Lue keskustelun säännöt.
Näin vanhan koulukiusaajani ja muistui mieleen asiat joista minua kiusattiin. Kaikkein kamalin kiusaamisen aihe oli etteivät vanhempani
28.08.2026 |
puuttuneet kiusaamiseeni ja pahoinpitelemiseeni ja kiusaajien mielestä oli kiva kiusaamisen aihe myös se etteivät vanhempani välittäneet minusta. Alun perin kiusaaminen lähti liikkeelle silloisen akneni vuoksi. Vanhempani muuten myös naureskelivat ulkonäölleni ja pilkkasivat minua. Tätä tosin kiusaajat eivät tienneet. Vartaloltani olin todella hoikka ja vanhempani todella ylipainoisia, mutta he katsoivat asiakseen nälviä ulkonäköäni. En ole koskaan päässyt tasapainoon itseni kanssa vaikka aikuisena olen ulkoisesti pärjännyt elämässä hyvin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tuollaiset vanhemmat.
Vaikka oma nyt jo dementoitunut äitini olisi ehkä voinut olla tuollainen, jos emme olisi sopineet 'muottiin' sisareni sairastui kroonisesti ja lääkitys turvotti hänet alkuun 45kg-70kg ja tuntui että äidille 14v 'lihominen' oli suurempi suru kuin elinikäinen lääkitystä vaativa sairaus.
Olen miettinyt samaa enkä voi ymmärtää miksi. Itse olen aina ollut lasteni tukena ja heidän teinivuosinaan mietin miten vanhemmat olivatkaan voineet kohdella minua niin kuin kohtelivat. Teinit ovat ihan lapsia vielä, mutta minulta vaadittiin (vaadittiin jo paljon aikaisemminkin jo) täyttä työpanosta kuten aikuisilta voisi vaatia. Esim. minä olin perheessäni ainoa kuka tiskasi. Muille astioiden sotkeminen oli ihan kunnia-asia. Ja tietenkään ei ollut tiskikonetta. Kun sairastuin anoreksiaan vanhempani olivat sitä mieltä että tein sen kiusatakseni heitä ja varsinkin häpäistäkseni heidät. Silloinkaan ei tukea tullut vaan vuodatusta miten olen häpäissyt heidät. Kuolemaani toivottiin ihan avoimesti koska olin kuulemma sellainen taakka heille.
Onko koskaan tullut mieleen muuttaa niin kauas ettei tarvitse enää nähdä kiusaajia, perhe mukaan lukien? Toivottavasti et traumatisoituneena valinnut tuttua ja "turvallista" kiusaajaa puolisoksi. Usein näin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tuollaiset vanhemmat.
Vaikka oma nyt jo dementoitunut äitini olisi ehkä voinut olla tuollainen, jos emme olisi sopineet 'muottiin' sisareni sairastui kroonisesti ja lääkitys turvotti hänet alkuun 45kg-70kg ja tuntui että äidille 14v 'lihominen' oli suurempi suru kuin elinikäinen lääkitystä vaativa sairaus.
Olen miettinyt samaa enkä voi ymmärtää miksi. Itse olen aina ollut lasteni tukena ja heidän teinivuosinaan mietin miten vanhemmat olivatkaan voineet kohdella minua niin kuin kohtelivat. Teinit ovat ihan lapsia vielä, mutta minulta vaadittiin (vaadittiin jo paljon aikaisemminkin jo) täyttä työpanosta kuten aikuisilta voisi vaatia. Esim. minä olin perheessäni ainoa kuka tiskasi. Muille astioiden sotkeminen oli ihan kunnia-asia. Ja tietenkään ei ollut tiskikonetta. Kun sairastuin anoreksiaan vanhempani olivat sitä mieltä että tein sen kiusatakseni heitä ja varsinkin häpäistäkseni heidät. Silloinkaan ei tukea tullut vaan vuodatusta miten olen häpäissyt heidät. Kuolemaani toivottiin ihan avoimesti koska olin kuulemma sellainen taakka heille.
Onko koskaan tullut mieleen muuttaa niin kauas ettei tarvitse enää nähdä kiusaajia, perhe mukaan lukien? Toivottavasti et traumatisoituneena valinnut tuttua ja "turvallista" kiusaajaa puolisoksi. Usein näin käy.
