Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan täysin poikkeuksellinen mies?
24.08.2026 |
Ikää kohta 41 vee. En ole koskaan elämäni aikana käynyt naisen kanssa treffeillä.
Autoissani ei ole koskaan kukaan naispuolinen ihminen istunut. Asunnossani ei ole koskaan käynyt kukaan ulkopuolinen pl joku satunnainen huoltoukkeli.
Joskus vietän koko kesäloman puhumatta sanaakaan muille ihmisille.
Vapaa-aikani olen vietellyt yksikseni pääosin.
Työskentelen konsulttina ja pyörittelen tässä tehtävässä satojen miljoonien eurojen hankkeita. Palavereita on joskus armotonta tahtia, 6-8 tuntia päivässä. Rahallinen korvaus on toki hyvä, ministeritason palkkaa.
Mitä enemmän ikää tullut niin sitä enemmän alkanut tuntua sielussa. Aina höpötetään, että kaikille on joku vastinkappale, mutta mitä jos ei ole? Joskus tuntuu että suorittavaa työtä tekevillä tuntuu olevan helppoa löytää vastakappale.
Kommentit (68)
Mene työkaverien kanssa lounaalle tai kaljalle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nimenomaan höpötystä, että jokaiselle on joku jossain. Ei ole. Monet elävät itsekseen koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Palavereita on joskus armotonta tahtia, 6-8 tuntia päivässä. "
Onko palavereissa aina noin tylsää että ehtii ihan vauvapalstalla kirjoitella?
Varmaan useimmiten 😂
Suurimmassa osassa tehtäviä palaverit ovat joskus sellaisia, että omaa osuutta on vain pieni osa mutta muuten on lähinnä kuunteluoppilaana.
Kellä on, kellä ei. Omassa akateemisessa työssä ei kyllä puhettakaan että voisi oman osuutensa jälkeen vaan keskittyä plaraamaan somea.
No, ap ei ole sinä.
Itse pysähdyin kerran koiralenkillä juttelemaan tutun koiranomistajan kanssa. Se kaivoi napin korvastaan: "Sori, olen palaverissa." Pahoittelin häiriötä, mihin mies: "Ei se mitään, ei tämä ole mitään tärkeää, kunhan olen kuulolla."
Tuttua juttua. Kollega puunasi veneen pohjaa ja kuunteli korvanapilla johtoryhmän jargoniaa. Heitti jotain kommenttejansa väliin.
Toinen jahvetti teki kattoremonttia kesämökillään samalla kun puitiin tehdashankkeen rahoitusvaihtoehtoja.
Kolmas oli kanariansaarilla jossain hiekkarannalla ottamassa aurinkoa niin ikään johtoryhmän palaverin aikana.
Kieliopista varmaan voi jokainen hoitaja vitsailla lääkäreiden osalta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin niin. Siellä huipulla on kovin yksinäistä. Onko sinulla edes aikaa tai kiinnostusta muihin ihmisiin?
Noin yleisesti, niin kyllä kovan luokan asiantuntijatyötä tekevät ovat usein vähän yksinäisiä.
Ei se tavatonta ole.
Ylipäänsä mitä älykkäämpi, kyvykkäämpi -tai millään tavalla spessumpi- on, sitä yksinäisempää on.
Koska normaalijakauma ja Gaussin käyrä. Keskinkertaisia ihmisiä on paljon, joten on helppo löytää joku, joka on samalla aaltopituudella. Mutta mitä enemmän mennään kumpaankaan ääripäähän, sitä vaikeampaa se on.
Pätee ihan treenikaverin metsästykseen: mitä kovempi juoksija olet, sitä vaikeampi on löytää joku jonka kanssa olisi mielekästä treenata yhdessä. Ainakin oletan niin, itse en juokse.
Tähän kun lisätään se, että vaikka miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä lahjakkaita, miehissä on enemmän sekä huippulahjakkuuksia että täydellisiä luusereita ja naiset ovat "tasalaatuisempia" (tämä on evolutiivinen välttämättömyys koska naaraat ovat lisääntymisen pullonkaula, naarasaineksen on oltava tasalaatuista). Niin huippulahjakkaiden miesten on vaikeampi löytää samalla viivalla oleva nainen kuin samalla tasolla olevan naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Palavereita on joskus armotonta tahtia, 6-8 tuntia päivässä. "
Onko palavereissa aina noin tylsää että ehtii ihan vauvapalstalla kirjoitella?
