HS: Kadutko lasten saamista? -kysely

Sinä sinä sinä sinä sinä. Sinä!

Ootko nyt ihan varma, että kaikessa ja aina on sinusta kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuisin jos olisin tehnyt lapsia, mutta onneksi ymmärsin jo teininä etten halua äidiksi joten en lapsia hommannut vaikka eksä ja oma äitini yrittivät siihen painostaa. 

Paljosta jäät vaille. Elämä on paljon antoisampaa, kun on lapsia.

Mua aina ihmetyttää tämä, että miten te voitte sanoa jonkun toisen ihmisen elämän olevan antoisampaa jos tekisivät sitä, tätä ja tuota. Ja vielä ihmisille, joita ette tunne. Mistä te tiedätte olisikoo ihmisen elämä antoisampaa. Onko teillä joku kristallipallo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin jotkut lapsettomat kertovat että katuisi jos olisi tehnyt. Mutta te olette ainoita jotka eivät voi tietää koska teillä on yksipuolinen näkökanta. En tunne yhtäkään tavallista ihmistä joka oikeasti katuisi lapsiaan. 

Silti heitä on. Ja heidänkin äänensä ansaitsee tulla kuulluksi. Ja sinä taas et voi tietää, millaista on lapsivapaa onnellinen elämä. Muuten et olisi hankkinut lapsia, koska sinulla ei olisi ollut tarvetta siihen.

Ennen lapsia eletään lapsivapaata elämää, moni jopa 40-vuotiaaksi asti. Miten niin emme tiedä millaista se on? 

Ja lapsia voidaan tehdä puolison toiveesta ilman omaa "tarvetta".

Niin mutta et ole ollut tyytyväinen siihen elämään, koska hankit lapsia. Tai jos hankit lapsen puolison toiveesta ja huomaat painostuksen jälkeen, että elämäsi onkin parempaa, niin miksi oletat, että niin olisi kaikilla muillakin?

Lapset ovat parasta mitä on saatu tässä elämässä aikaiseksi! Meillä on 2 lasta. Tyttö ja poika. Toki meillä kävi säkä että molemmat ovat perusterveitä ja perustyytyväisiä. Olemme myös kasvattaneet lapsemma hyvin ja tukeneet heitä niin hyvä tuli. Lapsiperhe-elämä oli oikein antoisaa. Kaiholla muistelen. Lapset ovat jo aikuisia ja omillaan tulevat toimeen ja välit on hyvät. Minä ja mies 50+ ja taas saamme olla kahden. En koe että lasten myötä olisimme menettäneet mitään vaan päin vastoin on saatu paljon. Elämä on ihanaa.

Lapsia jaksaa, mieslapsia ei.

Lapset ovat parasta mitä on saatu tässä elämässä aikaiseksi! Meillä on 2 lasta. Tyttö ja poika. Toki meillä kävi säkä että molemmat ovat perusterveitä ja perustyytyväisiä.


ja perussuomalaisia

Mietin äitinä miltä lapsesta tuntuu yksi lueskella HS:n kyselyä ja näitä oksennuksia täällä😥Ehkä adoptioon, huostaan tai kadulle viskattuna😥

Onneksi valveutuneet nuoret eivät tilaa ja lue Helsingin Sanomia. Minäkin vain digiä joskus vilkuilen.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuisin jos olisin tehnyt lapsia, mutta onneksi ymmärsin jo teininä etten halua äidiksi joten en lapsia hommannut vaikka eksä ja oma äitini yrittivät siihen painostaa. 

Paljosta jäät vaille. Elämä on paljon antoisampaa, kun on lapsia.

Ja sen kyllä näkee ja kuulee kun uutisia lukee:D kiusataan eläimiä, kiusataan väkivaltaisesti muita ihmisiä, myydään huumeita, poltetaan pilveä, vedetään kännit, varastetaan, valehdellaan, ollaan tottelemattomia joka asiassa, ei piitata säännöistä... 

Kerro toki lisää itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat parasta mitä on saatu tässä elämässä aikaiseksi! Meillä on 2 lasta. Tyttö ja poika. Toki meillä kävi säkä että molemmat ovat perusterveitä ja perustyytyväisiä. Olemme myös kasvattaneet lapsemma hyvin ja tukeneet heitä niin hyvä tuli. Lapsiperhe-elämä oli oikein antoisaa. Kaiholla muistelen. Lapset ovat jo aikuisia ja omillaan tulevat toimeen ja välit on hyvät. Minä ja mies 50+ ja taas saamme olla kahden. En koe että lasten myötä olisimme menettäneet mitään vaan päin vastoin on saatu paljon. Elämä on ihanaa.

