Lue keskustelun säännöt.
HS: Kadutko lasten saamista? -kysely
27.08.2026 |
Vastaa HS:n kyselyyn
Kadutko päätöstäsi hankkia lapsia? HS tekee aiheesta juttua ja etsii haastateltavia.
https://www.hs.fi/elama/art-2000012227962.html
Katuvatko täällä palstailevat lasten hankkimista?
Kommentit (50)
Kadun, en koskaan oppinut rakastamaan lastani. Hän muuttikin laitokseen 13 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin lapsen adoptioon kun hän oli kaksi päivää.
Justiinsa tänään itkin että perkele kun en voinut ees mukulaa saada. Miehestä viis. En sitäkään saanut. Syöpä vei nuorena kaikki millä ois voinu niitä kakruja saada. Ja sitten muut katuu sitä. Väärin. Mutta kaippa mun pitää teitäkin ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Justiinsa tänään itkin että perkele kun en voinut ees mukulaa saada. Miehestä viis. En sitäkään saanut. Syöpä vei nuorena kaikki millä ois voinu niitä kakruja saada. Ja sitten muut katuu sitä. Väärin. Mutta kaippa mun pitää teitäkin ymmärtää.
Jos et ole saanut lapsia, niin et varmaan kadu lasten saamista eli kysely ei koske sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Justiinsa tänään itkin että perkele kun en voinut ees mukulaa saada. Miehestä viis. En sitäkään saanut. Syöpä vei nuorena kaikki millä ois voinu niitä kakruja saada. Ja sitten muut katuu sitä. Väärin. Mutta kaippa mun pitää teitäkin ymmärtää.
Höpön löpön.
Katuisin jos olisin tehnyt lapsia, mutta onneksi ymmärsin jo teininä etten halua äidiksi joten en lapsia hommannut vaikka eksä ja oma äitini yrittivät siihen painostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka katuisi lasten hankkimista, sillä elämä pyörii oman napansa ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Katuisin jos olisin tehnyt lapsia, mutta onneksi ymmärsin jo teininä etten halua äidiksi joten en lapsia hommannut vaikka eksä ja oma äitini yrittivät siihen painostaa.
Paljosta jäät vaille. Elämä on paljon antoisampaa, kun on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu, mutta jo olisin tiennyt sen kaiken minkä tiedän nyt, niin ehkä en kuitenkaan olisi hommaan ryhtynyt. Mulla on 19v lukiolainen, kait se kohta omilleen lähtee.
En hetkeäkään. Vaikka lapset ovat usein rasittavia ja hirveän vaivalloisia, ja meilläkin on autistinen lapsi joka lisää kaiken stressiä x100, en kadu heitä hetkeäkään. Yksikin pieni hassu juttu jonka he tekevät tai sanovat pelastaa aina päiväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuisin jos olisin tehnyt lapsia, mutta onneksi ymmärsin jo teininä etten halua äidiksi joten en lapsia hommannut vaikka eksä ja oma äitini yrittivät siihen painostaa.
Paljosta jäät vaille. Elämä on paljon antoisampaa, kun on lapsia.
Kun ei ole meille kaikille.
Eri
Vierailija kirjoitti:
En hetkeäkään. Vaikka lapset ovat usein rasittavia ja hirveän vaivalloisia, ja meilläkin on autistinen lapsi joka lisää kaiken stressiä x100, en kadu heitä hetkeäkään. Yksikin pieni hassu juttu jonka he tekevät tai sanovat pelastaa aina päiväni.
Oman lapsen sanomiset ovat niin hassunhauskoja vanhemman mielestä. Ja vain sen vanhemman.
Ei se lapsi sinun viihdyttämistäsi varten ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hetkeäkään. Vaikka lapset ovat usein rasittavia ja hirveän vaivalloisia, ja meilläkin on autistinen lapsi joka lisää kaiken stressiä x100, en kadu heitä hetkeäkään. Yksikin pieni hassu juttu jonka he tekevät tai sanovat pelastaa aina päiväni.
Käytkö ollenkaan töissä?
Mulla lapsi vammautui syntymässä ja tässä sitä elellään apuvälineiden ja terapioiden keskellä. En kadu hetkeäkään. Rakastan lastani yli kaiken, enkä voinut ennen äitiyttä ymmärtää edes kymmenesosaa siitä, mitä perhe-elämä antaa. En ole mikään pullantuoksuinen äiti, mutta lapseni kanssa olemme sellainen tiimi että oksat pois. Myös uskomaton fiilis, kun joku rakastaa sinua (ja sinä häntä) niin vilpittömästi, puhtaasti. Aivan mahtavaa!
Ei helmiä sioille! Siis en täällä kerro, mitä lapseni minulle merkitsee, nyt ja aina🥰👦
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapsi vammautui syntymässä ja tässä sitä elellään apuvälineiden ja terapioiden keskellä. En kadu hetkeäkään. Rakastan lastani yli kaiken, enkä voinut ennen äitiyttä ymmärtää edes kymmenesosaa siitä, mitä perhe-elämä antaa. En ole mikään pullantuoksuinen äiti, mutta lapseni kanssa olemme sellainen tiimi että oksat pois. Myös uskomaton fiilis, kun joku rakastaa sinua (ja sinä häntä) niin vilpittömästi, puhtaasti. Aivan mahtavaa!
Lapsen rakkaus on biologiaa. Aina te mammat haksahdatte siihen. Kyllä se varmasti itsetuntoa hivelee.
Vierailija kirjoitti:
Katuisin jos olisin tehnyt lapsia, mutta onneksi ymmärsin jo teininä etten halua äidiksi joten en lapsia hommannut vaikka eksä ja oma äitini yrittivät siihen painostaa.
Et voi ikinä varmuudella tietää asiaa. Ei tasapainoinen ihminen kadu lapsiaan. Jotkut ihmiset syyttävät aina olosuhteita tai muita ja uskon että näissä ihmis-tyypeissä voi olla jokunen katuja jos omat asiat ovat kaikenlisäksi sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapsi vammautui syntymässä ja tässä sitä elellään apuvälineiden ja terapioiden keskellä. En kadu hetkeäkään. Rakastan lastani yli kaiken, enkä voinut ennen äitiyttä ymmärtää edes kymmenesosaa siitä, mitä perhe-elämä antaa. En ole mikään pullantuoksuinen äiti, mutta lapseni kanssa olemme sellainen tiimi että oksat pois. Myös uskomaton fiilis, kun joku rakastaa sinua (ja sinä häntä) niin vilpittömästi, puhtaasti. Aivan mahtavaa!
Juuri näin sen pitääkin olla. :)
Ja onneksi usein myös on.
Jättäisitkö lasten hankkimisen väliin, jos nyt olisi mahdollisuus valita toisin?
Oliko pettymys tai yllättävänkin raskas kokemus tulla äidiksi tai isäksi? Eikö syviä tunteita jälkikasvua kohtaan syntynytkään?
Tulitko ehkä myös painostetuksi tilanteessa, jossa itse olit vielä epävarma siitä, haluatko lapsia?
Miten pärjätä vanhempana ristiriitaisessa tilanteessa?
Helsingin Sanomat etsii haastateltavia, sekä naisia että miehiä. Voit vastata alla olevaan kyselyyn. Koska aihe on arkaluonteinen, haastattelun voi antaa nimettömänä.