Varmaan useimmiten 😂
Suurimmassa osassa tehtäviä palaverit ovat joskus sellaisia, että omaa osuutta on vain pieni osa mutta muuten on lähinnä kuunteluoppilaana.
Kellä on, kellä ei. Omassa akateemisessa työssä ei kyllä puhettakaan että voisi oman osuutensa jälkeen vaan keskittyä plaraamaan somea.
No, ap ei ole sinä.
Itse pysähdyin kerran koiralenkillä juttelemaan tutun koiranomistajan kanssa. Se kaivoi napin korvastaan: "Sori, olen palaverissa." Pahoittelin häiriötä, mihin mies: "Ei se mitään, ei tämä ole mitään tärkeää, kunhan olen kuulolla."
Saattoi olla mun mies, kunnan rivityöntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä homostelu/poikarakkaus on nykyään ihan normaalia. Et ole poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen löytäminen voi olla vaikeaa, mutta kun sinulla selvästi sosiaalisia taitoja on kun pärjäät tuollaisessa työssä, niin miten sinulla ei ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ja matkustella? Eikö ole sisaruksiakaan?
Veli ja sisko. En ole juurikaan tekemisissä kummankaan kanssa. Veljellä on psyykkinen sairaus ja hän ei ole puhunut kenellekään ventovieraalle sanaakaan viimeiseen 20 vuoteen.
Pikkusisko on taas niin erilainen, että ei kemiat kohtaa.
Mitä isompia kihoja ja mitä korkeammin kouluttautuneita, niin sitä paremmin tunnen oloni kotoisammaksi.
ap
Sori, tulee hiukan ylimielinen vaikutelma tällaisen ääneen sanomisesta, mutta hyvä, jos tiedät, mitä etsiä myös parisuhteeseen. Moni nainen etsii ehkä enemmän hands on-tyyppistä miestä.
Ei tuo minusta ole ylimielistä, vaan rehellistä.
Ylimielisyys on omaa projisointiasi, koet että et itse "kelpaisi" ap:lle ja siksi se on epi ja ylimielinen. Minä taas ilman muuta olettaisin olevani sitä joukkoa, missä ap tuntee olevansa kotonaan, joten en kokenut tuota ylimielisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Joskus tuntuu että suorittavaa työtä tekevillä tuntuu olevan helppoa löytää vastakappale."
Just.
Tutkitusti on kyllä sitä helpompaa löytää vastinkappale, mitä keskinkertaisempi on. Koska niitä itselle sopivia on enemmän.
Arvaa mitä! Oon yli 30 v nainen ja olin viime vuonna ekaa kertaa treffeillä ikinä 🥲 Mut jatkoa seurasi ja ihania juttuja muutenkin. Oon vaan tahallani pitänyt itseni poissa treffimaailmasta kunnes annoin sille mahdollisuuden. Tai siis pitkään siinä meni et joku kolahti niin paljon et lähdin treffeille. Elämä on ihmeellistä, kaikkea hyvää voi tapahtua. N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joskus tuntuu että suorittavaa työtä tekevillä tuntuu olevan helppoa löytää vastakappale."
Just.
Periaatteessa suorittavan työn tekijöillä on usein paremmat sosiaaliset taidot, kun on vähän pakko työn puolestakin. Toisaalta kehittyy myös silmä ihmisten kanssa olemiseen.
Oletko vakavissasi sitä mieltä, että sosiaaliset taidot kehittyy enemmän kuin käy asentamassa jonkun kiukaan, vs. se että sovit toisten kanssa miten käytetään miljoonia euroja?
Onko sinulla MITÄÄN käsitystä siitä, millaisista asioista ihmiset joutuvat neuvottelemaan ei-suorittavassa työssä?
"Jos me toteutetaan tämä projekti tavalla X, se maksaa enemmän, mutta lisäosien koodaaminen softaan on sitten jatkossa helpompaa. Tapa Y säästää rahaa lyhyellä tähtäimellä ja kvartaalitaloudessa elävät sijoittajat on tyytyväisiä".