Muutinkin itse asiassa jo opiskeluvuosinani, välillä törmää silti jossain yhteydessä noihin tyyppeihin. Valitettavasti tein sen että valitsin "tutun ja turvallisen" nälvijän ja vähättelijän puolisokseni. Nyt kun lapset ovat aikuisia, haluaisin "uuden elämän", johon ei elämääni ankeuttava puoliso enää kuulu, mutta tästä elämästä on vaikea irtautua vaikka tiedän ettei tämä ole minulle alkuunkaan hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten monta kymmentä vuotta tuosta jo on?
Sillä ei ole väliä, kerroin jo aloituksessa etten ole päässyt asiasta yli. Onko siinä sinulle jokin ongelma.
Ei, mutta sinulle on.
Jos tuijottaa omaan napaansa ja märehtii vanhoja koko elämänsä ajan, ei koskaan pääse eteenpäin.
On niitä traumoja kulle ollut muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tuollaiset vanhemmat.
Vaikka oma nyt jo dementoitunut äitini olisi ehkä voinut olla tuollainen, jos emme olisi sopineet 'muottiin' sisareni sairastui kroonisesti ja lääkitys turvotti hänet alkuun 45kg-70kg ja tuntui että äidille 14v 'lihominen' oli suurempi suru kuin elinikäinen lääkitystä vaativa sairaus.
Olen miettinyt samaa enkä voi ymmärtää miksi. Itse olen aina ollut lasteni tukena ja heidän teinivuosinaan mietin miten vanhemmat olivatkaan voineet kohdella minua niin kuin kohtelivat. Teinit ovat ihan lapsia vielä, mutta minulta vaadittiin (vaadittiin jo paljon aikaisemminkin jo) täyttä työpanosta kuten aikuisilta voisi vaatia. Esim. minä olin perheessäni ainoa kuka tiskasi. Muille astioiden sotkeminen oli ihan kunnia-asia. Ja tietenkään ei ollut tiskikonetta. Kun sairastuin anoreksiaan vanhempani olivat sitä mieltä että tein sen kiusatakseni heitä ja varsinkin häpäistäkseni heidät. Silloinkaan ei tukea tullut vaan vuodatusta miten olen häpäissyt heidät. Kuolemaani toivottiin ihan avoimesti koska olin kuulemma sellainen taakka heille.
Onko koskaan tullut mieleen muuttaa niin kauas ettei tarvitse enää nähdä kiusaajia, perhe mukaan lukien? Toivottavasti et traumatisoituneena valinnut tuttua ja "turvallista" kiusaajaa puolisoksi. Usein näin käy.
Muutinkin itse asiassa jo opiskeluvuosinani, välillä törmää silti jossain yhteydessä noihin tyyppeihin. Valitettavasti tein sen että valitsin "tutun ja turvallisen" nälvijän ja vähättelijän puolisokseni. Nyt kun lapset ovat aikuisia, haluaisin "uuden elämän", johon ei elämääni ankeuttava puoliso enää kuulu, mutta tästä elämästä on vaikea irtautua vaikka tiedän ettei tämä ole minulle alkuunkaan hyväksi.
Kurjaa kuulla. Ehkä nyt on aika ottaa oma elämä omiin käsiin. Älä anna puolison määrätä. Ei hänellä ole oikeus päättää sinun elämästä. Toisaalta ei sinunkaan hänen. Tee ja sano mitä haluat ja jos se ei puolisolle kelpaa niin on hänenkin aika muuttua tai erota.
Surkea nähdä vanhoja pareja joissa toinen, yleensä nainen on koko elämänsä palvellut miehen mieliksi ja myötäillyt. Eikä edes itse ymmärrä että ovat toisen ohjailtavissa. Omat halut ja mielipiteet on haudattu niin syvälle ettei niitä enää ole kun ei ole koskaan niitä uskaltanut ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Se aknen hoitaminenkin olisi ollut sun vanhempien vastuulla. Veivätkö he koskaan ihotautilääkärille?
Eivät vieneet. Menin 17-vuotiaana itse säästämilläni kesätyörahoilla. Kesätyöpaikallenikin kiusaajat tulivat naureskelemaan minulle.
Älä valehtele.
Vierailija kirjoitti:
Ja miten monta kymmentä vuotta tuosta jo on?
Lapsuuden tapahtumat ovat relevantteja koko elämän ajan. Tässä ei ole mitään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten monta kymmentä vuotta tuosta jo on?
