaan osa helppo, mutta älä nyt hitto hiillosta sitä. Anna olla, mutta ole siinä. Se on iso elämänmuutos ja varmasti tuo kaikenlaista pintaan mitä yrittää käsitellä ja varmasti haluaa myös olla rasittamatta sua.
Älä kiirehti!
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt saatana ala sanoittaa hänen tuntemuksiaan. Olet hänen käytettävissään, se riittää.
Kukaan meistä ei voi etukäteen tietää miten itse reagoi menetykseen. Esim. kun minulta kuoli lapsi, kaikkien sanat ja teot ja osanotot olivat juuri silloin vääriä ja turhia.
Ja sitten toisten mielestä on väärin, kun on hylätty yksin suremaan.
Huolehdi ap vain itsestäsi, et ole toisen ajatustenlukija.
Anna sen olla ja odota. Aika hoitaa homman.
Oman isän kuoleman vaiheet meni näin:
1) viha ja pettymys kaikkea, erityisesti elämää, kohtaan
2) sureminen
3) asian hyväksyminen ja järjestely
Ihan normaalia on.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että kuoli.
En voi ymmärtää miten valtavasti tällä palstalla on ilkeitä, kielteisiä, pahansuopia ja jopa vihamielisiä vastauksia. Röllejä?
Vierailija kirjoitti:
Silti älä nyt joka ilta mee sinne, jos mies kerran noin huonolla tuulella. Älä ole mikään likasanko ja keksi välillä omaa tekemistä.
Onko ihmisillä nykyään uskomattoman huono resilienssi negatiivisten tunteiden suhteen vai onko se aina ollut tällaista?
Aina "suojellaan itseä kuormitukselta" ja "pidetään henkilökohtaiset rajat" ja seuraavaksi varmaan "se mies on narsku". Kukaan ei kykene oikeasti enää olemaan ihminen ihmiselle ja ihmisyyteen kuuluu joskus myös vaikeat tunteet joita ei tule kieltää.
Mitäpä jos annat miehen olla ? Jokainen suree niin kuin suree ja siihen päälle järjestetään hautajaisia ja perunkirjoitus, siinäpä se sitten v*tutuskäyrä nousee, kun yksi yrittää olla tunneälykäs