Haluaisitko adoptoida työttömän? Kykenen älyllisiin keskusteluihin, voin halutessa seurata ajankohtaisia aiheita ja politiikkaa, bisnesmaailmasta en kyllä tiedä yhtään mitään. Opeta? Suvussa on korkeakoulutettuja joten olen pönötysjuhlakelpoinen. En valehtele, mutta osaan valehdella, jos muuten ei kehtaa esitellä muille. Voin myös pysyä täysin neljän seinän sisällä. Olen katseenkestävä, jos laittaudun. En omaa preferenssejä muodin suhteen joten saat päättää. Jos et osaa tai halua päättää, osaan kyllä pukeutua tilanteen mukaan. Budjettia en tosin omaa, se olisi sun homma kustantaa. Muuten en vaadi rahallista korvausta. Jos haluat voin muuttaa vaikka heti, en syö paljoa. Lämmintä vettä kulutan, koska rakastan kuumia päivittäisiä suihkuja.
Kotioloissa kuljen t-paidassa ja istun tietokoneella 23/7. Unirytmi on mitä on, olen valmis mukauttamaan jos tilanne vaatii, en kuitenkaan pysty normaaliin arkirytmiin seitsemänä päivänä viikossa. Valmis matkustelemaan. En valita. Osaan sujuvaa englantia.
En kokkaa, pidän oman nurkan siistinä mutta en siivoa ellen saa siitä jotain korvausta. Majoitus voidaan laskea korvaukseksi.
Jos olet mielestäni kuuma, seksi on ok. Jos et, voin auttaa deittiprofiilin luomisessa ja naisen etsinnässä. En tuo ketään kotiin koska en harrasta irtosuhteita tai pyöri itse markkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen miljoonaperijätär, vanhaa sukua. Tällä hetkellä toimarina suvun pörssiyhtiössä. Vapaalla harrastan laitesukellusta ja käyn Galapagossaarilla pelastamassa kilpikonnia. Osallistun myös aika ajoin kauneuskilpailuihin, mutta jatkuva voittaminen vie hiukan mielenkiintoa, myönnetään.
En ole koskaan seurustellut, olenkohan poikkeus?
Onko se parisuhde asialistallasi kuinka korkealla ap? Aika monella on edes epäonnistuneita yritelmiä takana. Itsekin kuulun heihin. En ole silti lakannut uskomasta rakkauteen, rakastumisen mahdollisuuteen. Oletko sinä koskaan uskonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli pois, ap. Minulla on harrastuksen kautta yksi tuttu, joka oli vähän kaltaisesi. Sellainen huippupystyvä, hiljainen rauhallinen "harmaa" mies. Sellaisissa töissä että en ikinä ymmärtänyt mistä se puhui kun puhui töistään, paitsi kerran: "oli vähän hassu olo palaverissa kun tajusin että kaikki muut on tekniikan tohtoreita." (tyyppi itse "vaan" DI.)
Ei naisia, koska -no, en tiedä miksei. Itse olisin sen kyllä ottanut mutta olin jo naimisissa.
Yhtäkkiä joskus vähän päälle 40-vuotiaana sille ilmestyi käsipuoleen 15 vuotta nuorempi espanjatar. Superkaunis nainen, luonteesta en tiedä kun en sen paremmin tunne. Menivät naimisiin ja perustivat perheen.
Lopetin harrastuksen niin en tiedä miten tarina jatkui, mutta ei ole ensinkään mahdotonta löytää vastinkappaletta 40 ikävuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joskus tuntuu että suorittavaa työtä tekevillä tuntuu olevan helppoa löytää vastakappale."
Just.
Periaatteessa suorittavan työn tekijöillä on usein paremmat sosiaaliset taidot, kun on vähän pakko työn puolestakin. Toisaalta kehittyy myös silmä ihmisten kanssa olemiseen.
Oletko vakavissasi sitä mieltä, että sosiaaliset taidot kehittyy enemmän kuin käy asentamassa jonkun kiukaan, vs. se että sovit toisten kanssa miten käytetään miljoonia euroja?
Onko sinulla MITÄÄN käsitystä siitä, millaisista asioista ihmiset joutuvat neuvottelemaan ei-suorittavassa työssä?
"Jos me toteutetaan tämä projekti tavalla X, se maksaa enemmän, mutta lisäosien koodaaminen softaan on sitten jatkossa helpompaa. Tapa Y säästää rahaa lyhyellä tähtäimellä ja kvartaalitaloudessa elävät sijoittajat on tyytyväisiä".