Onnea koko perheelle!

Monenlaista olen elämäni aikana katunutkin, mutta lapsiani en koskaan, ovat parasta elämässäni. 

Hmm.. Minä rakastan lastani yli kaiken mutta se lapsen rakkaus vanhempaa kohtaa? 

Annan kaiken saan vaan kiukkua ja paskaa.

Muutenhan tämä olisi aivan ihanaa, mutta lapsen välinpitämättömyys saa pohtimaan mikä järki on panostaa niin paljon.

Lapsen kasvuun ja kehitykseen kuuluu kiukuttelu ja kapinointi. Vanhemmuus on välillä raskasta ja kuormittavaa. Toisaalta antoisaa ja kasvattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin jotkut lapsettomat kertovat että katuisi jos olisi tehnyt. Mutta te olette ainoita jotka eivät voi tietää koska teillä on yksipuolinen näkökanta. En tunne yhtäkään tavallista ihmistä joka oikeasti katuisi lapsiaan. 

Silti heitä on. Ja heidänkin äänensä ansaitsee tulla kuulluksi. Ja sinä taas et voi tietää, millaista on lapsivapaa onnellinen elämä. Muuten et olisi hankkinut lapsia, koska sinulla ei olisi ollut tarvetta siihen.

Ennen lapsia eletään lapsivapaata elämää, moni jopa 40-vuotiaaksi asti. Miten niin emme tiedä millaista se on? 

Ja lapsia voidaan tehdä puolison toiveesta ilman omaa "tarvetta".

Tiedätte, millaista elämä on ennen lasta samaan aikaan, kun haluatte lasta, mutta ette tiedä, millaista elämä on, kun lasta ei ole eikä tule eikä yhtään kaivata.

Ja tosi puistattava ajatus, että joku tekisi lapsen ihan kenen tahansa toiveesta, vaikka ei itse haluaisi. Sitten kun se toivoja nostaakin kytkintä, niin onneksi olkoon.

Onneksi olen vela! Varmasti katuisin lapsen saamista jos näin olisi jostain absurdista syystä päässyt käymään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvuun ja kehitykseen kuuluu kiukuttelu ja kapinointi. Vanhemmuus on välillä raskasta ja kuormittavaa. Toisaalta antoisaa ja kasvattavaa.

Tietenkin, mutta on lapsia, jotka hyppää kaulaan ja sanoo että rakastaa. Sitten on lapsia, jotka ei sano sitä koskaan. Joille pitää erikseen sanoa, että kiiitä ja arvosta mitä saa, koska lapsi vaan tuhoaa ja sotkee kaiken. Onhan näitä aikuisia samanlaisia. Mitä siinä voi vanhempana kuin opettaa arvoja, arvostusta, kiitollisuutta ja kertoa sanoin kuinka rakastaa sitä omaa pirpanaa.

En kadu. Rakkaimmat ihmiset minulle maailmassa.

En.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla lapsi vammautui syntymässä ja tässä sitä elellään apuvälineiden ja terapioiden keskellä. En kadu hetkeäkään. Rakastan lastani yli kaiken, enkä voinut ennen äitiyttä ymmärtää edes kymmenesosaa siitä, mitä perhe-elämä antaa. En ole mikään pullantuoksuinen äiti, mutta lapseni kanssa olemme sellainen tiimi että oksat pois. Myös uskomaton fiilis, kun joku rakastaa sinua (ja sinä häntä) niin vilpittömästi, puhtaasti. Aivan mahtavaa!

Lapsen rakkaus on biologiaa. Aina te mammat haksahdatte siihen. Kyllä se varmasti itsetuntoa hivelee.

Eivät sinunkaan vanhempasi rakasta sinua.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen vela! Varmasti katuisin lapsen saamista jos näin olisi jostain absurdista syystä päässyt käymään.

Onneksi äitisi ja isäsi katuvat sinua.

En kadu. Elämäni ihanin asia. Melkein kaikki jo aikuisia, yksi asuu vielä kotona. Olisi ollut valtava suru, jos emme olisi saaneet lapsia.