Sillä ei ole väliä, kerroin jo aloituksessa etten ole päässyt asiasta yli. Onko siinä sinulle jokin ongelma.
Ei, mutta sinulle on.
Jos tuijottaa omaan napaansa ja märehtii vanhoja koko elämänsä ajan, ei koskaan pääse eteenpäin.
On niitä traumoja kulle ollut muillakin.
Jaa-a sinullako on traumojesi takia oikeus tulla tänne pätemään kun joku muistuttaa millaisia jälkiä sun kiusaamisesi koulutovereihin on jättänyt? Se että sinulle on tapahtunut jotain "pahempaa" jolla oikeutat kiukuttelusi niin ei vähennä muiden traumoja. Ja sinun traumojakin pahempia asioita on tapahtunut muille eli jos trauman mitta on se mistä on lupa puhua on suurinosa hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten voimme auttaa?
Oisko sivistynyt keskustelu mitään? Jotkut ilmeisesti vaan osaa tuon vit-tuilun jalon taidon, eikä sitäkään kovin tasokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten monta kymmentä vuotta tuosta jo on?
Sillä ei ole väliä, kerroin jo aloituksessa etten ole päässyt asiasta yli. Onko siinä sinulle jokin ongelma.
Ei, mutta sinulle on.
Jos tuijottaa omaan napaansa ja märehtii vanhoja koko elämänsä ajan, ei koskaan pääse eteenpäin.
On niitä traumoja kulle ollut muillakin.
Toki on muillakin, en ole muuta väittänytkään. Silläkin on osansa traumoissa miten on saanut tukea trauman syntymisen aikoihin. Minullehan oma perhe nauroi muiden ohella. Jos olisi ollut edes yksi turvallinen ihminen, tilanne olisi voinut olla toinen. Huomaan kyllä että et voi hyvin, mutta älä kaada sitä muiden niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Se aknen hoitaminenkin olisi ollut sun vanhempien vastuulla. Veivätkö he koskaan ihotautilääkärille?
Eivät vieneet. Menin 17-vuotiaana itse säästämilläni kesätyörahoilla. Kesätyöpaikallenikin kiusaajat tulivat naureskelemaan minulle.
Älä valehtele.
Taidat olla sinäkin kiusaaja? Mitä siitä saat, luuseri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Se aknen hoitaminenkin olisi ollut sun vanhempien vastuulla. Veivätkö he koskaan ihotautilääkärille?
Eivät vieneet. Menin 17-vuotiaana itse säästämilläni kesätyörahoilla. Kesätyöpaikallenikin kiusaajat tulivat naureskelemaan minulle.
Älä valehtele.
No oho. Sinulla sisäpiirin tietoa asiasta?
Istut taas koko päivän suljettujen sälekahtimien takana katsomassa satuhäiden uusintoja ja kirjoitat tänne näitä alakouluaineita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tuollaiset vanhemmat.
Vaikka oma nyt jo dementoitunut äitini olisi ehkä voinut olla tuollainen, jos emme olisi sopineet 'muottiin' sisareni sairastui kroonisesti ja lääkitys turvotti hänet alkuun 45kg-70kg ja tuntui että äidille 14v 'lihominen' oli suurempi suru kuin elinikäinen lääkitystä vaativa sairaus.
#ällöäitimyytti
Ei kaikille lapsille ole luotu välittäviä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Se aknen hoitaminenkin olisi ollut sun vanhempien vastuulla. Veivätkö he koskaan ihotautilääkärille?
Eivät vieneet. Menin 17-vuotiaana itse säästämilläni kesätyörahoilla. Kesätyöpaikallenikin kiusaajat tulivat naureskelemaan minulle.
Älä valehtele.
Valehtele mitä? Jos kesätyö on esim. aspatyötä, siinäpä vasta helppo kohde kiusaajalle.
- eri
Eipä tainnut tuoda sulle iloa kuivan kesän orava -lookki, kun naama kukki?
Kiusaamisen syy luultavasti kusinen luonteesi.
Monenko elämän sinä olet kiusaamisellasi pilannut? Pelkäätkö kostoa. Tavalla tai toisella karmalla on tapana tasoittaa tilit jo tässä elämässä. Onko se sitten karmaa vai mitä, mene ja tiedä.