mies vaatii minua muuttamaan pois, sitten anelee takaisin

Avauksen pointti? Palaa takaisin jos haluat, mutta sinuna pistäisin stopin tuolle ja pysyisin omassa asunnossa jatkossa. Tapailla voitte toki. 

Vierailija kirjoitti:

Avauksen pointti? Palaa takaisin jos haluat, mutta sinuna pistäisin stopin tuolle ja pysyisin omassa asunnossa jatkossa. Tapailla voitte toki. 

Miksi tuollaista miestä pitäisi edes tapailla? Luultavasti keksii jotain muuta tilalle kun tavaroitten edestakaisen pakkaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika- tuo on miesvauvan tapa tehdä sinulle jonkinlaista henkistä väkivaltaa. Hän kokee hallitsevansa kun pääsee määräilemään. 

 

Ala nyt jo hiljalleen viedä sieltä omia tavaroitasi pois. Teet pikkuhiljaa luopumisprosessin mielessäsi, vaikka miehesi asunto olisi kuinka viihtyisä. Vaihda nyt sinne jo ne miehen omistamat verhot ja vie omasi pois tekemättä siitä numeroa.

 

Seuraavan riidan tullen poistut etkä palaa vaikka kuinka anelisi. Ero vireille eikä mitään löysässä hirressä roikkumista enää. 

Mä en odottaisi enää seuraavaa riitaa. Tekisin vaan ton hiljaisen siirtymän tavaroineni ja kun kaikki omaisuuteni olisi muutettu, menisin itekin perässä. Tosta noin vain, joku tavallinen tiistai. Miksi enää kuunnella ukkelin räyhäämistä. Räyhätköön  sitten yksin kämpässään, kun tajuaa, ettei ap ole tulossa takaisin.

50v nainen tarttis kyllä paremman itsetunnon, kuin apllä. 

Otsikon perusteella meinasin tulla kertomaan hauskan vastaavan tarinan, mutta tekstin luettuani sinähän olet myös ääliö, kun palaat.

Kerron silti omasta mieslapsesta. Meillä oli kaukosuhde, joka kesti melkein 3 vuotta. Oltiin siis sovittu, ettei muita ole. Vierailimme kyllä toistemme luona muutaman kerran vuodessa puolin ja toisin (hän oli Englannissa). Jossain kohtaa hän sitten sanoi, ettei ole valmis sitoutumaan. Ok, ikävää. Tein oman eron jälkeisen surutyöni, mutta sitten jatkoin elämääni. Sitten se kyseli kuulumisia, ja mainitsin tavanneeni jonkun ja tää veti ihan hirveät kilarit miten olen pettänyt jne. Ehkä tässä oli sitten kommuntiaatiahäirö, jossa mies luuli, että ollaan tauolla (mutta edelleen exclusive) ja minä luulin, että "ei nyt" tarkoittaa sitä, että ei seurustella. En palannut hänen luokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoinkin tuolla jo aiemmin tekemään jo hiljalleen luopumisprosessia ja vaihtelemaan niitä verhoja yms.

 

Suosittelen myös viettämään aikaa itseksesi uhraamatta ajatuksia mieheesi. Opettelet olemaan yksin, näet kuinka pärjäät hyvin ja sinulla on myös mukavaa ilman miestä. 

Jossain vaiheessa se lähtö on sitten yllättävän helppo kun olet poistanut kaikki esteet ensin

Kiitos tästä viestistä.

 

Nyt nukuttu taas yö omassa asunnossa, miehestä ei mitään ole kuulunut. Ehkä nyt sitten on lopullista. Menen tänääbn töiden jälkeen siellä käymään, täytyy yrittää puhua, mutta helppoa se ei ole ja ennenkin on kaikkea lupailtu.. 

 

Ajattelin tosiaan, että voisi tosiaan viedä sieltä jo vaatteita pois, enemmän siellä miehen luona minulla vaatteita ja  tavaroita on kuin omassa kodissani.

 

Kiitos kaikille viesteistä, kyllähän tässä itsekin ymmärrän, etten voi olla tällainen kynnysmatto.  Mutta eroajatus ahdistaa. AP

Meitä kaikkia on ero pelottanut ja ahdistanut, mutta ollaan silti selvitty siitä. Se ei ole syy palata huonoon suhteeseen. Sulla on vain tämä yksi elämä, älä pilaa sitä itse. 

Tajus antaneensa potkut taloudenhoitajalle. Oishan se nyt hirveetä jos joutus mies itse pesemään pyykkiä ja siivoamaan.

Ansaitsette toisianne, kumpikaan ei pysy valinnoissaan ja lopulliset mielipiteet vaihtuu nopeammin kuin alushousut. Itse en sietäisi kumpaakaan.