Kylläpäs siellä tunteet kuumeni välittömästi. Kun sitä valkokaulustyötäkin on niin monenlaista. Itse koen että mun sosiaaliset taidot on nimenomaan surkastuneet tässä viimeisten 10 v. aikana etätöissä, joissa jokapäiväiset hommat on käytännössä lukemista ja kirjoittamista yksin kotitoimistolla. Esiintymistä on harvakseltaan, ja inhoan sitä aina vaan enemmän. Opiskelijana suorittavaa työtä tehdessä koko päivä meni usein ihmisten kanssa, ja kyllä siinä pysyi sosiaaliset taidot yllä ihan eri tavalla. Mut kiva jos sinulla on toisin. - eri
Kysyn sulta ihan vakavissani että mitä sulle tapahtuu jos menetät työkykysi? Oletko miettinyt? Koska kuulostaa siltä että työsi on elämäsi keskipisteessä mutta entä jos ihan vaikka yllättäen tämä viedään sulta pois. Siinä tilanteessa sitten onkin jo vaikeampi leipoa siihen elämään niitä ihmisiä mukaan jotka olisivat tukenasi.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ehkä viihdyt paremmin yksin, tai olet todella tarkka seurastasi. Kirjoituksestasi sai vaikutelman, että et vietä vapaa-aikaasi ystävien, lapsuuden perheesi, tai sukulaisten seurassa juurikaan. Tuskin parisuhde yksistään tuollaista tilannetta korjaisi, jos ns.puhut sujuvasti vain bisnestä, mutta sinulla ei ole vapaa-ajan minää, intohimoja ja mielenkiinnonkohteissa mitään sellaista, jonka haluaisit jakaa muiden ihmisten kanssa. Eihän se potentiaalinen kumppani sinusta etusijalla ammatillisesti olisi kiinnostunut, vaan sinusta ihmisenä, sinuna. Ehkä sinun olisi aika laajentaa elämääsi ammattisi ja työelämäsi ulkopuolelle?
Osalle ihmisistä ammatti on myös harrastus, intohimo, elämä.
Ei se ole mikään ongelma sinänsä, päinvastoin hyvä tilanne, ottaen huomioon miten paljon työntekoon menee aina aikaa. Ap:n vaan pitäisi löytää samantapainen nainen. Se sitten taas voikin jo olla ongelma, koska tutkitusti naisilla on paljon vähemmän ammatillista kunnianhimoa kuin miehillä. Mutta kyllä sellaisiakin varmasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joskus tuntuu että suorittavaa työtä tekevillä tuntuu olevan helppoa löytää vastakappale."
Just.
Periaatteessa suorittavan työn tekijöillä on usein paremmat sosiaaliset taidot, kun on vähän pakko työn puolestakin. Toisaalta kehittyy myös silmä ihmisten kanssa olemiseen.
Oletko vakavissasi sitä mieltä, että sosiaaliset taidot kehittyy enemmän kuin käy asentamassa jonkun kiukaan, vs. se että sovit toisten kanssa miten käytetään miljoonia euroja?
Onko sinulla MITÄÄN käsitystä siitä, millaisista asioista ihmiset joutuvat neuvottelemaan ei-suorittavassa työssä?
"Jos me toteutetaan tämä projekti tavalla X, se maksaa enemmän, mutta lisäosien koodaaminen softaan on sitten jatkossa helpompaa. Tapa Y säästää rahaa lyhyellä tähtäimellä ja kvartaalitaloudessa elävät sijoittajat on tyytyväisiä".
Usein tietyntyyppiset miljonäärit tai miljardöörit ovat aika mulkkuja ja heillä on omat oikkunsa. Heitä kun oppii käsittelemään, niin yleensä alkaa kommunikointi sujua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Arvaa mitä! Oon yli 30 v nainen ja olin viime vuonna ekaa kertaa treffeillä ikinä 🥲 Mut jatkoa seurasi ja ihania juttuja muutenkin. Oon vaan tahallani pitänyt itseni poissa treffimaailmasta kunnes annoin sille mahdollisuuden. Tai siis pitkään siinä meni et joku kolahti niin paljon et lähdin treffeille. Elämä on ihmeellistä, kaikkea hyvää voi tapahtua. N
Hyvä, että uskalsit. Kiva kuulla, että myös jatko on mennyt mukavasti. :)
No, ap ei ole sinä.
Itse pysähdyin kerran koiralenkillä juttelemaan tutun koiranomistajan kanssa. Se kaivoi napin korvastaan: "Sori, olen palaverissa." Pahoittelin häiriötä, mihin mies: "Ei se mitään, ei tämä ole mitään tärkeää, kunhan olen kuulolla."